- This topic has 1,885 replies, 174 voices, and was last updated 5 years ago by
.
-
Posts
-
Jaaha, on täälläkin taas elämää ilmeisesti. Tulenpa siis tunkemaan tännekin taas vaihteeksi.
Hauroraa ihmettelin itsekin aluksi hieman, mutta ei se nyt lopulta ole kauhean korviinsärähtävää kun ottaa aiemmatkin suomennokset huomioon (esimerkiksi Vaakku, onko se nyt muka sitten myöskin niin hirveä, mielestäni paljon toimivampi kuin ”alkuperäinen”, jonka oikeasta asusta en edes ole sataprosenttisen varma). Kääntäjän tehtävänä kun ei kaiketi ole kääntää vain sanasta sanaan vaan myös tekstin tunnelma ja muoto, ainakin jos olen asian oikein ymmärtänyt. Jos tuntuu sietämättömältä niin suosittelen lukemaan ruotsinkielistä versiota (kirjastoista löytynee), voisin uskoa että sen jälkeen suomennos ei enää tunnu niin… haastavalta. Ruotsinnos on nimittäin lokalisoinnissa ihan omalla tasollaan…
Itselläni ei ole mitään valitettavaa, suomennos on kuitenkin loppupeleissä mielestäni todella hyvälaatuinen ja pidän siitä kovasti. Makuasioista ei tosin voi kiistellä mutta itse olen tyytyväinen. Jos se mitään asiasta kertoo niin itse en kyllä ole vielä saanut oikein yhtään pokkaria luettua ilman että naurattaisi ainakin jossain kohdassa dialogin sisältö ja juonikuviot. Uskoisin että tämänkin johdosta voin sanoa käännöksen olevan mielestäni onnistunut. Tasapainoilu taitaa olla mangankääntämisessä ihan omaa luokkaansa, kun toisella puolella ovat ”puristit” jotka tietävät kaikki mahdolliset merkitykset ja toisella puolella ne joilla ei ole japaninkielisestä versiosta mitään hajua. Nostan hattua siitä että kukaan ylipäätään haluaa kääntää mangaa suomeksi, se kun esimerkiksi helpottaa saatavuutta todella paljon.
Juu, housujäätelöjuttu meni ”oikein”, nyt ilmeisesti pitää arvon kääntäjän etsiä repla muille arvattavaksi mikäli aiotaan tätä arvauspeliä jatkaa… Ei kai tarvitse ellei halua mutta kuitenkin.
Itse pokkariin: Hitsit, en voi muuta kuin toivoa ettei tämä pääty huonosti. Ihan oikeasti, ensin odotin ties kuinka pitkään että herrasta näkyisi mitään ja sitten sanotaan että Sanji häipyi haulikkohäihinsä koska sitä kiristettiin. Ei muuten mutta kun minulla on tapana kiintyä ylipäätänsä eri medioissa henkilöihin jotka tuppaavat kuolemaan tai joutumaan koomaan tai jotain sellaista eikä niistä sitten enää hirveämmin kuulla, selkeistä syistä johtuen. Mielestäni sitä paitsi eräät suhtautuivat tilanteeseen mielenkiintoisesti: miten ihmeessä Sanji olisi voinut estää sen tason tapauksia päättämästä häistä ja hänen sotkemisestaan toiseen soppaan (vielä ilmeisen poissaolevana kaiken lisäksi) sillä aikaa kun pitäisi vielä Kaidoota pohtia? Jotain logiikkaa, minusta näytti siltä että hän itse asiassa yritti välttää (muiden porukoiden osalta) kahden keisarin samanaikaista kohtaamista lähtemällä mukaan, joskin vastentahtoisesti. Nimimerkillä millaisiahan luurankoja herra Roronoankin kaapissa mahtaa luurailla? Loppupeleissä nimittäin epäilen vahvasti ettei mitään olisi ollut tehtävissä vaikka Sanjin taustat olisivatkin olleet alusta asti tiedossa. En kyllä oikeastaan usko kenenkään haluavan huudella moisista sukusiteistä kaikille vastaantulijoille (mitä ryhmää Luffy tovereineen käytännössä edusti ihan alkuvaiheessa), sen puoleen. Ja käytännössä tällaisilla asioilla on tapana muuttua hankalimmiksi kertoa sitä mukaan kun aikaa kuluu.
