Minne laitat kahviholistin? (Naruto)

Home Forums Sekalaista Omat tarinat Minne laitat kahviholistin? (Naruto)

  • This topic has 5 voices and 5 replies.
Viewing 6 posts - 1 through 6 (of 6 total)
  • Author
    Posts
  • #95423
    AvatarArty-chan
    Member

    Nimi: Minne laitat kahviholistin?
    Paritus: KakashixIruka
    Ikäraja: Ei ole huumeita, väkivaltaa, pahaa kieltä tai seksuaalisia kohtauksia. Sellaista pientä näykkimistä tossa lopussa vaan (?)
    Genre: Piti olla huumori, mutta mitäköhän tuosta nyt tuli…
    Disclaimer: Hahmot ovat Masashi Kishimotolta, tarina on omani. Kawamarun haasteficci, lopussa lukee avainsanat ym..

    Ja se joka ei kommentoi… MUR (XD Ottakaa huumorilla)

    ***

    Konohan opettajainhuone oli aina ollut turvapaikka opettajille. Sinne ei koskaan päästetty ainuttakaan oppilasta, joten rauha oli aina taattu. Olipa ulkopuolella odottavissa luokkahuoneissa ties minkälainen ongelmajoukko, saattoi epätoivoinen ja rasittunut opettaja rukoilla hetken armoa tuossa rauhan tyyssijassa. Silloin sitä vakuuttui siitä, ettei välttämättä kuolisikaan seuraavan tunnin käytännönkokeissa.
    Nytkin joku lukuisista joonineista tai chuunineista oli tullut odottamaan ja rentoutumaan ennen seuraavan tunnin alkua. Tämä noin 25-vuotias mies oli tosin mennyt astetta pidemmälle…
    Ja nukahtanut.
    Rauhallinen hengitys oli ainut ääni mikä vallitsi tuossa huoneessa tällä hetkellä. Nukkuva hahmo nojasi päätään käsiinsä pöydän ääressä, ja hänen toinen poskensa oli painunut kevyesti pöydän sileää puupintaa vasten.
    Hänen selkänsä kohoili hitaasti hengityksen tahtiin, ja vastakkaisella seinällä kello raksutti hiljaa mutta varmana aina vain eteenpäin.

    Yhtäkkiä kellon alla oleva, käytävälle viettävä paperiovi liukui sivuun ja sisään astui mies, jonka harmaat hiukset olivat räikeässä ristiriidassa hänen muun ulkomuotonsa kanssa.
    Hän pysähtyi toinen käsi oven reunalla, toinen käsi taskussa tuijottamaan tuota nukkuvaa hahmoa.
    Hämmästys käväisi ohikiitävästi jooninin osaksi peitetyillä kasvoilla, mutta sitten hän oli taas oma rento itsensä, ja käveli pöydän eteen.
    ”Irukaa…”, hän kuiskasi ja nojautui samalla nukkuvan hahmon ylle. Iruka mumisi jotain unissaan ja rypisti otsaansa, samalla kun vaihtoi asentoaan.
    Harmaahiuksinen mies huokaisi ja ravisti tämän olkapäätä, pitäen toisen kätensä edelleen taskussaan. Iruka saavutti tajuttomuuden ja valveilla olon rajan, ja heräsi.
    ”Miäh…”, hän mumisi ja nosti päätään. ”Kappas, Kakashi. Mitä sinä täällä? Eikös sinun pitäisi olla tunnilla…”, hän jatkoi epämääräisesti huomatessaan kellon, joka tikitti urheasti eteenpäin. Kun todellisuus iski hänen mieleensä, hän pomppasi äkkiä pystyyn tuolillaan, niin että se kalahti kaiken sen hiljaisuuden jälkeen ikävän äänekkäästi lattiaan.
    ”Miten kello voi olla noin paljon?!!”, hän huudahti ja nosti samalla kaatamansa tuolin lattialta. ”Minunhan pitäisi olla vetämässä tuntia!!”, hän jatkoi ja nappasi kirjansa pöydältä. Hän oli jo juoksemassa kohti ovea, mutta Kakashi laski kätensä hänen eteensä.
    ”Iruka rauhoitu. Ei ole mitään tuntia, tänään kaikki tunnit loppuivat jo 45 minuuttia sitten. Opettajien vapaa-ilta, katsos”, Kakashi huokaisi ja tarttui häntä olkapäistä. ”Rauhoitu tai kompastut vielä hätäpäissäsi johonkin”, hän jatkoi ja lähti taluttamaan tätä pois opettajainhuoneesta, rauhan tyyssijasta.

