- This topic has 11 voices and 12 replies.
-
Posts
-
Eli siis, oletko koskaan nolannut itsesi täysin?
Itselleni ei hirveän usein tapahdu mitään noloa…mikä on sinääsä hyvä asia 😆
Itselleni ei ole mitään hirveän noloa käynyt, mutta otetaanpa esille tämä tapaus kuudennelta luokalta.
Olin siis värjännyt tyyliin ensimmäistä tai toista kertaa hiuksia. Äiti oli värjännyt sellaisen leveän raidan toiselle puolelle hiuksia. Luonnollisesti olin siitä hirmuisen ylpeä ja koko ajan piti hiuksia sukia ja tarkistella, että onko nyt se raita kivasti esillä.
Koulupäivän päätyttyä kaverini lähti hakemaan pyöräänsä telineestä, kun taas itse halusin jälleen sukia hiuksiani. Menin parkkipaikalle ja menin lähimmän auton luo, ja peilasin itseäni sen lasista.
Siinähän minä suin aikani niitä hiuksia, kunnes tajusin, että auton sisällä istui mies, ja katsoi minua melkoisen huvittuneena! Lähdin kiireesti ja häpeillen pois.Myöhemmin kävi ilmi, että mies autossa oli ET-opettajani aviomies. Opettaja muistutti minua tapauksesta tunnilla kaikkien kuullen vielä kaiken kukkuraksi.
Että näin X’DHmm, no kerran äikän tunnilla piti esittää pienimuotoinen näytelmä parin kanssa, ja unohdin vuorosanat. Minun piti käydä kaverini kurkkuun ja juuri kun olin tehnyt sen tokaisin: ’Tuota – miten se nyt menikään?!’ Ja kaikki vähän repesivät. Ei ehkä kuullosta kovin nololta, kun kerron sen noin, mutta minä satun olemaan ihminen, jolla on aika heikko itsetunto, joten nolostun hyvin pienistä asioista. Ja sen tähden punastuminen tuppaa olemaan jonkin asteinen ongelma. Punastun helposti, mutta kaikki muut tuntuvat aina kuvittelevan, että sen takana on jotain isompaa. Se on ärsyttävää.
Myöskin minua alkaa nolottamaan itseni puolesta se, kun itse on saanut jonkun kivan vitosen matikankokeesta, ja vieruskaveri on ihan täpinöissään jonkun kymppi miikan kanssa. Ja sekin nolottaa, kun kemian/fysiikan opella (oikein mukava opettaja siis on) on toisinaan tapana kysellä kesken opetuksen, että ymmärtääkö Kyoka? (Ei hän minua nyt sentään Kyokaksi sano, mutta ymmärrätte pointin.) Hän nimittäin ymmärtää miten toivoton olen matemaattisten aineiden kanssa.
No mulle ja kamulle kävi paha juttu… Oltiin menos ruokailuun: Kamuni: "HOW DO YOU BE HEALTHY LIFE?!!" Mä: "WELL I SHOULD EAT SHITFOOD AND FUCK SANJI!" Liikuntaopetaja oli takana O____O KÖKHÖKHÖHKÖHKÖHKHÖH….. me viel huudettiin vähänkö oli noloo X”’DD
Minulla on aika samanlaisia tilanteita kuin Fierillä. Kun tykkään huutaa englanninkielisiä lauseita itäeurooppalaisella aksentilla (kamuni vastaava on skottiaksentti). Yhdenkin kerran lauantaityöpäivänä kaverini yritti paistaa makkaraa niin että tökkäsi sen vain poikittain tikkuun, eikä se tietenkään sillä tavalla paistu. Sanoin sen hälle ja aloin sitten kovaan ääneen selostamaan "Now you take the phallic object and penetrate" – köyristän selkääni, siristän silmiäni ja madallan ääntäni – "deeper, deeper." Kaveri taisi vielä vastata jotain tyyliin "yes master." Fysiikanopettajamme vilkaisee meitä kuuloetäisyyden päästä, ollut siinä koko ajan.
Lisäilen tähän jos tulee mieleen.Löin kaverin kanssa vetoa kumpi saa paremman enkun kokeesta. Jujuna oli se, että häviäjä ostaa toiselle ihan mitä vaan kahella eurolla. Hävisin ja ostin viisaana miehenä varhaiskaalin. Koulussa annoin sen kaverille joka laittoi sen kiertämään. Kahden tunnin päästä eräs kaveri tuli kaali kädessä vastaan käytävällä, hihitteli oudosti, ja kävi meikäläisen kimppuun varhaiskaali kädessä 😳 ja kaveri vaan lähti poies muinamiehinä. Nolo tilanne kun ope tulee käytävään jolla makaa joku tyyppi kaalin peitossa…
Well,well… Viime viikon urheilukisois oli vuorossa sukkula. Oon just alottanu 8. luokan ja unohdin asian joten huutelin täysii et "7-luokka voittaa!!". Sitten kaverini seiskalta tulevat sanoon et oon kasilla. Revähdin nauruun ja makasin keskellä juoksukenttää. Lopulta konttasin huutamaan et "8-luokka voittaa ja mä uskon teihin tata potenttitetti!". Jepa,lässytin kuin pikku pulliainen. Lopulta voitimme kisan ja saatiin jätskii! XDD
Ei mulle varsinaisesti tapahdu mitään noloa paitsi yhen ainoan kerran tämä:
Oltiin mun kavereiden kanssa koulun ruokalassa ja juteltiin siinä jotain. Kun sitten oltiin syöty, mentiin palauttaa astiat. Mulla oli asiaa mun yhelle kaverille ja olin selkä häneen päin. Alan innoissani selittää kaikkea jotain tärkeää juttua. Kun sitten ole sanonut asiani, käännyn ja huomaan, että takanani onkin joku poika! 😳
Minullekin on usein käynyt melko samalla tavalla, kuin sinulle ssonja. Olin kerran Akateemisen manga-hyllyllä siskoni kanssa ja alan yhtäkkiä selittämään hänelle jostain, ja selitän aika pitkäänkin, kunnes käännyn ja huomaan, ettei hän olekaan enää näköpiirissäni, vaan hyllyn luona on sen sijaan joku toinen tyttö, joka katsoo minua vähän oudoksuen, cheh.
