No name

Home Forums Sekalaista Omat tarinat No name

  • This topic has 4 voices and 17 replies.
Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 18 total)
  • Author
    Posts
  • #89588
    AvatarArty-chan
    Member

    Kirjoittanut: Arty-chan (tietysti :D)
    Genre: Vähän huumoria… Ehkä shonen-aita? Fantasiaa tietysti… Ja toimintaa!!!
    Ikäraja: …K11- K12? En ole oikeen varma. Ei siis mitään raakaa väkivaltaa tai yaoita.
    Info: Ihan itsekehittämäni. Perustuu yhteen piirtämääni kuvaan ;D Laitoin tähän nyt vaan kaksi ensimmäistä kappaletta, ja jatkan sitten niistä tulevien mielipiteiden mukaan.

    Älä koskaan sano ”ei koskaan”, sillä se voi tulla hyvinkin pian.

    Nuori poika juoksee käytävällä. Hänen oikeassa käsivarressaan ammottaa syvä ja verinen haava, josta valuu tasaisesti verta. Samassa kädessä hän puristaa isoa pistoolia, joka voisi saman tien pudota heikkojen ja tärisevien sormien otteesta. Silti hän pitää otteensa ja jatkaa juoksuaan. Hän ei pysty katsomaan taakseen, vaan jatkaa juoksuaan kuin hänen henkensä riippuisi siitä. Se ei olekaan kaukana totuudesta.
    Poika saapuu käytävän päähän. Hän lysähtää vasten viileää teräksenharmaata betonia, ja luisuu hiljalleen alas. Seinät kaartuvat hänen ylleen kuin ilkkuva väkijoukko, joka julistaa hänen surkeaa kohtaloaan. Poika huohottaa edelleen raskaasti, ja nostaa katseensa kohti pimeyteen häviävän käytävän päätä. Hän sävähtää pelosta kun kuulee hiljaiset ja järjestelmälliset askeleet jotka tulevat pimeydestä. Poika puristaa pistoolia ja tuijottaa rävähtämättä pimeyttä, joka tuntuu luikertelevan lähemmäs, kuin sadat pienet sysimustat käärmeet.

    Esiin astuva hahmo näyttää ihmiseltä, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Isot mustanahkaiset siivet, jotka täyttävät koko käytävän. Käärmeennahkainen häntä, joka rahisee laahatessaan sementtilattiaa. Mustan hiuspehkon sivuilla kasvavat kierteiset pukinsarvet jotka ovat mustempia kuin kuuton sysiyö. Ja ääni joka tulee siitä, kun viisi senttimetriä pitkät kynnet raapivat lattiaa. Kaikki nämä pilkkaavat olennon muutoin inhimillistä olemusta. Poika kavahtaa nähdessään olennon, jota on yrittänyt paeta jo monta tuntia.
    ”Jokos nyt suostut kuolemaan?”, demoni sanoo ja pysähtyy pojan eteen. ”Vai haluatko leikkiä vielä?”. Se on pysähtynyt aivan pojan eteen, ja katselee tätä nyt ylimielisesti ja arvioivasti.
    ”Painu helvettiin”, poika ärähtää yhteen puristettujen hampaidensa välistä.
    ”Mm? Se ei kuule käy, koska minut passitettaisiin kuitenkin takaisin. Niin kuin on käynyt jo… Mitenköhän se oli? 77 kertaa kai. Sitä tuppaa unohtelemaan asioita kun tulee pari tuhatta elinvuotta täyteen”, demoni jatkaa ja virnistää niin että terävät ja luunvalkoiset kulmahampaat näkyvät. ”Joten mitä jos nyt vaan kuolisit? Kuolet kuitenkin. Miksi pitkität tuskaasi? Minä voisin suoda sinulle sentään nautinnollisen kuoleman. Sinun täytyy vain sanoa ”tapa minut”. Eikös olekin helppoa? Kaksi vaivaista sanaa, poika kulta. Joten…”, demoni kyykistyy pojan eteen ja nykäisee tämän leukaa lähemmäksi itseään. ”Alatkos puhua?”
    ”Minä en luovuta!”, poika huutaa päin demonin naama ja huitaisee käden pois läheltään. Demoni jää silti vielä kumartuneena pojan eteen.
    ”Jaa? Vai et luovuta? Ihailtavan itsepäinen nuorukainen. Taidatkin maistua paremmalta kuin se toinen kaverisi” demoni hymähtää ja astuu taaemmaksi.
    ”Et kai sinä…?”, poika aloittaa kunnes ymmärtää lauseen merkityksen.
    ”Kyllä vain. Hän ei pistänyt yhtä kauan hanttiin, joten makukin jäi vähän laimeaksi. Mutta sinä”, demoni sanoo, tarraa pojan kurkkuun ja nostaa tämän vasten seinää. ”SINUSTA minä varmasti tulen pitämään. No niin, anna tulla, tappele vähän. Saan sinusta enemmän irti jos tappelet vielä vähän vastaan ennen kuolemaasi”, demoni yllyttää ja puristaa pojan kurkkua yhä enemmän.

    ”Deto! Nyt päästät irti!”
    Demoni hätkähtää ja irrottaa otteensa pojan kurkusta. Poika lysähtää lattialle ja alkaa kakoa ilmaa runnellun henkitorvensa läpi. Demoni käännähtää kohti pimeyttä ja tarkentaa silmänsä käytävän
    päähän.

