Lastenohjelmat

Home Forums Sekalaista Tv ja elokuvat Lastenohjelmat

  • This topic has 17 voices and 22 replies.
Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 23 total)
  • Author
    Posts
  • #108290
    AvatarDents
    Participant

    Yleistä turinaa lastenohjelmista. Onko niiden taso laskenut, vai kenties noussut?

    Itse olen todellakin sillä kannalla, että ennen oli paremmin (teeveestä tuli Ankronikkaa, Digimonia, Timon & Pumbaa ja Aladdinia), mutta nykyään on sitten kehnompaa meininkiä (Turtlesitkin ovat kehnompia – vaikkakin 2000-luvun Turtlesien alkupuolisko oli aika kiva. Jotkut jaksot näistä uusimmista menettelee). Mitä mieltä te olette?

    Btw. Mun mielestä aika usein, jos teinit haukkuvat jotain pikkulastenohjelmaa, kyseessä on luultavasti se ettei enää ole sen sarjan ikäluokkaa. Minä taas en näin ajattele, vaan esim. 3-vuotiaille suunnattu Seikkailija Dora on vallan mainio ikäluokalleen.

    #108305
    AvatarInu-Mimi
    Member

    No sangatsulaiset ovat sitä ikäryhmää joka on kasvanut 90-luvun piirrettyjen parissa, ja minusta ne todella ovat parhaita piirrettyjä moneen kymmeneen vuoteen, mutta 80-luvulla syntyneet oikeasti nostalgisoivat 80-luvun piirrettyjen perään ja 70-luvulla syntyneet muistelevat haikeina Hanna-Barberan halpistuotantoja. Minusta piirrettyjen taso ei ole ikinä päässyt samalle tasolle mitä se oli 40-luvulla, mtta olenkin tällainen nörtti ja puhun varta vasten piirretyistä enkä lastenohjelmista; eiväthän ne lapsille olleet suunnattukaan, vaan elokuvissa kävijöille eli nuorille aikuisille elokuvaa edeltäväksi viihteeksi. Nykyään joudutaan katsomaan kymmenen minuuttia mainoksia, hohoh.

    70-luvun ja 80-luvun piirretyt ovat isoksi osaksi niin huonoja etten edes puhu. 70-luvulla kaikki oli juuri sitä Hanna-Barberaa jossa sama tausta pyöri koko ajan, suu kävi ja ääniraitana muilta studioilta varastettuja äänitehosteita. 80-luvulla kaikki oli samanlaista Filmation-laatua mutta tunnarit niin koukuttavia että. 80-luvun lopulta lähtien piirretyt parani ja tämä on viimeisin hyvä kausi lastenohjelmissa, juurikin kaikki Pelastuspartiot, Ankronikat, Timon & Pumba (ainakin ensimmäiset kaudet) ja Japanista tulleet sarjat kuten Muumit, Alfred, Sherlock Hound ja Willy Fogit. Niissä oli kunnon juoni ja kunnon käsin piirretty animaatio ja kunnon dubbarit. Nykyajan piirretyt ovat niin halvan näköisiä, joko tehty täysin 3D:nä tai sitten piirretty sillä tavalla kulmikkaasti ja epätoimivasti kuten jotkut Tehotytöt, Dexter’s Lab ja Total Drama Island (because it’s edgy). Ne ovat sellaisia asennepiirrettyjä ettei monessakaan sarjassa enää seikkailla tai ratkaista mysteereitä tai mitään, vaan tärkeintä tuntuu olevan se että hahmoilla on jotain sarkastista sanottavaa. Alvin ja pikkuoravat ovat hyvä esimerkki – alun perin pelleilijähahmoja jotka hajottivat kaiken ja joutuivat aina pulaan ja olivat vain yleisesti söpöjä, missä vaiheessa se vaihtui tähän? Mikä siinä on että nykyään lastenohjelmista osaa heti sanoa että ne ovat amerikkalaisia? Ei vain amerikassa tehtyjä vaan amerikkalaista asennetta kantavia, amerikkalaiseen kouluun sijoittuvia. Ankronikassa sentään oltiin Ankkalinnassa.
    Paavo Pesusieni on sentään aika hyvä. Saa ainakin kerran jaksossa nauramaan ja siitä näkee että siihen on kulutettu paljon aikaa ja rahaa, ja se äärimmäisen ällöttävyyden hakeminen seuraa hyvin Ren & Stimpyn jalanjäljissä. Tämän hetken varsinaisista lastenohjelmista en osaa nimetä mitään suosikkeja, mutta se kertoo vain siitä että katson vähän televisiota enkä jaksa herätä viikonloppuaamuisin, kyllä niitä helmiäkin varmasti on.

