Mikä sinusta tulee isona?

Travelleri.

Olen aina unelmoinut matkaamisesta maailmalla. Ja (ylläri) olen aina halunnut käydä Japanissa.
Kunhan 18 on täynnä niin paiskin kovasti töitä ja asun loppu elämäni maailmalla… useat ihmiset luulee nykypäivinä että se ei edes ole mahdollista/tai edes niin kannattavaa. Kantsii vaan nostaa se takapuoli sieltä sohvalta murr! Esim. se raha millä elää Suomessa viikon, samalla voi elää intiassa 2kk. Elämä on valinnoista kiinni 😀

En ole koskaan tykännyt Suomesta kovinkaan paljoa… Rauha on mutta tylsääkin on. Japaniin siitä kurjat! Maaseudulle samuraiksi bambumetsihin.

Iskeä? Ei toisia saa lyödä.

UORGH! En iske naisia ;< sitäpaitsi, olen vuoden nuorempi ja menen Japaniin siis vuoden myöhemmin. YYYY wait me…………………

oon nuori ja tiiän, etten välttämättä pääse mihinkään kivaan paikkaan töihin, mut kuitenki, mulla on muutama tavote.

Ja yks niistä ois olla rumpali tai kitaristi jossaan bändissä. Eihän sillä kauheesti tienaa, mut siitä sentään pitäis, eikä kannata tehä sellasta työtä mistä ei pidä – mistä ei nauti.
Toinen vaihtoehto ois päästä johonki konttoriin töihin, koska vaikken mä erityisesti sellaselle toiminnalle perustakkaan, se vois olla ihan jännää.
Sit kolmanneks, jos saisin tarpeeksi kehitystä kirjoittamisessa ja itseluottamuksessa, alkaisin kirjailijaks! :—-D Tuskin mitään lastenkirjoja kirjoittelisin, sellasii nuorten/aikusten kirjoi varmaankin. :<
Ja neljäs vaihtoehto ois se, että muuttaisin japaniin -> muutamat vuodet tekisin siellä jotain työtä, vaik tarjoilijana tai vastaavaa -> jos mahdollisesti onnistuisin löytämään itelleni oikeen miehen, jättäytyisin kotirouvaks ja sillee. Koska oon sillä kannalla, että vaikka mies oletettavasti viettää suurimman osan ajastaan töissä, en hakis avioeroo, ainakaan ennen sitä.

Jotennnn joo. : < Epäselvää muttei voi mitään. Yritin ees selittää selvästi!

Itse ainakin olen haaveillut jo pitempään oman "mangatyylisen sarjakuvan" tekemisestä ja julkaisuun saattamisesta, mutta taitaapa se täällä suomessa olla melkoisen mahdotonta. Mutta eihän sitä tiedä, jos tässä muuttaisi vaikka ulkomaille ja yrittäisi sitten siellä. Tosin julkaisukelpoisen sarjakuvaan meikällä on vielä matkaa ja toivoisinkin peruskoulusta päästyäni pääseväni johonkin kuvataidelukioon (toivottavasti täältä lapista löytyisi, ettei ihan hirveän kauas tarvitsisi lähteä opiskelemaan). Mitään sen tarkempia tulevaisuuden suunnitelmia ei vielä ole. Toivoisin kuitenkin ammattia joka pitäisi edes jotenkin sisällään kuvataidetta, sillä se on ollut lähellä sydäntä jo pitemmän aikaa. Mutta antaa ajan näyttää, en ala ottamaan mitään stressiä tulevaisuuden takia…

Tori: Kiitos vinkeistä. En nyt toki itseäni pelkän sarjakuvan voimin ajatellutkaan elättäväni. Alkoi tässä vain huolestuttamaan minne sitä peruskoulun jälkeen pyrkisi, mutta eiköhän ne asiat tästä selkene, kun käy oponkin juttusilla. Tuo mainitsemasi artesaani saattaisi kiinostaakkin, mutta kuten jo tuli sanottua; antaa ajan näyttää…

Olen aina halunnut…. poliisiksi. En tiedä syytä ja mulle sanotaan että haluan poliisiksi vain kun olen hulluna poliisisarjoihin mutta se ei oo totta. Se on aina jostain syystä kiehtonut mua. Tunnen yhen ylikomissaarion. Se ei oo varsinaisesti sukuu… joku kaiman serkun tädin mies tai sinne päin… JA TIEDÄN poliisin työ ei oo mitään päivittäistä rosvojen jahtaamista mut ihan sama.

Olen myös ajatellut jotain taide-alaa tai… historian tutkijaks…ei sitä tiedä mutta tuntuu että poliisin ammatti on se mun juttu. 😀 onneks on vielä vuos aikaa miettii peruskoulun jälkeen jonnekin hakemista…

No sun summer kirjoitti kyllä asiaa, vaikka itse olisin kyllä mielummin luonnon helmassa kun kaupungissa. ja psykologin uraa olen suunnitellut mutta saa nähdä toteutuuko tuo sitten. sillä menneisyyttä ei takaisin voi saada ja tulevaa ei kannata jäädä oottamaan eli tunne pohjalla ja omalla painollaan elämää eteenpäin.