    #89592
    AvatarKawamaru
    Participant

    Tarina oli hyvin mielenkiintoinen. Se oli kuin pätkä jotain hyvää elokuvaa. Mielenkiintoista oli, että vaikka se alkoi ja päättyi "epämääräisesti", ilman tukevaa päätä, siitä selvisi paljon ja se antoi kierrellen ja kaarrellen hitaasti ja nautinnollisesti tietoa tilanteesta.

    Erityisesti pidin tavastasi kuvailla tilannetta ja henkilöitä. Demoni piirtyi mieleeni valokuvantarkasti, mikä lisäsi lukemisen nautintoa. Pystyin melkein aistimaan sen tunnelman. Ainakin tämän tarinan pohjalta näyttää siltä, että yksi vahvuuksistasi ovat laajat, tietoa ammentavat yksityiskohdat.

    Yksi mielenkiintoinen asia tarinassa oli sen päätös, kuten jo alussa mainitsin. Tilanne päättyi auki – lukijalla on mahdollisuus päätellä tilanne itse. Oliko huutaja demonin ylempiarvoinen johtaja, paikan hallitsija, päähenkilön ystävä vai aivan joku muu? Tilanne jäi kehittymään ja muhimaan pääkoppaan.

    Kaiken kaikkiaan osaat kirjoittaa todella hyvin. Tällaista tekstiä lukee mielellään useamminkin! ^^

    #89601
    AvatarArty-chan
    Member

    Tarinan alku vaivasi minua todella pitkään, sillä aloin kirjoittamaan sitä hetken mielijohteesta. Katsoin vähän aikaa sitten muitakin tarinoitani, ja näyttäisi siltä etten pysty aloittamaan millään muulla tavalla -.-
    Mukavaa että se ei kuitenkaan jäänyt niin kauhean epäselväksi ^^
    Jatkuu jos jatkuu, on tässä nyt ainakin kuuden kappaleen verran tarinaa… Uffa….

    #89607
    Avatarräsynukke
    Member

    Ihan ensin täytyy sanoa, jotta oli pieni yllätys nähdä sinätyypin tekstiä täällä.: DD "Wah? Arty-chanin teksti? MUST READ."

    Jos en ole missannut täysin jotain, niin teikäläinenhän ei ole lukenut kamalasti nettinovelleja..? Siksi siis ihan ymmärrettävä juttu, että enterin käyttöä voisi vähän lisätä. Eli lukemisen helpottamiseksi kannattaa pätkiä tekstiä reilusti, hurjasti enemmän kuin normaalisti pätkisi. Saattaa olla aluksi vaikeaa, mutta siihen tottuu nopeasti. Helpotat lukijoiden elämää ja silleen.

    "Nimestä" nousi heti pienet ennakkopelot (ei siis niin, että olisin olettanut tekstin olevan huonoa, tiedän kyllä että osaat kirjoittaa. Mutta silti). No name. Mielikuvituksen riemuvoitto? Not. Paitsi tietysti jos se suuremmin liittyy tuleviin tapahtumiin tai hahmoihin. Kokemuksen mukaan näin ei kuitenkaan usein käy.

    Teksti oli pääpiirteittäin ihan hyvää. Kawamaru jo mainitsikin kuvailusta, sen kanssa olit tehnyt hyvää työtä. Hahmot tosin jäivät ainakin vielä vähän paperisiksi (johtunee tosin paljolti myös lyhyydestä, mutta siihen pääsemme kohta) ja vaikuttivat häiritsevän paljon olevan kuin suoraan valmiista muotista. Vaikka täytyy myöntää, että hyvin kirjoitettuna tuollaiset "pahat, ah niin rennot ja dominoivat"-hahmot jaksavat kyllä hyvin kirjoitetussa tekstissä napata.

    Niin, ja harmillisen lyhyt tämä oli. Jos tulevatkin luvut ovat tämän pituisia, niin niitä kannattaa vähän yhdistellä. Tämän pituisia pätkiä voi hyvin laittaa yhteen vaikka kaksi tai kolmekin.

    Jatkoa odottellessa.~

    #89875
    AvatarArty-chan
    Member

    Ja jatkoa~

    Pimeydestä harppoo toinen olento, joka muistuttaa muuten käytävän päässä odottavaa demonia, paitsi että tämän siivet ovat silkinvaaleat, hiukset ja pukinsarvet ovat heleänpunaiset ja vihasta huitova häntä punaisempi kuin vasta vuodatettu veri.
    ”Deto!”, punainen demoni sanoo uudelleen, ja tarraa ”Deton” olkapäähän.
    ”No mitä?!” Deto ärähtää ja ravistaa punaisen demonin kynnet olaltaan. ”Ihan kuule työtäni teen, joten turha tulla urputtamaan jostain säännönvastaisuuksista. Tämä pikku sisupussi murtautui tänne luvattomasti toisen lällärikaverinsa kanssa ja sitten he juoksentelivat kuin mitkäkin sankarit ympäri rakennusta. Toisen söin jo, joten sen perään on turha ruikuttaa. Mutta nyt jos vain antaisit minun syödä tämän toisenkin, niin voisin saman tien tepastella omalle vartiopaikalleni ja voisimme molemmat unohtaa tämän hemmetin ikävän välikohtauksen!” Deto huutaa punaiselle demonille. ”Ihan totta Shito, etkö voisi joskus antaa minun tehdä työtäni rauhassa?! Edes PIENEN hetken? Muutama sata vuotta? Olisiko se liikaa pyydetty?!” Deto jatkaa ja puristaa kätensä nyrkkiin.
    ”Deto, anna minun hoitaa tämä. Mene sinä vain paikallesi, jooko?” Shito sanoo ja tuijottaa suoraan Deton silmiin.
    ”Tsh! Ja nyt sitä ollaan NIIN! No selvä. Mutta jos haistan edes molekyylin tuosta pirulaisesta, niin tiedän kyllä kuka siitä on vastuussa”, demoni sanoo ja alkaa kävellä poispäin. Pimeys nielaisee hänet äkkiä, ja niin hän katoaa.

