- This topic has 8 voices and 7 replies.
-
Posts
-
Vastapainoksi Mikä sinua ilahduttaa-topicille ~ Jotkut saattavat ajatella et ”samanlainen kuin mikä sinua ärsyttää topa”, mutta ei kaikki mikä harmittaa niin ärsytä (:
Noo minua tänään harmittaa:
-Loma loppuu, kotiin…
-…mut tosin tällä koneella ei toimi java
-Hirveesti läksyjä );Rippikoulu/leiri. Ei vaan huvittais kiertää niitä merkintöjä hakemassa ja käydä noissa tapaamisissa. Äskenkin sain huutia äidiltä kun en ollut mennyt (taaskaan) yhteen tapaamiseen… Asiaa "auttaa" vielä se, ettei leirillä ole ketään kaveria, vain puolituttuja ala-asteelta ja ihania teinejä.
-Kuviksen esitelmä huomenna
-Ensi torstaina pitäisi palauttaa äikän kirjailijakansio enkä ole edes aloittanut
-Kuviksen lopputyö nyt muutenkin…
-Koulu saisi loppua jo, hemmetti
-Ei ole vielä varmaa pääsenkö Simerock’iin, haluan sinne– Sinkkuus. Olen jo 17 vuotta, mutten ole ikinä seurustellut. Tykkään yhdestä tyypistä, mutta se on varattu. ARGH.
– Painonhallinta. Heti kun syö jotain hyvää niin alkaa paino nousta ja omatunto soimata. Pikkusisko voi syödä vaikka kuinka paljon eikä liho yhtään. TOINEN ARGH.Ärsyttävän tyypillisiä teinimurheita päivänne piristykseksi. <3 Tai sitten ei.
Tämä viesti on aika angsti sitten, mutta näin asiat oikeasti ovat minun kohdallani. Minua on masentanut jo pitkään hälyttävän huono itsetuntoni. Pikku hiljaa se vain on rappeutunut ja rappeutunut, mistä on seurannut usein ahdistavaa tunnetta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja pelkoa siitä, että kukaan ei hyväksy minua. Minusta on sen seurauksena tullut hyvin varovainen ihminen, joka ei uskalla tuoda eriäviä mielipiteitään julki ja pelkään, että niitä vähätellään. Olen alkanut pitämään itseäni tylsänä ihmisenä, joka ei kiinnosta ketään. Minulla on pakottava tarve vertailla itseäni muihin ihmisiin, mikä saa minut ahdistumaan entistä enemmän. Jopa yksittäisetkin ja pienet asiat alkavat epäilyttämään minua, ja ajattelen, että minusta ei puhuta mitään hyvää, enkä onnistu enää missään. Aina kun olen vähänkin iloinen, niin tapahtuu joku pieni takaisku, joka taas saa mielialan laskemaan.
Minua masentaa myös kovasti ihmiset, jotka eivät ole omia itsejään. Muiden silmissä on pakko esittää olevansa niin kova, ja suosittu ja nokkela vai todellisuudessa olisi täysi [laita haluamasi sana tähän]. Tälläiset ihmiset ovat yksinkertaisesti niin inhottavan läpinäkyviä, ettei heitä oikeastaan siedä silmissään.
Minua jossain määrin masentaa myös se, että minulla ei ole ollenkaan karismaa. Niin pieneltä asialta kuin se tuntuukin, niin senkin avulla olisin selvinnyt monesta tilanteesta helpommin. Jopa ala-aste ikäisten kanssa ollessa karismasta olisi todella paljon hyötyä.
Minua masentaa ihmisten ahneus. Ilman ahneutta mitään ilmastonmuutosta ei olisi jne. Monikaan ei tunnu enää tietävän sellaisesta käsitteestä, kuin kohtuus. Kyllä kaikki ihmiset ovat itsekkäitä, mutta silmitön ahneus on vain niin sietämätöntä. Mainitsinkin kyssä-topicissa, että ilman ahneutta suurinta osaa sodista ei olisi syntynyt.
Entiset ystävät. Minulla ei ole ikinä ollut mitään riitoja kenenkään ystäväni kanssa, eikä siis tullut välien rikkoutumistakaan. Tarkoitan nyt niitä ystäviä, joiden kanssa leikki todella usein pienempänä mutta joiden kanssa yhteydenpito on pikkuhiljaa vähentynyt ja lopulta loppunut kokonaan. Eikä asiaa yhtään auta, että näen näistä ihmisistä usein unia (näin viime yönäkin eräästä), joissa teemme kaikkea hirmu kivaa. Sitä sitten herää ja muistaa, ettei ole nähnyt kyseistä ihmistä useampaan vuoteen, ja että tämä on jo varmasti muuttunut niin paljon etten osaisi enää edes olla hänen kanssaan.
Loppumaton pahantahtoisuus. Sitä piisaa. Ei jotenkin osata olla nätisti keskenämme, aina joku tahtoo pilata ihmisten ja maailman asiat jollain tavalla. Heitänpä pommin tuonne. Puukotanpa tuota. Varastanpa tämän. Taidanpa pettää tuota. Ammunpa nuo. Vedän lärvit ja otan kirveen matkaan.
Mistä tämä kaikki tulee? Onko ihmisrotu yksinkertaisesti niin täydellisesti täyttänyt maapallon että luonto on tietoisesti jalostanut henkisesti ongelmaisia ihmisiä vähentämään tätä ihmismäärää? Ahdistavaa.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
