Lapsen silmin

Tekijän kommentit: Sain ajatuksen tehdä tämän kun keskustelin isoäitini kanssa tämän lapsuudesta sotien aikana. Tarina pohjautuu isoäitini kertomuksiin, miltä sota kuulosti ja näytti pienen lapsen näkökulmasta. Sallittu kaikenikäisille.

Lapsen silmin

Vaiteliaisuus. Se oli ensimmäinen asia, mikä Tarun mieleen myöhempinä vuosina nousi. Kukaan ei huutanut tai panikoinut, pakkamisen ohella kuului vain lyhyitä käskyjä ja äyskäisyjä, jotka pysähtyivät sydämenlyönnin tai parin ajaksi joka kerta, kun kaukana jymähteli. "Oma patteri se on", eno rauhoitteli, mutta ei kukaan uskonut, vaan pakkaminen jatkui hädän poltellessa vatsanpohjaa. Eero-kollikin ja Kusti-koirakin olivat hiljaisempia kuin yleensä. Ehkä nekin ymmärsivät, että jotain vakavaa oli tekeillä.

Ulkona naapurin äijät auttoivat kiskomaan tavaraa kärryjen päälle. Hevonen, vanha tamma nimeltä Fiina rohisi niin, että sen pää miltei peittyi huuruiseen hengitykseen. Kaukaa kantautuva jyminä pelotti sitä. Timo sai välillä kiskoa ohjaksista kaikin voimin, ettei eläinparka olisi lähtenyt juoksuun. Hän taputti sitä turvalle ja puhui niitä näitä rauhoittaakseen niin sitä kuin itseäänkin. Navetalla taas mummu ja vaari hätistivät lehmiä ulos. Ne ammuivat kovaan ääneen vastalauseeksi unien keskeytymiselle.

Kun kärryt olivat täynnä ja äiti pukenut Tarun, Liisen ja Pinjan lämpimiin vaatteisiin, ja kun Pinja oli löytänyt nukkensa sotkun keskeltä, kaukaisten jymähdysten lisäksi alkoi kuulua muutakin, yhä voimistuvaa, kallonpohjassa asti tuntuva jyrinä. Itse kunkin katseet kääntyivät ympäriinsä. Taru luuli olleensa ensimmäinen, joka ne näki: Valtavat, tummanpuhuvat olennot, jotka lensivät taivaalla ja pitivät hirvittävää ääntä. "Pommikoneita", huusi joku, "maihin!" Ja kaikki heittäytyivät maahan. Mutta eivät taivaalla lentävät hirviöt heistä välittäneet. Nee kiisivät heidän ylitseen jyristen kuin tuhat ukonilmaa ja jättivät jälkeensä aavemaisen hiljaisuuden, joka rikkoutui saman tien jyminään ja säikähtäneiden eläinten möykkään.

Taru ei tuolloin käsittänyt, mistä oli kyse. Hän kuuli aikuisten puhuvan Stalinista ja Hitleristä, ryssistä ja sodasta, mutta hän ei ymmärtänyt heitä. Hän ei ymmärtänyt, miksi isä oli lähtenmyt kotoa, miksi äiti itki aina ollessaan yksin, miksi heidän piti lähteä posi kotoa. Hän ei ymmärtänyt mitä "sota" tarkoitti, mutta arveli sen olevan jotain ikävää. Ei kai äiti muuten olisi itkenyt.