    Shito huokaisee ja kääntyy kohti maassa makaavaa poikaa. Hän on ilmiselvästi poissa tolaltaan ja kärsii melko vakavasta verenpuutteesta käsivarressa olevan haavan takia.
    ”Kuule, mikä on nimesi?”, Shito kysyy ja kyykistyy pojan eteen. ”Et näytä kovin vanhalta. Sanoisin että olet 16- tai 17-vuotias. Miten olet päässyt tänne?”, Shito jatkaa ja tutkailee samalla pojan muita mahdollisia vammoja. Vasen käsivarsi on mustelmia lukuun ottamatta kunnossa, samoin kuin oikea ja vasen jalka. Nuorukainen on yllättävän laiha ikäisekseen, mutta silti täysin kunnossa. Naamassakin on vain parit naarmut, mutta sitten hän huomaa kaulan; Deton kynnet ovat jättäneet ilkeät ja pitkät viillot pojan kaulalle. Haavoista vuotaa tasaisena, muttei sentään kovin vuolaana virtana tummanpunaista verta.

    ”Kuules nyt, joko kerrot nimesi, tai minä jätän sinut tähän vuotamaan kuiviin. Inhottaa auttaa ihmisiä jotka eivät kerro nimeään jos kohteliaasti kysyy. Sitten kun olet päättänyt mitä aiot tehdä, voi-”
    ”Ryuu”, poika yskäisee, ja tämä yksi ainoa sana kohottaa veren hänen huulilleen. ”Nimi on Ryuu, jos se nyt on pakko saada tietää. Ja ihan joo, tapat minut kuitenkin, joten mitä väliä tällä enää on? Jos isovelikin on kuollut, ei tässä enää mikään auta. Antaa tulla vaan. Tapa minut”, Ryuu huokaisee ja hymyilee surullisena. ”Miten ironista. Se toinen kaveri tivasi minulta koko ajan noita kahta sanaa, ja nyt sanon ne ilman mitään kehotusta sinulle”, Ryuu jatkaa ja yskii rajusti.

    ”Jaa Ryuu? Mukava nimi, täytyy myöntää. Ja en minä sinua tapa. Jos olisin halunnut että kuolet, olisin voinut antaa Deton hoitaa sen homman. Joten nyt olet ihan hiljaa siinä niin, niin minä pääsen parantamaan nuo sinun haavasi”, Shito lopettaa ja lyö kätensä yhteen.
    ”Aha ha. Jaa parannat? Ihan joo. Milläs meinasit? Syljellä? Älä viitsi, en ole mikään pikku kakara joka jää noin helposti lankaan, sitä paitsi-”, Ryuu sanoo, mutta jättää lauseensa kesken huomatessaan Shiton virnistyksen.
    ”Eikä…”
    ”Voi KYLLÄ!”, Shito sanoo ja hymyilee taas, aivan kuin he keskustelisivat lempiruuistaan.
    ”Miten muka?”
    ”Katsos kun demonien veressä, huomaa veressä, ei syljessä, on pienen pieniä kudosmolekyylejä, jotka vieraalle iholle joutuessaan alkavat muodostaa uutta kudosta. Tällä voi siis parantaa mitä tahansa ULKOISIA vammoja. Siinä on kuitenkin kokorajoitus. Tuota oikean käden haavaasi en esimerkiksi pysty parantamaan, koska se on liian iso. Mutta nuo kaulan haavat pystyn kyllä, joten mitä jos nyt istuisit ihan hiljaa siinä niin, niin minä voisin parantaa ne ennen kuin menetät vielä lisää verta”. Shito sanoo ja kumartuu ihan lähelle.
    ”Oah! Odotas nyt! Tämä on IHAN liian uskomatonta. Minulla ei voi olla näin hyvä tuuri! Mi- Miksi et ole yhtään verenhimoinen niin kuin se toinen? Mikset tapa minua? Miksi edes vaivaudut? Minähän voisin vaikka tappaa sinut sitten kun olet parantanut minut! Tässä ei ole MITÄÄN järkeä!!!”, Ryuu huutaa lopulta ja yrittää työntää Shiton kauemmas. Hän ei kuitenkaan liikahda mihinkään, vaan vie huulensa ihan Ryuun haavojen yläpuolelle.
    ”Tsh! Nyt kyllä… Tämä sitten sattuu. Saatan olla hiukan kovakourainen, harjoituksen puutetta, katsos”, Shito sihahtaa ja iskee hampaansa Ryuun kaulan haavoihin.

    Tuska on kovempi kuin voisi luulla: Shiton kulmahampaiden päistä alkaa virrata hänen omaa vertaan, ja siinä veressä olevat kudosmolekyylit alkavat muodostaa omaa kudostaan haavojen päälle. Tuskallista siinä on se, että Ryuun omat molekyylit alkavat hylkiä niitä automaattisesti. Demoniveri on silti vahvempaa, joten uusi kudos alkaa muodostua.