Tai sitten näkökulmani on vain niin vinoutunut koska pidän Sanjista. Ihan miten vain, hieman haastava tilanne jossa Luffy todennäköisesti taas aikoo toteuttaa jotain maailman suoraviivaisinta lähestymistapaa ja saa taas meteliä aikaiseksi.
Ja sitten Kissakyy. Taas vaihteeksi eksentrinen tyyppi joka ei tee alkuunkaan niin kuin lääkäri määrää ja menee sänkyyn vain omasta tahdostaan. Se laulukohta oli aika tunnelmanrikkoja taas kun ykskantaan tuli selväksi että laulu ei vastaa innoituksenlähdettä. Ihan odamainen lähestymistapa siis taas riemastuttavalla tavalla.
Niin, Kumasta, siitä haluaisin vielä ilmaista mielipiteeni. Ainakin Sabaodylla kun Duval puhui maisista karhuista ja merikarhuista homma toimi minusta ihan hyvin, en nyt sitten tiedä tästäkään miten muut ajattelevat, juolahti vain mieleen että jollakin TLK-palstalla arvon kääntäjä tuskaili nimen kanssa. Tsemppiä, tähän asti on mennyt oikein hyvin minusta, kyllä se siitä.
Ai juu, seuraava repliikki! No, sitten yksi (lukuisista) suosikeistani:
Ei tee mitään! Mies ei paljasta totuutta häpeile.
Antin repliikkiin vastaus: Frankyn viuhahtelumuotoinen vastaus kirjassa 45, kun Luffy yritti saada herran astumaan laivaan uhkavaatimuksella, ettei tämä muuten saa housujaan takaisin.
Sanjin taustoja sitten valotettiin hieman lisää. Vihdoinkin selvisi, miksi YouTubessa on näkynyt käytäjänimiä ”Vinsmoke Sanji.” Aika jännä, että hahmolla, joka on ollut pitkään mukana porukassa ja jota on tottunut pitämään yhtenä olkihattusakin perusjäsenistä, olikin tuollaisia salaisuuksia… kuten Siilikala totesi, tämä voi mekritä sitä, ettei muidenkaan olkihattujen menneisyyksistä ole välttämättä kerrottu kaikkia kerrostumia. Esimerkiksi Brookin ura kuningaskunnan kaartinkomentajana ennen piraatiksi ryhtymistä: mikä johti moiseen ammatinvaihtoon? Ja mitä me oikeastaan tiedämme Namin taustoista ennen kuin Bellemere adoptoi tämän ja Nojikon?
Häihin liittyen sellainenkin huomio, että Sanjin morsmaikuksi on valittu Big Momin 35. tytär. Kuinka ahkera BM oikein on näissä jälkikasvun hankkimispuuhissa, ja kuinka partneri(t?) on valikoitu tähän? Puhumattakaan Vinsmoken suvusta: jos ne pystyvät vaikuttamaan etsintäkuulutusten sisältöön, niillä on oltava vähintäänkin saman verran valtaa kuin ex-taivaslohikäärme Doflamingolla!
Ennen seuraavaa repliikkiarvoitusta vielä minkkiläisten sähköiskuhyökkäyksistä: onko se jokin minkkien oma kyky, vai aseauran sovellus? Pystyyhän Luffykin muuttamaan aseauraa tuleksi, joten mahdollisuus ei liene täysin pois laskuista.
Ja sitten seuraavalle vastaajalle:
”Montako kertaa sinut pitää listiä, että tyydyt siihen?!”
Brookin taustaan on sivumennen viitattu jo muutaman kerran, tai sillai annettu ymmärtää, että siinä on vielä kerrottavaa. Joten eiköhän se vielä nouse tarkasteltavaksi. Veikkaisin, että jokin yllättävä yhteys johonkin jo ilmi tulleeseen hahmoon tai tapahtumaan löytyy. (Tämä siis on arvuuttelua, ei tietoa.)
Minkkiläisten sähköosaamisen jujua ei muistaakseni ole missään avattu ainakaan vielä. Olisiko ihan vaan geneerinen rotuominaisuus, vähän kuin merenmiehillä ihmistä kovempi fyysinen voima?
Alkoi lainaus kiusata sen verran, että tekisi mieli etsiä käännöstiedostosita hakutoiminnolla, mutta se olisi kieroilua. Joten en ainakaan vielä hae. Jos joku keksii niin ilmoittakoon.