    Todella pienille lapsille tehdyt piirretyt tuntuvat olevan aika aivoja sulattavia (kuten vaikka Unelmatarha) mutta kyllä minäkin lapsena katsoin teletappeja ja silti minusta kasvoi tällainen kriittinen angstipallero joten nou hätä.

    Morsoa en silti toisi takaisin. Suomessa onkin todella pitkä perinne käsinukkeanimaatioon ja stop-motioniin.

    Ohan kyllä vanhemmissakin piirretissä ihan helmiä, esimerkiksi Danger Mouse ja Kreivi Duckula, se brittihuumori ja absurdius on niin parasta, ja Groovie Gooliesissa on niin huonosti käännettyjä huonoja vitsejä että naurattavat jo yksin sen takia. Ja pälä pälä pälä.

    #108336
    AvatarDonTrust
    Participant

    No eniten harmittaa se, miten piirrettyjen taso on laskenut ihan hirveästi lastenohjelmissa. Kuvia yleensä vain venytetään ja vanutetaan että näyttäisi siltä että ne liikkuvat (esim. Touhulan arvoitukset). Ei sitä varmaan lapset huomaa tai välitä mutta on se silti harmi ettei enää oikein viitsitä nähdä vaivaa lastenohjelmia tehdessä. Ja on todella harmillista, miten niin moni lastenohjelma on todella tökerösti animoitu kolmiuloitteinen yskäys. Joku todella laadukas (kuten Shrek) on tietysti kivaa katsottavaa, mutta tarvitaan enemmänkin kuin kylmä kolmiuloitteinen pökäle, jota voisi etäisesti kutsua koiraksi, jotta pääsee edes samalle tasolle vanhojen piirrettyjen kanssa.
    Hyvä piirretty on aina parempi kuin kämäinen animaatio-tekele.

    #108342
    AvatarDents
    Participant

    Katsoin kerran jakson uusista Prätkähiiristä. Se prätkä. Se liikkui kuin sitä olisi vain vedelty ihmiskädellä! Ja entäs ne köydet, joilla se napattiin? Ne eivät koskeneet koko prätkään ja olivat vielä kaiken kukkuraksi surkean näköisiä. Vanhoissa Prätkiksissä oli asennetta.

    Katsokaapas muuten Juniorilta tulevaa Hubert-sarjaa. Älkää kiinnittäkö juoneen pätkääkään huomiota, vaan siihen piirrustustyyliin. Argh.

    Kyllä minä suostun katsomaan tietokoneanimoituja leffoja, kunhan niihin on käytetty aikaa ja vaivaa. Kung Fu Panda, Shrek, Ice Age (Varsinkin kolmonen) ja Poutapilviä ja Lihapullakuuroja ovat hyviä esimerkkejä.

    #108343
    AvatarCadmium
    Member

    En osaa sanoa oikein mitään nykyisestä lastenohjelmien tasosta, kun en niitä katso, mutta lapsuudessa telkkarista tuli vaikka mitä ihanaa! Rakastin pienenä Babar-norsusta kertovaa sarjaa, ja harkitsen vakavasti ostavani boksin jossa on suunnilleen kaikki Suomessa näytetyt sarjan jaksot. Jo Babarin tunnari saa minut nostalgiahuuruilemaan, niin tunnelmallinen se on :3 Inu-Mimin viestissä on muuten ihan kattavasti mainittu minunkin suosikkejani, mitäpä siihen lisäämään.