    Hetken kuluttua huone oli taas hiljainen. Vain kellon pysäyttämätön raksutus jatkoi hiljaisuuden läpäisemistä, sekunti sekunnin perään.

    Ohut lumikerros narskui hiljaa heidän jalkojensa alla, ja satunnaiset lumihiutaleet tarttuivat heidän hiuksiinsa.
    Ohitse ajautuvien kauppojen ja liikkeiden kyltit huojuivat hiljaa satunnaisissa tuulenpuuskissa, ja samaiset tuulenpuuskat nostattivat puuterilumesta pienenpieniä pyörteitä.
    Erään kaupan edessä supiseva vanhusjoukko tuijotti oudoksuen kaksikkoa, joka käveli hitaasti aukion poikki.
    ”Taidat olla väsynyt?”, Kakashi kysyi kävellessään Irukan vierellä. Iruka inahti myöntävästi ja paranteli kaulaliinansa asentoa. Hän vilkaisi kummissaan Kakashia, jolla ei ollut minkäänlaista kaulaliinaa, takkia tai hanskoja, piposta nyt puhumattakaan.
    Eikö miehelle tullut kylmä?
    Iruka pudisteli päätään. Kakashi vilustuisi vielä, ellei hän sanoisi tälle jotain.
    ”Haluatko kertoa minulle jotain? Kuuntelen kyllä”, Kakashi vakuutti yhtäkkiä ja loi huolestuneen katseensa Irukaan, joka punastui hieman.
    ”Ei tämä mitään… Siis…”, hän mumisi ja lopetti epämääräisesti mumisten. Kakashi kurtisti kulmiaan ymmällään.
    ”Mitä tarkoitat? Uhkaillaanko sinua?”
    ”Ei”
    ”Kiristetäänkö?”
    ”Ei”
    ”Oletko nähnyt painajaisen?”
    ”En”
    ”Murhan?”
    ”EN!!”
    ”No mitä sitten?”, hän puuskahti ja tarttui häntä taas olkapäistä. ”Minä olen huolissani sinusta, Iruka!”, hän huudahti.

    Koko aukio hiljeni.

    Kaikki kääntyivät katsomaan tuota noloa kaksikkoa, joista toinen halusi piiloutua kaulaliinaansa, upota lumeen, tai vielä parempaa, molempia.
    Toinen, se harmaahiuksinen, taas tuijotti hetken ihmeissään kaikkia niitä ihmisiä jotka olivat keskeyttäneet omat puuhansa, vain seuratakseen tätä tosielämän draamaa.
    Hänen kasvoiltaan saattoi lukea yhden sanan:

    Oho

    ”Aha haa, älkää meistä välittäkö, jatkakaa vain hommianne”, Kakashi naurahti hetken kuluttua vaivautuneesti.
    Sitten hän alkoi raahata tulenpunaista Irukaa perässään kaulaliinan avulla.
    Kyläläiset jäivät kummastuneina katsomaan heidän menoaan.

    Yksinäinen tuulenvire pyyhkäisi aukion läpi.
    Random kissa naukaisi jossain. Aivan kuin se olisi nauranut.

