Metsän siimeksessä (Sarja: Naruto)

Nimi: Metsän siimeksessä
Paritus: Naruto x Sasuke <— Maalaa, jos haluat tietää, mutta toisaalta paritusta ei ole pakko tietää, sillä se tulee ilmi omalla tavallaan fanfictiossa.
Ikäraja: K-12? En ole varma, mutta fanfictiossa tulee pientä homoilua, ei mitään raakaa eli verta, kiroilua, yaoita, huumeita tms. ei ole luvassa.
Genre: Shounen-ai
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Masashi Kishimotolle, tarina on omaa tuotantoani. Omia hahmojani tässä ficissä ei ole. Kehittelin tätä mielessäni, kun olin kävelemässä kylältä kirjastolle kaveriani vastaan, ja myöhemmin kirjoitin tämän päästäni talteen paperille. Toivottavasti pidätte ^^

EDIT: Piti vielä mainitsemani: ficissä ei ole spoilereita ^^

Kommentit, risut, ruusut ja Kismetit ovat tervetulleita! =D

————————————-

Taivas peitteli maata lumisateellaan valkeaan, kylmään peittoon. Jossain puun oksa huitaisi pois lunta päältään ja varisti muutamia kuolleita lehtiään. Metsikön varjoissa kuului tuulen suhinaa, johon oli kätkettynä eläinten kuiskauksia.

"Se tulee.”

”Joulu tulee.”

Yhtäkkiä metsä vaikeni kuuntelemaan. Tasaiset lumen narahdukset lähestyivät puista ja pensaista paljasta aukiota. Oravat kiipesivät uteliaina oksien lomaan katselemaan tulijaa. Jänis kurkisti varoen pensaan takaa kummissaan. Kuka tuli näin syvälle metsään yömyöhään?

Eläimet katsoivat olentoa hiljaa. Ihmispoikasen keltainen harja sojotti alaspäin lumihiutaleista märkänä, ja kangasturkki roikkui väljänä ja risaisena hänen yllään. Kummallisilta näyttivät otuksen lumesta täyttyneet nahkapussin sen jaloissa, outo näky olivat kangasrievut sen käpälien päässä ja kaulalle kiedottuna. Mutta eniten eläinten huomiota veivät tulokkaan kasvot. Nuo siniset, vettä valuvat silmät olivat täynnä sanoinkuvaamatonta surua.

Vaikka niin oksillaan kyyhöttävät linnut kuin kolostaan kurkistava kettukaan eivät tienneet, mistä otus oli kotoisin, yhden asian ne tiesivät: jouluna kukaan ei saanut olla yksin. Eikö tuolla olennolla ollut lähistöllä laumaa, jonka tykö mennä, tai pesäkoloa, jossa pentue odottaisi?

Kohta otus lysähti polviensa varaan lumihankeen. Sen silmät vuotivat yhä enemmän. Se painoi märät käpälänsä naamalleen ja päästi hieman uikahtelua muistuttavaa ääntä. Jos sillä olisi ollut häntä, se olisi kai vedettynä koipien väliin. Eläimet katsoivat surkeaa näkyä hiljaa. Eläinraukka.

Yllättäen otuksen tulemalta suunnalta alkoi kuulua käpälien laukkaa ja puuskutusta. Maahan polvistunut olento kääntyi nyt katsomaan, mistä ääni tuli. Paikalle oli tullut toinen samankaltainen olento. Tällä vain oli erivärinen turkki ja musta, hieman pystympi harjas. Se äänteli jotain, ottaen samalla muutaman hitaan askeleen toista otusta kohti.

Samassa molemmat olennot syöksyivät toistensa luokse ja kietoivat käpälänsä toistensa ympäri. Ne ääntelivät jotain toisilleen, painoivat kuononsa vastakkain ja ääntelivät taas. Itse kukin metsän eläimistä alkoi vetäytyä hissukseen pois paikalta, jättäen nuo oudot otukset omaan rauhaansa. Kettu hymyili hieman ja vetäytyi koloonsa. Eläimet olivat olleet oikeassa.

Jouluna kukaan ei ole yksin.