    Osaan nimetä tasan yhden hyvän lastensarjan mitä nykyään tehdään, ja se on Late Lammas (vaha-animaatiota Wallace & Gromitin tekijöiltä). Sarjassa ei ole dialogia ollenkaan, ja siinä seurataan lampaiden elämää farmilla. Aina kun omistajan silmä välttää, lampaat ehtivät seikkailemaan kaikenlaisissa hassuissa tilanteissa, ja Late Lampaan pitää yrittää ratkaista kaikki oman neuvokkuutensa avulla. Jaksot ovat alle kymmenen minuutin mittaisia, ja sarja on tosi mukavaa katsottavaa. Oma suosikkijaksoni on varmaan se, jossa lampaat pelaavat jalkapalloa kaalinkerällä.

    Minäkin muuten katsoin lapsena Teletappeja. Olihan se ihan sööttiä katsottavaa oman aikansa, mutta siinä vaiheessa kun ne tappien katsomat videopätkät tuntuivat liian pitkiltä ja teki mieli itkeä aina kun tapit vaativat uusintakierrosta, tajusi miten aivosoluja tappavaa senkin ohjelman katsominen on 😀

    #108350
    AvatarDents
    Participant

    Kyllähän minullekkin pienenä kaikenlainen maistui: Muumit, Teletapit ja Puuha-Pete.

    Tunnen itseni ulkopuoliseksi, koska en ole katsonut Babaria ); Löysin aivan mahtavan lainauksen sarjasta:

    “Mitä siinä lastissa lukee?”
    “Games, pelejä ulkomailta.”
    “VÄÄRIN, katsohan: Gorillojen Avulla Me Eliminoimme Sarvikuonot!”

    #108357
    AvatarNanakin
    Member

    Cadmium wrote:

    Jo Babarin tunnari saa minut nostalgiahuuruilemaan, niin tunnelmallinen se on :3

    Totta. Kovin kauaa Babaria itse en ikinä seurannut, mutta veli sitä aina katseli, ja siitä se tunnarikin jäi päähän.

    Eikö kukaan maininnut legendaarista Nikke Knattertonia? Vaikka siinä onkin ehkä hivenen liian ronskia huumoria ihan pikkuihmisille, oli se silti aivan loistava piirretty. Ja Ooh. Taas yksi niistä unohtamistani helmistä, Matka maailman ympäri 80 päivässä oli jotain aivan mahtavaa, koska muihin lastenohjelmiin eroten siinä oli kunnon juoni. Ja muistan vieläkin kun se pahiskettu oli ovelasti naamioitunut naiseksi, ja mä vielä arvasin sen olevan se. Saattoi johtua ehkä siitä, että se väläytti silmiään sillain kettumaisesti, mutta whatever. Loistava ohjelma, taisi muuten olla ensimmäisiä kertoja kun oon tuntenut tän jo mangan kanssa moneen monituiseen kertaan tutuksi käyneen turhautumisen, kun päähenkilöt eivät vieläkään saavuta päämääräänsä. Ja nimenomaan sen, jos ei minkään muun takia, jatkoin sarjan seuraamista. Jatko-osan Matka maan keskipisteeseen kituutin läpi ihan vaan nähdäkseni lopetuksen, vaikka oikeasti se ei olisi kovin paljon enää kiinnostanut.

    Sherlock Koirat, Montanat, ja nää Jules Vernen kirjoihin perustuvat seikkailusarjat taitaa olla kaikki samalta japanilais-espanjalaiselta tai espanjalais-japanilaiselta tekijältä. Ja kaikki on aivan mahtavia. Oskarin orkesteri oli kanssa yks suosikeista, ja olisi varmaan vieläkin. Paitsi että muistaisin ne jaksot ulkoa varmaan vieläkin. Piirroselokuvista Viidakkovekara Juuso oli aivan paras, sekin tuli katseltua vaikka kuinka monta kertaa, ja vieläkin mua kiinnostaa mitä se kokki banaanilaivalla söi. Kun se näytti niin hyvältä. Marsupilamit, Nooan saari ja Jackie Chan Adventures oli kanssa hyviä ja ne olikin jo vähän uudempia.