    ”Voi ei… Saan kuulla tuosta varmasti joku päivä”, Iruka voihki itsekseen, otsa pöytää vasten. Hän kohotti tuskastuneen katseensa. ”Eikö sinua nolota yhtään?”, hän uteli Kakashilta, joka hääräsi keittiönpöytänsä ääressä jotain. Astiat päästelivät hiljaisia kolahduksia, jotka kuulostivat tukahtuneilta Irukan korviin.
    ”Miksi nolottaisi?”, hän vain tokaisi, ja jatkoi puuhasteluaan. Iruka oli juuri sanomassa hänelle jotain järkevää vastaukseksi, kun tuttu tuoksu leijaili kevyesti hänen nenäänsä.
    Tuo hiukan kitkerä, mutta silti niin piristävä haju sai hänet ponkaisemaan pystyyn tuoliltaan, ja kävelemään yllättävän nopeasti Kakashin selän taakse.
    ”Onko sinulla kahvia?!” hän huudahti iloisesti yllättyneenä. Kakashi hymyili salaa naamionsa takana ja napsautti keittimen päälle.
    ”Vai tätäkö se olikin. Tyypillinen opettaja”, hän puuskahti. Iruka hymyili nolona ja meni takaisin pöydän ääreen istumaan. Kakashi veti tuolinsa hänen viereensä ja istahti siihen.
    ”Tämän takia olit siis niin väsynyt”, hän huokaisi ja pudisteli päätään. Iruka nyökkäsi.
    ”Kahvinkeittimeni hajosi eilen. Niin että tänä aamuna kun en aamukahviani saanut, niin tähän sitä päädyttiin: Juon ystäväni luona kello seitsemän aikoihin kahvia, enkä siis saa varmasti unta ennen yhtä yöllä. Sitten olen aamulla väsynyt, ja kun en kahvia pysty keittämään, niin seuraava päivä menee nukkuen opettajainhuoneessa”, hän huokaisi. ”Pitäisi käydä ostamassa uusi, mutta tänäänhän en sitä hoksannut”, hän jatkoi ja alkoi keikkua edestakaisin omalla tuolillaan.
    Kakashi vilkaisi nopeasti omaa, hiukan sotkuista ja pientä olohuonettaan. ”No, jos sinulle sopii, voit kyllä viettää tämän yön minun luonani. Kahviongelmasi olisi ratkaistu”, hän pamautti yhtäkkiä, täysin vakava ilme kasvoillaan.

    Iruka olisi varmasti rysähtänyt lattiaan tuolinsa mukana, ellei Kakashi olisi juuri ajoissa napannut häntä syliinsä. Hän änkytti vastalausettaan ennen kuin tuoli itse osui lattiaan, ja Kakashi odotti kärsivällisesti, Iruka edelleen hankalasti sylissään, että hän saisi ensimmäisen järkevän lauseen aikaan.
    ”Minä – tai siis sinä – Siis enhän minä voi!” oli ensimmäinen jotakuinkin tunnistettava lause. Kakashi nyökkäsi tyytyväisesti itsekseen.
    Hän aikoi suostua.
    ”Älä viitsi, mitä pahaa siinä on?”, hän sanoi sen sijaan ääneen, selvä närkästys äänessään. Iruka alkoi aukoa suutaan, mutta ääntä ei kuulunut.
    Kakashi huokaisi ja nousi tuoliltaan, tulipunainen Iruka edelleen sylissään. Hän käveli omalle sijaamattomalle sängylleen, ja heitti Irukan siihen.
    ”Noin, onko tuo nyt niin hankalaa?”, hän tokaisi kädet puuskassa.
    Iruka oli noussut saman tien kyynärpäidensä varaan, ja tuijotti nyt erittäin keskittyneesti lattiaa, naama edelleen melko lähellä karmiininpunaista.
    Hän mumisi jotain käsittämätöntä, ja Kakashi nosti katseensa kohti kattoa. ”Iruka, sinulla on likainen mielikuvitus”, hän naurahti. Tällä kertaa Iruka sai äänensä kuuluville.
    ”Eihän ole! Se olet sinä jolla se likainen mielikuvitus on, kun itse kuvittelet minun kuvitelleen niin, miten varmasti itse kuvittelet!”, hän huudahti.
    Hetken hiljaisuuden, ja Kakashin vahingoniloisen ilmeen jälkeen hän lopulta tajusi mitä tuli myöntäneeksi.
    Kun järkyttynyt ja kauhistunut ilme valtasi Irukan kasvot, Kakashi päätti että nyt oli leikitty tarpeeksi.

    Aluksi hän seisoi parin metrin päässä koko sängystä, mutta seuraavaksi hän olikin lukinnut Irukan kädet hänen päänsä takana olevalle tyynylle omillaan.
    ”Sovitaanko että molemmilla on likainen mielikuvitus?”, hän mumisi tämän korvaan.
    Aluksi Iruka oli vähällä pyörtyä, Kakashi kun ei yleensä koskaan tullut niin lähelle. Lopulta hän onnistui rauhoittumaan sen verran, että sai kuiskattua:
    ”Sovitaan”
    Kakashi naurahti vasten Irukan kaulaa, ja Iruka oli varma että Kakashi kuulisi kuinka vaarallisen korkealla hänen pulssinsa oli.
    Jokin Kakashin äänessä sai hänet kuitenkin havahtumaan tuosta sekavasta mielentilasta.
    ”Kakashi, eikö sinulla ole – ”
    Mutta hän ei ehtinyt sanoa kysymystään loppuun, koska Kakashi suuteli häntä yhtäkkiä, ilman varoitusta, hellästi ja päättäväisesti.