    ”Noo? Eihän se nyt niin kamalaa ollut?”, Shito sanoo ja istahtaa Ryuun eteen.
    ”Khh… Vai ei kamalaa? Sinusta ehkä ei, mutta minusta kyllä!” Ryuu sanoo ja yskäisee. ”Sitä paitsi pari kynttä taisi läpäistä henkitorven. Ne viillot eivät vielä parantuneet”, Ryuu sanoo ja yskäisee taas.
    ”Jaa? No siinä tapauksessa…”, Shito sanoo ja kumartuu lähemmäs.
    ”Hei HEI! Nyt menee jo ihan liian pitkälle! Ei ne haittaa! Oikeasti! Ei tässä tarvitse mitään kielareita ruveta vetämään!” Ryuu suorastaan huutaa.
    ”Jaa? Harmi”, Shito sanoo ja virnistää.
    ”Et voi olla tosissasi…” Ryuu sanoo ja irvistää. ”Voisitko NYT vastata kysymyksiini?” hän jatkaa ja nostaa katseensa lattiasta. Shito tuijottaa Ryuuta hetken, ja nousee sitten seisomaan.
    ”Parasta että jatkamme jossain muualla. Deto voi tulla tarkistamaan tottelinko hänen käskyään”, hän tokaisee ja auttaa Ryuun ylös. Ryuu sävähtää kivusta kun Shito tarttuu hänen käteensä.
    ”Mitäs tälle tehdään?”, Shito sanoo ja tutkailee Ryuun käsivartta.
    ”Nnhh… Ei siihen oikeastaan satu. Tai sitten siitä on mennyt tunto”, Ryuu sanoo ja irvistää taas kivusta.
    ”Tikkejä siihen ainakin tarvitsisi… Enkä minä osaa auttaa tässä asiassa”. Shito kurtistaa kulmiaan ja kääntyy tuijottamaan jonnekin kaukaisuuteen. Sitten hän keksii.
    ”Paita pois”, hän tokaisee.
    ”MiTÄ?!”, Ryuu räjähtää. ”Miksi minä? Mikset sin- Aha. Kivat. Juuri näin”, Ryuu huokaisee huomattuaan, ettei Shitolla ole paitaa. Sitten hän riisuu oman paitansa ja antaa sen Shitolle, joka alkaa repiä mustasta paidasta suikaleita haavaa varten.

    #89886
    AvatarKawamaru
    Participant

    Jälleen kerran hyvää tekstiä. Jännitys tiivistyi hieman, mutta tarina ei paljastunut kokonaan, jolloin ensiosaankin jää jotain =D

    Henkilöt olivat huvittavia, mutta samalla "siistejä", saivat hymyilemään. Vaikuttivat aika realistisilta, pystyisin kuvittelemaan tuollaisen kuvittelun oikeasti. Tosin, Ryuun pelko oli aika ohimenevää, mikä jäi häiritsemään.

    Samaa materiaalia kuin ennenkin, eli en ala jankkaamaan samaa ^^’ Jään odottamaan innolla seuraavaa osaa, jos/kun se tulee.

    #92271
    AvatarArty-chan
    Member

    Tästä tuli ehkä hiukan sekava, katsotaan nyt jos joku ymmärtää…

    ”No niin. Nyt se ei sentään vuoda”, Shito sanoo ja kiristää Ryuun siteen. Käsivarren haava on sidottu Ryuun paidasta saaduilla kangassuikaleilla (jonka Shito repi yllättävän iloisin mielin).
    ”Ja mitäs sitten? Minä en enää muista mitä reittiä tulin, joten se on nyt sinun tehtäväsi. Sinä se sitä paitsi tämän paikan tunnet”, Ryuu sanoo ja tutkii käsivarttaan.
    ”Nnhh… Tietysti olisi parasta jos saisin sinut jonnekin jossa voitaisiin hoitaa tuo haava kuntoon…”, Shito mutisee ja tuijottaa taas kaukaisuuteen.
    Ryuu tuijottaa sen sijaan häntä, miettien miksi demonit ovat niin erilaisia. Toinen tuijottaa murhaavasti, toinen melkeinpä hellästi. Toinen tappaa, toinen hoitaa. Hän pudistaa päätään hämmentyneenä ja yrittää keskittyä Shitoon, joka on alkanut sillä välin mutista itsekseen.

    ”Selvä. Suunnitelma on tämä”, hän yhtäkkiä huudahtaa ja käännähtää kohti Ryuuta, joka hätkähtää. ”Nyt me lähdemme pohjois-siiven uloskäynnille, joka onkin ainoa, tai oikeastaan SINUN ainoa toivosi päästä pois. Jos pääsemme sinne asti ilman kauheita verilöylyjä, kerron loputkin suunnitelmasta. Sillä nyt meiltä loppuu aika”, hän hölöttää yhteen hengenvetoon, kääntyy ympäri ja tempaisee Ryuun mukaansa.

    Kun he ovat juosseet pari minuuttia, Shito alkaa taas puhua.
    ”Nyt on enää pari kulmanväliä uloskäynnille, jaksa vielä siihen asti”, hän sanoo. Shito ei ole yhtään hengästynyt, vaan hän kuulostaa siltä, kuin olisi leppoisalla sunnuntaikävelyllä, eikä juoksemassa jossain kylmässä rakennuksessa samalla kun verenhimoiset demonit voisivat saman tien yllättää heidät jonkin kulman takaa.
    Ryuu nyökkää suu viivana, ja kalpeana kuin ruumis. Shito ei kuitenkaan huomaa Ryuun huolestuttavan kalvakkaa ihonväriä, kuten ei myöskään sitä, miten mustanpuhuva demoni kääntyy kulmasta Ryuun takana.

