Minkä kirjan luit viimeksi?

Kirjoista on aina kiva puhua^^ Kirjoitan tänne myöhemmin varmasti lisää varsinkin lempikirjoistani, mutta nyt yritän kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti:

Viimeksi luin Belgarionin tarun ensimmäisen osan, eli Kiven vartijan. Ko. kirjasarjan on kirjoittanut David Eddings, joka kuoli viime syksynä. Täältä löytyy mm. takakansiteksti. Näin fantasiakirjallisuuden harrastajana koin, että minulla oli suuri aukko sivistyksessä, kun en ollut lukenut David Eddingsiä yhtään. Päätin siis korjata tilanteen nopeasti.

Olin jo etukäteen saanut kuulla Eddingsin kirjojen kliseisyydestä. Kliseet eivät minusta ole välttämättä yhtään huono asia, kunhan niitä vain ollaan osattu käyttää oikein. Myönnän nauttivani kliseisestä ja överiksi vedetyn eeppisestä fantasiasta todella suuresti. Belgarionin taru toimii tästä hyvin esimerkkinä. Siihen ollaan siis osattu sisällyttää miltei jokainen fantasiaklisee, mitä voi kuvitella – tosin lohikäärmeitä, ja haltioita ei ainakaan vielä ole tullut vastaan. Mutta löytyy kuitenkin elämää suurempi matka maasta toiseen, korneja ennustuksia, velhoja ja todella paha pääpahis.

Garion on kaikin puolin tavallinen orpo maalaispoika, jolla on hyvä moraali. Hän on persoonaltaan aika hajuton ja mauton tapaus, kuten kaikki muutkin samanlaiset hahmot (vaikka Eragon). Sitten joidenkin juonenkäänteiden seurauksena hän lähtee pitkälle matkalle tovereineen ja tarkoitus on saada takaisin yksi jännä taikaesine. Matkalla joistakin hänen ystävistään tulee esille uusia piirteitä ja kasvetaan siinä samalla henkisesti ja tavataan liittolaisia ja vihollisia sopivasssa suhteessa.

Tämän tyylisissä fantasiakirjoissa on ihanaa se, että henkilöihin kiintyy aina todella paljon, vaikkeivat ne mitään kovin nerokkaita olisikaan. Jokainen on kuitenkin oma persoonansa, ja paria poikkeusta lukuun ottamatta kukaan hahmoista ei tunnu yhdentekevältä. Tälläinen poikkeus on varsinkin tuo päähenkilö, jonka kaltaisia hahmoja on olemassa yksinkertaisesti liikaa. Velhot ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten suosikkihahmoni ovat Belgarath ja Polgara.

Niin paljon laadukkaampaa fantasiaa lukeneena tästä ei varmastikaan kehkeydy yhtä lempikirjasarjoistani, mutta Belgarion on kuitenkin todella viihdyttävää luettavaa, eikä sen parissa tule aika pitkäksi. Mutta jos kaipaa moniulotteista ja ennalta-arvaamatonta fantasiaa, niin tämä ei käy siihen tarkoitukseen.