    Ja näistä tälläkin hetkellä valmistettavista täytyy mainita Paavo Pesusieni, joka ei ole vaihteeksi aivan täydellinen lastenohjelma. Meinaan sitä kunnonkin huumoria löytyy. Koko idea asumisesta veden alla on jo itsessäänkin vitsi, kun vielä kaikki aina sytyttelee liekkejä ja tyyliin menee rannalle. Ja sitten: Paavo ja Patrik olivat kovan paikan edessä, heidän täytyi keksiä jotain mullistavaa, jottei Sannia häädettäisi takaisin pinnalle koska tämä ei ollut keksinyt mitään järkevää rahoitetulla matkallaan veden alle.

    Patrik: "Hey Spongebob, look what i’ve invented!" *näyttää peiliä, josta heijastuu Patrikin naama* "A collateral dimension!"
    Paavo: "Patrik, that’s a mirror"

    Peili: "I thought it was a good idea" *sadface*

    #108376
    AvatarRege
    Member

    Nanakin wrote:

    Eikö kukaan maininnut legendaarista Nikke Knattertonia? Vaikka siinä onkin ehkä hivenen liian ronskia huumoria ihan pikkuihmisille, oli se silti aivan loistava piirretty.

    Ja tämän huumorillehan ei sitten yhtään voi olla repeilemättä: "(naisen nimi) ei omista mitään muuta kuin upean vartalon ja toivoo pääsevänsä sen avulla filmiin."
    Ja: "Ranta on hyvin hoidettu ja siellä on tarjolla kaikkea, mitä nämä hyvään tottuneet ihmiset suinkaan voivat toivoa (zoomataan ihmisten takamuksia kohti)"
    Molemmat replat otettu jaksosta "Tyttöjä ja hotelleja"

    Lastenohjelmien laatu on tosiaan laskenut. 90-luvulla oli mahtavia ohjelmia ja joitakin myös 80-luvulta, joita voisi näyttää, mutta nykyäänhän sieltä tulee vain Palomies Samia. Hyvä kun saatiin edes Alfred takaisin telkkariin.
    BraveStarr oli aika kova ja Denver oli kanssa hyvä, vaikkakin dubit oli taas mitä oli. BraveStaria ei taidettu edes dubata, en ainakaan muista että olisi.

    #108408
    AvatarDevilman
    Member

    Nanakin wrote:

    Eikö kukaan maininnut legendaarista Nikke Knattertonia? Vaikka siinä onkin ehkä hivenen liian ronskia huumoria ihan pikkuihmisille, oli se silti aivan loistava piirretty.

    Siinä piirretty, josta saa edelleen yhtä paljon (tai varmaan enemmänkin) irti kuin lapsena. Paljoa en tosin Nikkeä pienenä katsonut, mutta muistan kyllä vähän sarjaa nähneeni. Ja Nanakinin lisäksi mainitsemat Maailman ympäri 80 päivässä ja Montana Jones olivat myös suursuosikkejani. Jälkimmäisessä jaksoi aina naurattaa tohtori Nitron "Kun olisi ollut enemmän aikaa ja rahaa" -valitus. Niin, ja Alfred ja Muumit pitää totta kai kanssa mainita, samoin Peukaloisen retket.

    Toinen, joka on jäänyt vielä mainitsematta, on Pikku kakkosessa näytetyt Pat & Mat -nukkeanimaatiot. Omaperäisten tee-se-itse -miesten tohelointi oli aina todella hauskaa katsottavaa. Kaikki piti saada tehdä monimutkaisia kyhäelmiä käyttäen, mutta aina löytyi toimiva ratkaisu. Muistan, että nauroin ihan hulluna sille, kun kaksikko yritti tehdä kaapeista kovaääniset gramofoniin ja siitä seuranneelle täystuholle. Itä-Euroopassa osattiin muuten tehdä loistavia lastenohjelmia, hupsis-ukkojen tavoin tshekkiläisestä Myyrästä pidin myös paljon, samoin esim. yhteen aikaan näytetyistä neuvostoliittolaisista piirretyistä, joihin mahtui niin klassikkosatuja kuin modernimpia kertomuksia. Nu, pogodi!, jossa susi jahtasi jänistä, sekin neuvostoliittolainen, on myös jäänyt mieleen.