    Demoni tuijottaa hetken, epäuskoisena, tuota kaksikkoa. Ihminen ja demoni, se ajattelee. Onko hullumpaa nähty? Sitten se päättää oikaista tämän luonnottomuuden, ensimmäisellä mieleensä tulevalla tavalla.

    Kun laukaus pamahtaa käytävässä, Shito ymmärtää että pakoretki alkaa käydä liian vaaralliseksi, ja aina vaan mahdottomammaksi. Hän pyörähtää äkkiä ympäri, ja kun hänen häntänsä pamahtaa vasten vieressä olevaa seinää, toinen laukaus täyttää käytävän ilkeällä ja tuomitsevalla kaiullaan.
    Shito tempaisee mitään ajattelematta Ryuun syliinsä, ja jatkaa juoksuaan. Tuossa tuokiossa (älkää kysykö miten, sanotaan vain, että siivet olivat tärkeässä osassa) he ovat uloskäynnin edessä, ja Shito potkaisee ovea, jolloin siinä olevat saranat ja lukot päästävät metallisen parahduksen. Ovi aukeaa, ja Shito juoksee leijupyörälleen, jonka hän melkein saman tien polkaisee käyntiin ja kääntää kohti oven takaa auennutta karua maisemaa.

    Pian maisema on taas tyhjä ja hiljainen, aivan kuin se olisi ollut sellainen jo monta tuhatta vuotta, ilman minkäänlaista muutosta tai ääntä joka sen olisi rikkonut. Vain leijupyörän pieni kaiku, ja ampujademonin kiroukset raastavat vielä sitä hiljaisuutta, joka siellä vallitsee.

    ”Nyt ollaan tarpeeksi kaukana”, Shito huutaa leijupyörän ärinän yli Ryuulle. Hän pysäyttää pyörän ja hypähtää Ryuu edelleen sylissään kiviselle maankamaralle, mutta jähmettyy kun tuntee lämpimän nesteen käsissään. Epäilys nostaa päätään. Epäilys ja kauhu.
    Hän katsoo Ryuuta ensimmäisen kerran kunnolla ampumisen jälkeen, ja huomaa vasta nyt, että ampujademoni ei todellakaan osunut harhaan.
    Ensimmäinen luoti läpäisi Ryuun oikean reiden, koska ampuja halusi mitä ilmeisimmin tuhota pakenijan liikkumiskyvyn. Seuraava laukaus tähdättiin vatsaan, mutta samalla hetkellä Ryuu huojahti, joten luoti meni sen sijaan läpi heti kylkiluiden alapuolelta, melko reunassa.
    Shito puree huultaan, arvioi, ja päättää miten toimii.

    Hän laskee Ryuun hellästi kyljelleen, niin että oikea jalka ja kylki ovat päällimmäisenä. Sitten hän repäisee reiden ampumahaavan ympärillä olevaa kangasta, ja painaa huulensa haavalle, joka vuotaa edelleen, joskin heikosti, verta. Samaan aikaan kun hän parantaa reiden haavaa, hän painaa toisella kädellään kylkeen osuneen luodin aiheuttamaa jälkeä.
    Shito venyttää leukojaan, jotta ylettyy kohtaan josta luoti tuli läpi, ja iskee hampaansa reiden toiselle puolelle.

    Kun demoniveri on parantanut luodin tekemät reiät, Shito alkaa tutkailla Ryuun elintoimintoja.
    Aluksi sydän ja pulssi ovat todella vaimeat, kuin pikkulintu viimeisillään häkin pohjalla. Sitten sydän alkaa palauttaa verta, ja pulssi palautua normaaliksi. Shito uskaltaa viimein hengähtää kunnolla.

    Ryuu on maannut tajuttomana noin tunnin, kunnes Shito alkaa huomata ensimmäisiä heräämisen merkkejä. Hän siirtää Ryuun varovaisesti syliinsä, ja kumartuu tämän ylle.
    ”Sillä lailla. Herää nyt”, hän kuiskii Ryuulle, kun tämän silmät räpsyvät kuin kolibrin siivet, samalla kun keho alkaa ilmoittaa vahinkoraportteja tajunnalle.
    ”Au…”, Ryuu mutisee. Hän yrittää nousta istumaan, mutta Shito painaa hänet päättäväisesti takaisin makuulle.
    ”Herra saa luvan maata vielä hetken, ennen kuin alkaa tehdä mitään pikkusormen liikuttamista vaativampaa”, Shito huokaisee ja nousee itse ylös. Ryuu kohottaa epävarmana kätensä kasvojensa ylle, aivan kuin haluaisi varmistua siitä, että on vielä lihaa ja verta.
    ”Kuinka kauan?”, hän kysyy lopulta.
    ”Häh?”
    ”Kuinka kauan olin tajuttomana?”, Ryuu sanoo ja naurahtaa huomatessaan Shiton pöllämystyneen ilmeen.
    ”Jaa… Pari tuntia ehkä. Jos lasketaan matka tänne ja se, kuinka kauan sinulla kesti raahata se tajuntasi samaan paikkaan kuin ruumis. Niin sitten, kyllä, pari tuntia”, Shito ilmoittaa ja alkaa kaivaa leijupyöränsä tavaratilaa. Hän löytää toisen huovista (toinen on tietysti Ryuulla), pari kenttämuonapakkausta, kartan ja kompassin. Totta kai siellä on myös pari pistoolia ja sun muita aseita, mutta niistä Shito ei jaksa välittää, vaan pamauttaa tavaratilan kiinni.