Hieman samantapainen kuin kahdella edellisellä, kävelen vain koulun käytävää pitkin ja selitän jotain pitkää juttua suureen ääneen oletetulle kaverille jonka luulen kävelevän takanani. Sitten alan nauraa jutun päätteeksi eikä kaverista kuulukaan mitään ja tajuan että tyyppi on jossain vaiheessa häipynyt jonnekin. Kävelen yksikseni käytävällä ja selitän suureen ääneen juttua ja vatkaan käsiäni, hupaisa näky. Niin käy useinnnnnnnn.
Muistan, kun olin kerran yläasteella ostamassa kaupasta suolaa. Viereeni ilmestyi naishenkilö kaupan univormussa ja aloin kyselemään "Anteeksi, onko tämä normaalia suolaa?" tjn. Kyselin aikani vaikka mitä eri suoloista, kunnes tämä nainen sanoi "Anteeksi, mutta en todellakaan osaa sanoa. Työskentelen tuossa viereisessa Anttilassa, tulin tänne vain ostamaan evästä." X"D Ei vitsi että hävetti ja mukana ollut kaveri nauroi tuota juttua todella pitkään X"D
Tänään oli kanssa vähän noloa, kun olin aamulla oppilaskunnanhuoneessa ostamassa kahvia ja se automaatti päätti sitten jumittua eikä se antanut sitä kahvia. Luulin olevani yksin siellä huoneessa ja aloin valittamaan ääneen surkeuttani ja typerää kahvikonetta jne jne, tuli sanottua vaikka mitä. Sit yhtäkkiä sieltä jostain huoneen perimmäisestä nurkasta tuli yks vanhempi poika, joka löi sitä kahvikonetta ja sit se anto sen kahvin miulle XDDD Olin melkosteen "….Joo. Kiitos. Terve."
No mitäs tässä on nyt käynyt
Muutamia pikku tilanteita:1. Oltiin menossa kaverin kanssa kirjastoon. Käytiin kaupan kautta hakemaassa vähän mättöä, kun oli karkkinälkä.
Kaverini katseli toisessa päässä karkkeja, kun toisessa päässä kattelin purkkia. Kohta joku pikkupoika tuli siihen ja kaatui miun viereen. Säikähdin niin jumalattomasti, että sanoin ihan vahingossa "EIH*LVETTIS*ATANA!!!1" vaikka en kyllä yleensäkkään kiroile.. >___> Pikkupoika lähti äkkiä pois ja nappasi hyllystä patukan ja juoksi melkein mun kaveria päin. Nauroin ihan täysiä kun päästiin kaupasta. Matka jatkui kohti kirjastoa —->2. Jep, oli epäonnenpäivä. Kun sitten tultiin sinne kirjastolle, niin joku vanha mies tuli ja avasi meille oven.
Lainattiin siinä sitten pari kirjaa ja käytiin vielä lukemassa joitakin kirjoja. Sitten kun lähdettiin, niin se mies tuli ja me avattiin sille ovi. Sitten se sanoi:
"Oi kiitos kiitos! *kaivaa taskujaan*"
Minä ja kaverini: O___o ..
Mies: "Tässä teille vähän.. OHOPS!! Nämähän ovat koirankeksejä! Sori, ei ole muuta"
Kaverini: *reps*
Minä: "No kyl me noikin voidaan ottaa, ei olis edes tarvinnut antaa mitään XDD"Koirankeksejä.. ei hemme.. xD
Joskus viime talvena olin kaverin kaa kaupassa ja kassalla olessamme huomasin, että takanamme jonottava naapuriluokan Jimi oli pöllinyt Pirkka suklaata. Olin jo kaverini kans maksanut ostokset ja minä jäinkin vielä kassalle. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa.. sitten sanoin kassalla olevalla tädille joteski tälleen "Anteeksi, mutta toi taitaa pölliä vähä suklaata"
Kassa täti katto silleen "mitää..?" ja Jimi sanoi jotaki "mää kävin ostaa nää äskön Ärrält"
Mietin kauheena et mitä mä nytte sanoisin sille ja muistin että nyt me oltiin K-marketissa.
Ja sitte jotenkin vaa päädyin sanomaan sille "Anteeks nyt vaan, mut Pirkkaa saa vaan K-kaupoist"
Jimi tuijotti mua iha silleen "WTF" ja mä ja mun kaveri vaa häippästii kaupasta.
XDDD
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