    Muista länsimaisista piirretyistä suosikkejani olivat esim. Asterix- ja Tintti-elokuvat, Olipa kerran -sarjat (erityisesti Olipa kerran ihminen) sekä Amerikassa tehdyistä viikonloppuaamujen piirretyistä Animaaniset ja Pinky and the Brain, molemmat aivan hulvattomia. Maailmanvalloitusta kaavailevia labrahiiriä ja täysin sekopäistä menoa, joka parodioi popkulttuuria niin, että pikkulapsikin sai siitä silti irti rajattomasti hupia, eihän näistä voi olla pitämättä!

    #108735
    AvatarDonTrust
    Participant

    Devilman wrote:

    Toinen, joka on jäänyt vielä mainitsematta, on Pikku kakkosessa näytetyt Pat & Mat -nukkeanimaatiot. Omaperäisten tee-se-itse -miesten tohelointi oli aina todella hauskaa katsottavaa.

    HOA! Pat ja Mat! Sehän se oli! Tosi pitkään olen miettinyt, että mikä ihme sen ohjelman nimi oikein oli jossa kaksi perunanenäistä tyyppiä aina rakensi jotain ja teloi itsensä siinä samalla. Pat ja Mat. Muisti koko ajan vain ehdotti jotain Kumpi ja Kampi-yhdistelmää vaikka tiesin sen vääräksi. Minulle kun tuli jotenkin penskana siitä ohjelmasta mieleen se "Kumpi ja Kampi tappelivat, Kumpi voitti"-juttu. Jotenkin kummasti. No jaa, on niitä oudompiakin mielleyhtymiä tullut pienenä. Esimerkiksi hyvän yön toivotuksesta tuli mieleen viili. (??)

    #108762
    AvatarRege
    Member

    Minusta nuo Pat ja Mat oli hirveä pelottavia, ynnä muut nukkeanimaatiot. Tiedä sitten miksi.
    Olenkohan ainoa joka ei pystynyt katsomaan Tao Taoa, koska alkoi aina itkettämään niin kamalasti. Siinä jäi sitten suurin osa sitäkin sarjaa katsomatta.

    #109052
    Avatarnarusaku12
    Member

    Myyrä. Eikö kukaan ole vielä sanonut mitään myyrästä? Se oli ihana.
    Ja epämääräisesti muistan katsoneeni nauhalta jotain Herra Huuta. Sekin oli tosi kiva.

    Rege wrote:

    Olenkohan ainoa joka ei pystynyt katsomaan Tao Taoa, koska alkoi aina itkettämään niin kamalasti. Siinä jäi sitten suurin osa sitäkin sarjaa katsomatta.

    Tao Tao. Kyllä, se oli kamalan surullinen, ainakin se yksi jakso (ensimmäinen?). Kuitenkin sitäkin olen katsonut. Muistan, kun olin sairaalassa, jossakin tutkimuksissa ja katsoin nauhalta Tao Tao:ta.

    Minä olen katsonut melkein kaikki lastenohjelmat nauhalta, (paitsi jokus 9 vuotiaana katsoin jotain Galaxia) myös Teletapit.