    Sekunnin murto-osan ajan Iruka oli vähällä tyrkätä hänet sivuun. Mutta pieni ääni hänen päässään muistutti, etkös sinä tätä juuri halunnut?
    Joten hän vastasi suudelmaan.
    Kakashi naurahti hiljaa huultensa lomasta, tuntiessaan yllättävän innokkaan vastauksen. Hän kietoi toisen kätensä Irukan alaselälle, ja piti toisen kätensä tämän pään vieressä.
    Iruka käytti tilaisuuden hyväkseen, ja kietoi molemmat kätensä Kakashin kaulan ympäri, vetäen tätä itseään vasten.

    ”Kahvi on jo valmista”, Kakashi kuiskasi hetken kuluttua hänen niskaansa. Iruka hymähti.
    ”Se voi odottaa”, hän vastasi ja kuljetti kätensä tämän alaselälle, vetäen hänet vielä tiukemmin itseään vasten.
    ”Ja nyt sitä ei sitten enää halutakaan kahvia?”, Kakashi tiukkasi muka närkästyneenä. Hän kuljetti kättään hitaasti Irukan paidan sisällä, hiveli sormenpäillään tämän vatsan muotoja.
    ”Ei… Sinä toimit vähän kuin korvikkeena”, hän tunnusti ja hymyili hiukan nolona. ”Kuulostan aivan siltä kuin olisin pahastikin riippuvainen kahvista”, hän huokaisi.
    ”Minäkö olisin sitten vieroitushoitoa?”, Kakashi naurahti Irukan huulia vasten. Hän ei antanut kuitenkaan tilaisuutta vastata.

    ”Jos sen nyt noin sanoo… Niin kyllä”, Iruka sanoi hetken kuluttua, hiukan hengästyneenä pitkän suudelman jälkeen.
    ”Sopii minulle”, Kakashi hymähti.

    ***

    Elikkäs avainsanat: Kissa, kello, kyltti
    Teemana piti olla huumori, ja Irukan piti olla riippuvainen kahvista.
    Kiitokset Kawamarulle haasteesta, toivottavasti ei mennyt ihan surkeasti…

    Tuossapa tuo, kommentoikaa ihmiset, kommentoikaa :3

    #95458

    NÄÄ OOT HUVA!! 8DD Tarina oli parempi kuin ootin… XD Sujuvasti kirjoitettu ja siitä edespäin… Mahtavaa työtä!! Tämmöstä enemmän juu! 8D

    #95992
    AvatarArty-chan
    Member

    Parempi kuin odotit…?
    No jaa, kiitos mikä kiitos : D Kiva kun kelpasi tuollaiselle Naruto-fanittajalle :3
    Antaa tulla vaan lisää kommentteja ^^

    #99344
    AvatarMisaAi
    Member

    OMNOMNOMONONM! MAH LOVE! <3333333333333333
    Ja asia on selvä kuin pläkki. RAKASTAN tuota ,että olin ihana paineissani ,kun Irukaki oli! *eläytyi liikaa*
    Aaw toi oli hywä. >33<” Se eteni justiin sillain ihanasti kuvaillen eikä liian hitaasti tai liian nopeasti.. ja tuo on parhaimpien KakaIru fikkien joukossa mitä olen lukenut! <3 Kiitosh! :33

    #100574
    AvatarXiggy^^*
    Member

    oiii,tosi hyvääää!!!!

    alku oli kyllä hyvin selitetty,koska se vain on niin totta.olisin ittekki jäny tuijottaan tuota parivaljakkoa,jos se oli tänään tapahtunu ostoskeskuksessa.oikei hyvä…

    #109345
    AvatarShiori-chan
    Member

    Arty-chan wrote:

    Random kissa naukaisi jossain. Aivan kuin se olisi nauranut.

    Hajosin kun luin tämän kohdan XD Ficci oli hyvä, pidin varsinkin lopusta :3 Lisää tällaista vaan *menee lukemaan muita ficcejäsi*

Viewing 6 posts - 1 through 6 (of 6 total)
  • You must be logged in to reply to this topic.