    #92512
    AvatarKawamaru
    Participant

    Vautsi, tosi jännittävä ja vauhdikas osa =3 *rakastunut tähän ficciin*

    Olit osannut kuvailla pakotilannetta erittäin hyvin: pystyin kuvittelemaan yhtenä filmipötkönä koko tilanteen vilisevän vauhdikkaasti eteenpäin. Hyvää työtä! ^^

    Jään odottamaan seuraavaa osaa =3

    #93894
    AvatarArty-chan
    Member

    Kawamaru wrote:

    *rakastunut tähän ficciin*

    Waaaah… Ei ei… En mä ansaitse tätä… Uh oh, kiitos ihanasta palautteesta <3

    #95042
    AvatarKawamaru
    Participant

    Anteeksi pienoinen kärsimättömyyteni, mutta tuleeko uusi osa lähiaikoina? =3

    #95105
    AvatarArty-chan
    Member

    ”Voinko kysyä jotain?”, Ryuu kysäisee hetken hiljaisuuden jälkeen. Shito (joka oli juuri puhdistamassa omaa pistooliaan), hätkähtää ja nostaa kummastuneen katseensa Ryuuhun.
    Lopulta hän ynähtää myöntyvästi. Ryuu huoahtaa.
    ”Miksi et tappanut minua? Tai miksi pelastit minut? Mikä sai sinut tekemään niin?” Ryuu kysyy otsa rypyssä. ”En vain tajua sitä. Tai siis totta kai olen iloinen että olen elossa ja näin, mutta en vain ymmärrä, miksi?” hän lopettaa kummastunut ilme kasvoillaan.
    Shito tuijottaa häntä hetken. Sitten hän tuhahtaa ja pudistaa epäuskoisesti päätään.
    ”Vai miksi? Etkä ole itse keksinyt vastausta? Jestas te ihmiset olette joskus hitaita”, hän puuskahtaa ja laskee aseen käsistään.
    Ryuu tuijottaa häntä kummastuneena, ja Shito naurahtaa.
    ”Katsos, kai sitä voisikin näin alkuun sanoa vaikkapa kiintymykseksi ensi silmäyksellä. Ensin tulin tietysti paikalle vain siksi, että halusin estää mahdollisen verilöylyn. Detolla kun on tapana leikkiä vähän liikaa tunkeutujien kanssa”, hän hymähtää ja virnistää kalvenneelle Ryuulle huolettomasti.
    ”Mutta sitten… No, tulos on tässä. En todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä halusin vain silmittömästi pelastaa sinut sieltä kuolemanloukosta. Sano mitä sanot, mutta mielestäni tuo taitaa riittää näin aluksi. Ehkä todellinen syy selviää sitten joku päivä”, hän lopettaa ja jää tutkailemaan Ryuun ilmettä.

    Lopulta hän vain kohauttaa olkiaan ja pudistaa päätään. ”No johan oli selitys… Vai että ’joku päivä’? Meinaatkos pysyä mukanani vielä kauankin?”, hän kysyy epäluuloisena.
    ”Mitä? Haittaako se muka sinua? Myönnä pois, mukana kulkeva ensiapu-pakkaus tulee tarpeeseen kun olet tuollainen onnettomuus-magneetti”, Shito tuhahtaa muka loukkaantuneena.
    ”Tarkoitan vain että eikö sinulla ole perhettä, ystäviä tai jotakuta sinulle tärkeää? Jos lähdet, joku saattaa jäädä kaipaamaan”, Ryuu inttää.
    Shito miettii hetken.
    ”On minulla yksi läheinen”, hän lopulta sanoo.
    ”Kuka?”
    ”Sinä”, hän tokaisee hymy huulillaan, ja Ryuu painaa päänsä käsiinsä äkillisen ärsytyspuuskan vallassa.

    ”No jaa, ei kai sinusta haittaakaan ole”, hän lopulta huoahtaa. ”Matkakin taittuu nopeammin kun on seuraa”, hän lisää vielä. Shito hymähtää ja alkaa huitoa hännällään leikkisästi. Ryuu säpsähtää kun raskas, parimetrinen häntä heiluu kevyesti kuin höyhen Shiton takana puolelta toiselle.
    Shito naurahtaa Ryuun reaktiolle ja muistaa sitten että onhan hänelläkin kysyttävää.
    ”Onko nyt minun vuoroni kysyä?”, hän kysäisee.
    ”Toki”, Ryuu sanoo huolettomasti.
    ”Miksi et ollut hyökkäävä minua kohtaan, kun tulin tänään aiemmin pelastamaan sinua? Detollehan sinä ärhentelit kuin pieni ja pirullinen terrieri, suorastaan kerjäsit saada turpiisi. Mutta sitten kun minä tulin, lannistuit tuosta vaan ja vähät välitit mitä tapahtui”, Shito muokkaa jo kauan päässään pyörineen kysymyksen sanoiksi, ja antaa Ryuun miettiä hetken.

    Hän kuitenkin vain kohauttaa olkiaan. ”Kuten huomaat, enhän minä aina hyökkäävä ole. Se iso, musta demonihan nyt saa adrenaliinin virtaamaan kenen tahansa suonissa. En sitten ollut mikään poikkeus”, hän mumisee muistoihinsa vaipuneena, mutta sävähtää niistä irti, kun muistaa kaiken sen tuskan ja kuolemanpelon mikä nakersi ruumista ja mieltä hitaasti mutta lakkaamatta, koko sen ajan kun hän oli rakennuksessa…
    Ilman Shitoa, hän lisää hiljaa mielessään, ja hymyilee nyt huolettomasti, onnellisena.