    #110504
    AvatarNi-chan
    Member

    Täällä on lueteltu aika hyvin jo kaikki ohjelmat mitä itse on tullut pienenä katsottua, juuri esim. Babar (olin unohtanut sen kunnes luin siitä täältä), Ankronikka (mitä muuten löytyy sillä suomidubilla YouTubesta 😀 ), Alfred J. Kwak (yksi ihanimmista sarjoista ikinä!), Pelastuspartio, Digimon, Pokémon ja Muumit.
    Itse muistan ihanana sarjana tämän suomalaisen Kössi Kengurun. Äiti kertoi joskus, kun olin lapsi, että Kössi Kenguru oli yksi ensimmäisistä lastenohjelmista jota hän itse on katsonut 60-luvun lopuilla televisiosta. Sitten sitä alettiin näyttää Pikku Kakkosessa joskus kun olin siinä 7-8 vuotta. Samoihin aikoihin uusintanäytettiin myös samalla tyylillä toteutettu Käytöskukkanen, josta on jäänyt mieleen joku randomi liikkumisääni joka menee suunnilleen että "humppati-humppa-humppati-hump". 😀
    Ja Vili Vilperi, muistatteko sen? Meillä löytyy vanhoja VHS:iä joihin on äänitetty ko. ohjelmaa, se on aika nostalgista. Minulla on yksi hyvin paljon Marsaa muistuttava vanha nukke ja eräs vesilelu on nimetty joskus 3-vuotiaana Väpäksi.
    Itse pidin eniten niistä jaksoista, joissa Vili ja ystävät eksyivät ja yrittivät päästä kotiin. Niistä jaksoista on valitettavasti tallentunut videolle vain jakso jossa ystävykset vierailevat jonkinlaisessa teollisuusnavetassa.

    Nanakin mainitsi tuolla aikaisemmin Viidakkovekara Juuso -elokuvan. Pelkäsin sitä jostain syystä pienenä ihan kuollakseni. Samoin pelkäsin Pieni leivänpaahdin -elokuvan randomi-pelleä ja Muumien mörköä. :/

    Tahtoisin kirjoittaa vielä nykylastenohjelmien huonosta laadusta mutta foorumi uhkaa mennä kohtapuoliin kiinni joten jatkan sitten tähän kun ehdin. Tai kirjoitan uuden viestin. Whatsoever.

    #111309
    AvatarNii_na96
    Member

    Toki olen katsonut lastenohjelmia paljon, katsoisin luultavasti edelleenkin, mutta ne uudet lastenohjelmat on kammottavaa soosia. Lähinnä muistan että pienenä katoin mielelläni tietysti Muumeja, Timonia & Bumbaa, Pokemonia, Maikki ja Pelottavaa Pontsoa ja sitten sitä se oli vissiin joku Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat. Jos oikein muistan. Noita kaikkia kattelin fiiliksellä oikeen. Ah ja nyt muistankin kaikkein tärkeimmän nimittäin Tehotytöt! Hah sitä katselin aina ihan onnessani. Muistaakseni me kavereiden kanssa leikittiinkin usein Tehotyttöjä. Kai joku muukin on Tehotyttöjä katellut? 😀 Ja varmaan on vielä muitakin hyviä ohjelmia, mutta en vaan nyt muista. Mutta tollasia joka tapauksessa 🙂

    #111315
    AvatarFairymania
    Participant

    Hehheh, kyllähän niitä lastenohjelmia on kertynyt aika läjä. Pakko myöntää, että vielä 15-vuotiaanakin on ollut pakko katsella vanhoja videoille tallennettuja ohjelmia. Ehdottomasti paras lastenohjelma kautta aikojen on muumit. Äiti näki aina hirveästi vaivaa, että saisi minulle ja siskolleni kaikki mahdolliset muumijaksot tallennettua. Vieläkin on kaikki VHS-kasetit tallessa. Myös keskustelussa mainitut Viidakkovekara Juuso -elokuvat löytyvät. Itseasiassa katsoin ne leffat juuri noin kuukausi sitten. 😀 Vili Vilperiäkin on katsottu urakalla, kuten myös sellaista ohjelmaa, missä esiintyi kaupunkilaishiiri Aleksanteri ja maalaishiiri Emilia. En muista ohjelman nimeä, mutta se oli loistava. Lisäksi Paavo Pesusieni on yksi suosikeistani. Se on vain niin koominen sarja. Ei muuta. Tuoota nooin… Tässä olikin sitten kaikki tällä kertaa, joten kiitos ja näkemiin. <3

Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 23 total)
  • You must be logged in to reply to this topic.