Leipominen

Tykkään leipomisestä, mutta olen niin laiska, etten koskaan jaksa aloittaa.XD Jos nyt kuitenkin saan aikaiseksi raahata itseni keittiöön, niin yleensä leivon muffinseja, mariannepalloja, keksejä, kauralastuja tai NIITÄ pipareita. Eli aika helppoja juttuja. Joskus tulee leivottua myös piirakoita ja kerran leivoin papalle syntymäpäivälahjaksi sacherkakun. Ja yleensä käy sitten niin, että syön itse suurimman osan tuotoksistani, ennen kuin muut ehtivät.

Leipomisessa on kivointa juuri se tekeminen, kun saa mitata aineita ja sekoittaa niitä toisiinsa kaikessa rauhassa. Se on jotenkin reentouttavaa. Ja taikinan "pieni" maistelu siinä samalla on mukavaa. Ja tietysti kaikkien kippojen ja kuppien nuoleminen puhtaaksi.:’D Olen perso makealle.
Kaksi asiaa, joista en leipomisessa pidä ovat siivoaminen ja se kun pitää niitä pipareita taikinasta pyöritellä tai laittaa muffinsitaikinaa vuokiin ym. En millään jaksaisi tehdä sitä.

Joitain mokiakin on leipomisen yhteydessä tapahtunut. Kerran päätimme kahden kaverini kanssa tehdä suklaamuffinseja. Jossain vaiheessa tajusimme, ettei meillä ollutkaan suklaata, muuta kuin vaaleata. Päätimme siis tehdä valkosuklaamuffinseja, ja en tiedä johtuiko se suklaasta, mutta niistä tuli ihan kamalan makeita. Taikinaa ei pystynyt edes syömään paljoa, kun se oli niin makeaa. Lisäksi onnistuimme söhläämään voin kanssa. Ensin emme köytäneet kippoa, jossa sulattaa se, sitten kaadoimme kipon miksroon kaksi kertaa, ja kolmannella kerralla se voi "pulpahti" mikrossa niin, että koko mikro oli (jälleen) voissa. Mutta kyllä me kaikesta huolimatta jonkinasteisia muffinseja saimme aikaiseksi.
Seuraavan kerran kun tein muffinseja, ovelle koputettiin juuri kun ne olivat uunissa. Kävin ovella ottamassa naapurilta vastaan havupallon, mikä ei voinut kestää kuin pari minuuttia. Kuitenkin kun tulin keittiöön muffinsit olivat jo palaneet. Tein toisen erän, ja kas kummaa, onnistuin polttamaan nekin.
Ja tälläisiä juttuja riittää vaikka kuinka paljon. En todellakaan ole hyvä leipomaan.:’/

Leipominen on kivaa, leivon usein viikonloppuisin. siihen saa ajan kulumaan helposti ja on mukavaa. Mokkapaloja tulee leivottua aika usein, ja sitten perus muffinseja ja jotain kakkuja ja semmoisia. Eipä ole mulle kauheasti mokia sattunut, mitä nyt koulussa köksäntunneilla jotain sähelletty 😀

Oii rakastan leipomista : D
Tykkään kokeilla kaikkee uusia juttuja ja saan melkein aina kehuja leipomuksistani. Perhe kutsuu mua tän suvun jauhopeukaloksi 🙄
Leipomisen paras kohta on se taikinan teko. Ku saa sekotella kaikkee kivaa ja aina ihmettelen, miten tästä mömmöstä voi joku kakku syntyä. Leivosten koristelukin on kivaa, jos on aikaa ja kärsivällinen olo. Sotkujen siivoaminen ja odottaminen (ku taikina esim. kohoaa) on tylsää. Siks joskus saatan ihan laiskuudestani jättää leipomatta. Tosin usein perhe anelee, että tekisin jotain pullaa niille XD

Mokia on tullut mullekkin. Kerran halusin tehdä tiikerikakkua. Laitoin aluks vahingossa jauhojen sijasta ruisjauhoja ja sokerin sijasta suolaa. Aluks en ymmärtänyt, miks taikina oli niin suolasta, mutta päätin syyttää siitä ruisjauhoja. (olin huomannut siinä vaiheessa jauhomokani). Joten lisäsin "sokeria" kunnon määrällisen ja taikinasta tuli aina vain suolasempi. Lopulta lirautin sinne hunajaakin ja lopputulos oli kaukana tiikerikakusta! Se laitettiin roskiin :/ Ei sitä voinut edes leiväksikään kutsua, niin suolasta se oli. No olin sillon joku 8 vuotias : )

Mutta leipominen on ihanaa ^^ On sit myöhemmin kiva leipoa lapsille ja miehelleen kaiken näköisiä kakkuja.

Jees! Tykkään leipoa ja leipoisin vaikka joka päivä mutta on yksi ongelma: Kukaan ei koksaan jaksa syödä mitään mitä leivon 😀

Leipominen on ihanaa. En vaan jaksa koskaan siivota omia jälkiäni… n___n’ Leivon yleensä jotain herkkua, mitä nyt satun keittokirjoista löytämään.
Leipominen on sellaista söpöä ja suloista puuhaa(mangassa). Tahtoisin isona olla juuri semmoinen söpö leipoja, jonka leipomukset sulavat suussa! Juu, ei ole vaikutteita mistään mangoista ja mangakuvista… 😀

Tulipa lyhyt vastis. o_O

Leipominen on ihanaa. Siihen saa ajan kulumaan ja oppii tekemään syömistä samalla. Mokkapaloja eniten teen ja aika usein ne onnistuvatkin hyvin. Tietysti epäonnistuneitakin on. Keittiössä sählääminen on mukavaa, kun juoksen siellä ympäriinsä huitoen lusikalla, mutta eivät vanhemmat kieltäneetkään ole leipomista. ^^’

Leipominen on mukavaa. Siinä rentoutuu, ja oppii koko ajan jotain uutta. Ja saa vaivanpalkaksi jotain hyvää mussutettavaa! ;D

Itse leivoin vielä 10-12 vuotiaana paljon enemmän, kuin nykyään, mutta se johtuu ihan vaan meikäläisen laiskistumisesta, intoa kyllä löytyy yhä.
Yleisimmin leivon kakkuja merkkipäiviksi, joskus mokkapaloja (en millään jaksaisi odottaa, että se "kakkuosa" kerkeäisi jäähtyä ennen kuorrutteen laittamista…), suklaamuffineja ja joskus leipää/sämpylöitä. Pullaa en ole leiponut muuta kuin köksässä sen jälkeen, kun joskus 11-vuotiaana tein kesällä 2 litran pullataikinan, kun oli tarkoitus tehdä 0,5 litran taikina….Siitä riitti pullaa pitkälle talveen! :”’D
Sen taikinan leipominen pulliksi oli kyllä elämäni kamalimpia kokemuksia…O__o

Omakehu haisee, mutta sanoisin, että olen hyvä leipuri. Ja kyllä kavereilta ja perheeltä saatu palaute puhuu tämän puolesta. Ukkini on/oli ammatiltaan leipuri, kulkeekohan se suvussa..?