    Hetken ajan molemmat pysyvät hiljaa, mietteisiinsä vaipuneena. Pari tuulenvirettä pyyhkäisee heidän ohitseen tuossa autiossa, hiljaisessa ja edelleen niin karussa ja koruttomassa maisemassa.

    Lopulta Shito keskeyttää hiljaisuuden huokaisemalla väsyneesti. Ryuu pudistaa vähän päätään saadakseen ajatuksensa selkenemään, ja huokaisee hänkin. Molemmat ovat väsyneitä tapahtumarikkaan ja ei-niin-rauhallisen päivän päätteeksi.
    ”Ja elämä jatkuu”, Ryuu mutisee itsekseen. Shito naurahtaa hänen kommentilleen ja nousee seisomaan, venytelläkseen kaikesta siitä istumisesta kangistuneita jäseniään.
    ”Ja elämä jatkuu”, hänkin sanoo.

    Äkkiä Shiton korva värähtää jonnekin päin erämaata. Hän käännähtää äkkiä ympäri, ja rypistää kulmiaan. Kun hän tunnistaa tuon epämiellyttävän ja hermostuttavan äänen, hänen häntänsä alkaa huitoa vihaisesti, ja ärinä purkautuu hiljaa ja uhkaavana hänen kurkustaan.
    ”Mitä nyt?”, Ryuu kysyy hämmentyneenä ja tuijottaa ihmeissään demonia, jonka rauhallinen olemus on vaihtunut hälyttävän nopeasti uhkaavaan ja selvästi hyökkäävään olotilaan.
    Yksi ainoa katse selittää Ryuulle kaiken.
    ”Sieltä on lähtenyt joku perään”, Ryuu kuiskaa ja tuntee, miten adrenaliini syöksähtää polttavana hänen suoniinsa. Hän pomppaa myös pystyyn, ja tähystää samaan suuntaan kuin Shito.
    ”Miten tehdään?”, hän kysyy vieressään ärisevältä demonilta. Shito tuijottaa hetken vieläkin niin rauhalliselta näyttävää erämaata. Sitten hän rentoutuu.
    ”Ei sieltä ole tulossa kuin yksi. Se saadaan kyllä helposti hoidettua. Mutta hän on luultavasti tiedustelija, ja jos tiedustelija ei palaa…”, hän lopettaa uupuneena. ”Voi … Ja minä kun elättelin toiveita siitä että pääsisin nukkumaan”, hän huokaisee.
    Ryuu hymyilee, myös uupuneena. ”Näyttäisi siltä että jos ollaan yhdessä, niin tätä menoa joudutaan kestämään jos jonkinlaisia koettelemuksia. Rasittavaa kuin mikä, mutta minkäs teet”, hän sanoo ja lähtee kaivelemaan leijupyörän tavaratilaa. Shito kävelee hetken emmittyään hänen peräänsä.
    Ryuu on kaivanut itselleen pari kranaattia ja uusinta mallia olevan laserpistoolin. Hän virnistää Shitolle.
    ”Tuskinpa nämä sitä pysäyttävät, mutta ainahan voi yrittää, vai mitä?”, hän naurahtaa ja virittelee laserpistoolin asetuksia. ”Haluatko kypsän? Vai pidätkö enemmän puolikypsästä?”, Ryuu utelee ja hymyilee ovelasti.
    Shito pudistelee päätään. ”Olet aika piru tuollaiseksi nuoreksi pojaksi”, hän hymähtää ja nappaa itselleen samanlaisen pistoolin kuin Ryuulla.
    ”Seura tekee kaltaisekseen”, Ryuu huokaisee traagisesti. Shito pamauttaa tavaratilan kiinni, ja he asettuvat nojaamaan suureen kiveen.

    ”Entä sitten, kun tuo on saatu hoideltua?”, Ryuu utelee, kun he kuuntelevat leijupyörän hitaasti ja uhkaavasti lähestyvää ääntä. Shito vilkaisee häntä mietteliäästi.
    ”Ensin pitäisi päästä takaisin ihmisten pariin. Tai ainakin sinun pitäisi. Ymmärrän kyllä, jos et halua minua mukaasi, vo – ”, hän aloittaa, mutta joutuu keskeyttämään, kun Ryuu iskee käden hänen suulleen. Shito katsoo häntä kummastuneena, epäuskoisena.
    Punastuiko hän?
    ”Kyllä sinä voit… Tulla mukaani”, hän sopertaa ja käännähtää sitten naama selvästikin helakan punaisena poispäin. Shito hymyilee ja kääntää hänet helpolla liikkeellä eteensä, niin ettei hän pysty kääntymään pois.
    ”Jos kerran suot minulle sen kunnian”, hän sanoo ja painaa pikaisen suudelman hänen suupieleensä.
    Sitten Ryuu onkin taas omalla paikallaan, ja katsoo hämmästyneenä sivulleen.
    Shito nauraa itsekseen Ryuun tyrmistyneelle ilmeelle.
    Ryuu toipuu äkillisestä hämmennyksestään ja pudistaa päätään hymyillen ja hiukan hämillään.

    Kaikki tapahtuu niin äkkiä.
    Mitenköhän tässä käy?

    Ryuu vilkaisee vieressään odottavaa demonia. Ja huokaisee.