Tietääpi. Suomessa tuorein osa on 82, ja osa 83 ilmestyy elokuun 25. päivänä. Japanissa uusin osa tällä hetkellä on 85. Seuraava taisi tulla elokuun alussa. Eli japaniksi on tällä hetkellä kolme pokkaria, joita ei vielä ole julkaistu suomeksi. Ero pysynee jatkossakin suunnilleen samana.
Onnea 20 vuotta täyttäneelle One Piecelle!
Reaalimaailmassa sarja on nyt siis melkein yhtä vanha kuin itse Rogerin kuolemasta alkanut merirosvojen aika. Paljon on ehtinyt tapahtua sarjassa, niin itse tarinassa kuin metatasollakin. Kun selailin kirjaa 5, huomasin miten paljon Oda on kehittynyt taiteilijana 20 vuodessa. Hahmot ovat nykyään paljon sulavammalla viivalla piirrettyjä, taustat ovat monipuolisempia ja täynnä rikkaita yksityiskohtia. Verratkaa East Bluen geneerisenpuoleisia kyliä ja kaupunkeja kaikkiin värikkäisiin, mielikuvituksellisiin, omaa elämää ja henkiviin saariin ja kulttuureihin, joita nykyisin näemme (oikeastaan Namin kotikylä ja Loguetown ovat ensimmäisiä OP-lokaatioita, joilla on oma luonteensa).
Ja tietysti itse tarinan teemallinen laajeneminen, monipuolistuminen ja kypsyminen tekijän mukana. Sarja käsittelee tietysti suhteellisen simppeleitä poikainsarjojen teemoja, jotka ovat alusta asti olleet mukana – seikkailua, maailman avaruutta, esineiden nimellisen ja tunteellisen arvon suhdetta, lupauksia, velvollisuutta, kunniaa. Vähä vähältä Luffyn ja kaverien seikkailut ovat kuitenkin vieneet heidät, ja myös meidät lukijat, yllättävän syvienkin teemjen äärelle. Millainen on hyvä valtio/hallitsija (Drum-saari- ja Alabasta-osuus)? Kolonialismi, sota ja historian merkitys nykyisyydelle (Taivassaari-osio). Luopumisen vaikeus, yksinäisyys, korruptoitunut hallinto, oikeus olla olemassa (Water Seven/Enies Lobby). Perheen ja velvollisuuksien törmäys, voittajan oikeus, sodan tuhoisuus, läheisen menetys, suru ja siitä toipuminen (Valkoparran sota-saaga). Viha, syrjintä, anteeksianto ja rauha (Nereidisaari). Näiden kaikkien myötä keskeiseksi teemaksi ja tavoittelun kohteeksi sarjan hahmoille on noussut seikkailun ja maineen lisäksi myös vapaus ja ihmisarvo. Olkihatut taistelevat paitsi unelmiensa ja lupaustensa puolesta, niin myös ihmisyyden puolesta eriarvoistamista vastaan. Jokainen sarjan antagonisti, pikkukaupunkeja miehittävistä despoottisista piraateista korruptoituneeseen ja eriarvoisuutta ylläpitävään Maailmanhallitukseen, on loppujen lopuksi taho, joka enemmän tai vähemmän riistää muilta vapauden ja ihmisarvon. Vastavoimaksi niille meillä on olkihattujen tasa-arvoinen yhteisö, joka ei piittaa sosiaalisesta asemasta, syntyperästä tai menneisyydestä, ja jossa kaikki toimivat yhteen hiileen puhaltaen ja yhteiseen etuun tähdäten, säilyttäen silti yksilölliset luonteensa, unelmansa ja vapautensa toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.
One Piece on 20 vuoden aikana kasvanut ja kehittynyt, yhdessä tekijänsä ja lukijoidensa kanssa. Se on suuri, vivahteikas ja rikas tarina, joka kestää toistuvia lukukertoja ja tarjoaa tarkaavaiselle lukijalle aina uutta, lukipa tämä sitten vanhoja East Bluen- seikkailuja, viimeaikaisia hääräilyjä Dressrosalla ja Zoolla tai odottaisi mielenkiinnolla, mitä haasteita Whole Cake-saarella odottaakaan. Se on 20-vuotisjuhlansa – ja muistopäivänsä – ansainnut.
