Larppaus ja pöytäroolipelit

oeee kyllä 😀

Olen larpannut vähän aikaa, mutta ei ole meilläpäin paljoa ollut mitään larppia. Nyt tänne perustettiin Larppi/Roolipeli-kerho!

No tuota. En voi sanoa harrastavani larppausta, sillä olen ollut mukana vain yhdessä pelissä, ja senkin järjestin itse. Tahtoisin kovasti aloittaa larppaamisen, mutta en tiedä yhtään miten pääsisin mukaan. Vaikuttaa todella kiinnostavalta harrastukselta.

Niin, sitten siitä pelistä jonka pidin itse. Järjestin marraskuussa Axis Powers Hetalia -larpin täällä Savonlinnassa. Olin siis pelinjohtaja ja pelasin samalla Ranskana (vai "Ranskaa"? En tiedä kummin se pitäisi sanoa). Ottaen huomioon etten ollut larpannut/järjestänyt peliä aikaisemmin peli sujui ihan hyvin. Ja nyt on jatko-osa suunnitteilla.

Mulla on 7.2 eka larppauspeli! Jännittää!

Tutustuin roolipelaamiseen (ja siinä sivussa larppaukseen) joskus esihistoriallisella kaudella ala-asteiässä. Kaveriporukassa oli paljon fantasianörttejä ja roolipelaaminen vaikutti taivaan lahjalta 11-12 -vuotiaille kakaroille, jotka kirjoittivat kilpaa ekoja fantasiaromaaneja tai piirsivät fantsumangoja ruutuvihkoihin. Eihän meistä kukaan koskaan mitään ollut oikeasti larpannut tai edes pöytäpelannut, ja, hmm, senhän sitten myös huomasimme kun yritimme hommata kokoon ekaa pöytäpeliä. (Eihän siitä mitään tullut, ja ensin Elhendi ja vähän myöhemmin Myrskyn aika palautettiin sitten kirjastoon ja homma siirrettiin hämyiseen tulevaisuuteen.)

Yläasteella alkoi sitten ihan oikeasti tapahtua: kasattiin oma foorumiroolipeli (Ceres, linkkiä voi kysyä jos kiinnostaa) ja siihen sitten menikin kasiluokka ja ysistäkin huomattava osuus. Järkättiin myös ekaa kertaa Ihka Oikea Larppi – kämäinen tarina aarteenmetsästyksestä, joka vei yhden illan halloweenkekkeriden ohjelmanumeron muodossa. Olin itse pelinjohtaja eikä homman nimestä ollut tietenkään teoriatietoa kummempaa otetta. No jaa, jääköön se kokemus historiaan nimellä "ällös aloittelija järjestä larppia ilman viisaampiesi apua". :"D Pakko oli kuitenkin päästä kokeilemaan lisää ja päädyin partiolarppiin samana keväänä. Siellä sentään oli boffojakin ja oikein taistelupisteitä ja taikajuttuja ja kaikkea "hurrjaa ja exxoottista". Viihdyin. (Ja niistä partiolarpeista tuli sitten myöhemmin perinne – olen itsekin järkännyt niitä.) Ysiluokan syksyllä ripari oli käyty ja hämmennyin kun sain kuulla, että meidän seurakuntakin järkkää larppeja ja nuorisotalolla on perjantaisin ihan kerhokin. Kerrassaan hienoa, tuumittiin siinä parin kaverin kanssa ja ilmoitettiin itsemme roolipelileirille. Ja siellähän olikin sitten meitä vanhempia ja kokeneempia larppaajia ja kerrassaan vakuuttava meno ja oooh miten hienoa.

Sille tielle sitten jäin, nyt on takana joku epämääräinen kaksinumeroinen lukumäärä larpahduksia, niin pelaajana kuin pelinjohtajanakin. Fantasiagenreä on tullut harrastettua eniten, mutta kyllä sieltä sitten scifiä ja historiallista puoltakin löytyy. Ja kauhua, ja edellisten fuusioita. Yms. Pöytäpelaajana olen aloittelijatasolla edelleen. Lukioaikoina otettiin kaverin kanssa ihan nostalgiasyistä Elhendi esiin kirjaston hyllystä pölykerroksen alta ja nautittiin kahdenkeskeisestä ja hupaisan koomisesta pelisessiosta, josta käteen jäi en edes tiedä mitä. Muistutus siitä, että "ällös aloittelija järjestä pöytäpelisessiota ilman viisaampiesi apua", kenties. :’D Viisaampieni avustuksella testasin joskus myös hauskaa ja sympaattista pingviinihommelia. En muista enää kyseisen pelin nimeä, mutta filosofiaa siihen sisältyi, ja kalaa ja jäätiköitä ja iloinen ja positiivinen, luottavainen ja hyväuskoinen antipingviinihahmo.

Isompiin kampanjoihin en toistaiseksi ole ottanut osaa, kun jotenkin ei itsellä kantti kestä lähteä tuosta noin vain vieraiden ihmisten tapahtumiin häröilemään. Toisaalta kyllä kiinnostaisi, ja viime syksyn Traconissa uskaltauduin ilmoittautumaan ohjelmalehtiseen merkattuun "hei jee avaruusaluksen pikadeittipalvelu kolmelta yöllä tämä on hyvä idea" -larppiin. Ah. Oli hauskaa. Ja ensi kesänä lupaan ja vannon hommaavani itseni esteistä huolimatta Ropeconiin – eihän siinä nyt joka vuosi voi olla jotain tärkeämpää tapahtumaa samana viikonloppuna. (Eihän?!)