    Sen siitä saa kun rakastuu demonipoikaan.

    ***

    Ja poikki. That´s it. End of the line. Lopusta taisi tulla hiukan sekava, anteeksi. Jos jokin jäi vaivaamaan, saa minulta toki kysyä tarkentavaa tietoa.
    Toivottavasti piditte, kommentoikaa ihmeessä nyt kun koko tarina on saatu tänne julkaistua.

    #95205
    AvatarKawamaru
    Participant

    Se… loppui?

    Sekö siis loppui?

    Voi paska. xD

    Aivan liian ihana tarina. Ja nyt se sitten loppui!! *rummuttaa pöytää tuskissaan* Se perhana loppui!

    Joo, anteeksi, tämä oli vain järkytys… Ajattelin tekstiä lukiessani silleen "He kohtaavat ties mitä vaaroja vielä ja plaaplaaplaa ja mikä huikea seikkailu ja plaaplaaplaa ja… Loppu!?" Näin siinä käy, kun tarina koukuttaa liikaa xD Eli siis, tarina oli aivan LOISTAVA! Mä rakastuin tähän aivan täysillä! x3 Saisinko udella, voisitko tehdä tästä kaksikosta jonkin "myöhemmin" -sarjan, esim. tarinaa vuoden päästä tästä tarinasta, mitä vuoden aikana heille on ehtinyt tapahtua? Tai edes jotain vastaavaa? Olisin kuule todella kiitollinen =D

    Kuitenkin, siis, mahtikiitokset todella ihanasta tarinasta! x3 Juuri tällaista materiaalia tänne kaivataan!

    #95303
    AvatarArty-chan
    Member

    Jaa… Kyllä itseäni ainakin kituutin ajatuksella siitä, miten heidän kävisi tuossa seuraavassa taistelussa. Kirjoitin jopa jonkin verran siinä mielessä, että molemmat olisivat kuolleet lisäjoukkojen saapuessa paikalle… Bohahahaha…

    Mutta että jatko-osa… *matustelee sanaa suussaan*
    Meikän tuurilla siinä kävisi niin, että siitä tulisi sitten, kaikesta huolimatta… melko paska XD
    Tai mistä sitä tietää, voisin yrittää raapustaa juurikin jotain tuollaista "vuotta myöhemmin" lukua…
    Laitetaan korvan taakse :3

    Mutta mutta, mitäs perhanaa? Kiitokset unohtuivat! Eli:

    Kiitos jokaiselle sangatsulaiselle joka tätä jaksoi seurata, erikoiskiitos Kawamarulle, joka ilahdutti jokaisen uuden kappaleen jälkeisellä kommentillaan<3

    Jatko-osa…

    Heeee~

    #97228
    AvatarArty-chan
    Member

    Nee nee,

    ajattelin nyt kuitenkin uhmata ilmiselvää käskyä (omalta taholtani) ja tehdä jatko-osaa. (Gosh, I’m stupid)

    Mutta ensin haluaisin (jos vain mahdollista) kuulla mikä tuossa No Name- ficissä nyt niin hyvää oli? Sillä jatko-osat tuppaavat joskus olemaan hiukkasen… No ei niin hyviä. Puhun ihan vain omasta kokemuksestani, don’t care.

    Mutta jatkoa tulisi varmaan nopeammin, jos saisin tietää mikä sai tiedät lukemaan ficin loppuun asti. Jotenkas, kommenttia nyt aikas mielellään : D

    (Jos tätä edes kukaan lukikaan loppuun asti. Kawamarun nyt tiedän varmuudella, ehkä räsynukenkin, soooooo…)

    #97476

    Ooo Jatko-osa? JATKO-OSA<3!
    Chocola ainakin luki ficin innolla loppuun, luki jo silloin kun sen ilmestyi<3. Muttah olen varsin huono kommentoimaan joten se taisi silloin jäädä väliin… asiasta toiseen! Mikä sai minut lukemaan sen loppuun? Juoni oli hyvä, se ei ollut liian tavanomainen (ainakaan minusta), se kantoi loppuun asti, vaikka loppu luppuikin hiukan kesken ;___; Mutta senhän korvaa tämä Jatko-osa<3, eikös niin >D?
    Juu, kyllä kyllä, jatkan oleellista. Teksti oli sujuvaa ja kantavaa. Kirjoitus virheitä ei tainnut olla (ei ainakaan silmään pistänyt) Mielenkiintoisista hahmoista iso plussa<3
    Alku oli tietenkin oleellinen, kun alku oli onnistunut, se sai haluamaan lisää. Se veti mukaansa, nosti mielenkiintoni ja joka päivä piti tulla kurkkimaan joskos jatko ois tullu ; D Ja kun alku on hyvä, lukijat tietenkin olettaa, että jatkokin olisi? Tässä tapauksessa se ainakin toimi, alku nappasi ja jatko vei mukaanaan. Loistavaa. Paljon miinuksia ei tosiaan löytynyt. Ei ainakaan minulta. JA KAIKKIHAN HOMOISTA TYKKÄÄ<3 Siis että minuun ainakin shounen-ait vetää magneetin tapaan puoleensa<3 (hohoo)
    En tiennyt auttoiko tämä nyt sitten pätkän vertaan, mutta hey, minähän sentään kohotin laiskat sormeni näppäimistölle ja käskin niiden alkaa antamaan palautetta<3 Muah, toivottavasti edes hieman auttoi (:

Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 18 total)
  • You must be logged in to reply to this topic.