……………
Loppuun vielä viesti toimitukselle ja kääntäjälle: kiitos siitä, että julkaisette One Pieceä laadukkaalla suomenkielisellä painoksella. Ellen väärin muista, seikkailu alkoi Suomessa kesällä 2005. Kiitos 12 vuoden ansiokkaasta työstä, ja jaksamista tulevaisuuteen teille siinä missä itse Odallekin. Raftelille on vielä pitkä matka, mutta teidän kanssanne sen jaksaa kyllä kulkea.
Täältä kanssa kannustusta One Piecen julkaisijoille! Paras mangasarja ja suomennosta voi verrata melkein Kalevalaan, sen verran on maittavaa luettavaa!
Kaipaisin kirje kaveria, joten pistäkää kirjettä tähän osoitteeseen : Kaarantie 228 68390 Rahkonen. pistäkää kirjeessä mieluusti oma postinumero ja osoite jotta voin lähetää kirjeitä myös teille. Olisin hyvin kiitollinen jos joku ryhtyis kirje kaveriks. Kirjottakaa mieluusti tähän keskusteluun et ryhdyt kirje kaveriks. Koska sit kaikki alkaa pistään kirjeitä enkä haluu miljoonaa kirje kaveria. Kiitos jos autat mua! Ehdottakaa mulle myös uusia manga sarjoja luettavaks!
OP 84 on luettu.
Sanottavaa olisi aika paljonkin, mutta keskitytään nyt tässä yhteen, valitettavasti aika negatiiviseen asiaan: Vinsmoket ovat *****päitä ja näkemäni perusteella vielä OP:n mittapuulla aika huonoja pahiksia.
Nähdäkseni olemassa kahdenlaisia pahishahmoja. Sellaisia, jotka ovat vastenmielisyydestään huolimatta tyylikkäitä, karsimaattisia ja persoonallisia ja joita lukija seuraa kiinnostuneena, odottaen mitä ne seuraavaksi heittävät protagonisteja vastaan. Tällaisia pahiksia ovat mm. Crocodile & Baroque Works, Ener, CP9 ja Doflamingon sakki.
Sitten on pahishahmoja, jotka ovat pelkästään vastenmielisiä, joissa ei ole muuta kuin se vastenmielisyys, ja jotka siksi ovat pahiksina pinnallisia hahmoja, joiden touhujen lukeminen ei ole kiintoisaa, vain pelkästään ärsyttävää. Ja Vinsmoken suvun moukat ovat juuri sitä jälkimmäistä lajia (no, Reiju onneksi erottuu edukseen joukosta). Niin vihattava hahmo kuin itse Spandam oli, se sentään oli hauska, eli siinä oli muitakin piirteitä kuin ärsyttävyys. Vinsmoken perheessä sitä vastoin ei ole paljon muuta sisältöä kuin se, että ne ovat ryönäaivoja, jotka vielä ovat sitä ihan vain siksi koska ovat.
Kaikeksi onneksi kuvioissa ovat mukana myös Big Mom-piraatit, jotka ovat huomattavasti toimivampi pahisjärjestö jännine hahmodesigneineen, persoonallisine jäsenineen ja hauksoine pirunmarjakykyineen. Jos tätä juonikaarta pitäisi kestää vain mainittujen ääliökuninkaallisten varassa, ei sitä ehkä jaksaisi edes lukea. Ja tämä on aika raju syytös, koska ihan ensimmäistä kertaa OP:ta lukiessa olen ajatellut näin. No, sitä odotellessa, kun oikea rieheltäminen alkaa ja ohjelmassa on erikoisnumero ”ääliökuninkaallisia vedetään ihan sikana turpaan…”
Vinsmoket tosiaan ovat erityisen ärsyttäviä. Tosin heihin tulee jonkin verran traagisuutta mukaan, minusta. Mutta se ei ihan alkuun taida näkyä.
Osan 85 suomennos on nyt yli puolivälissä, ja tarina etenee mukavasti. Odotan silti innolla pääseväni seuraavan osan kimppuun. Ja erityisesti sitä, että se ilmestyy suomalaisten lukijoiden ulottuville. En ihan tiedä, miten suhtautua Sanjin yritykseen uhrautua muiden puolesta, ts. onko se urheaa vai ärsyttävää ”traagiseksi sankariksi” heittäytymistä. (No, ei kai sen tarvitse olla puhtaasti kumpaakaan.) Mutta yhdessä kohtauksessa kunnioitukseni Sanjia kohtaan hypähti kerralla useamman portaan verran ylöspäin…
OP 85 luettu. Todella hyvä jakso, nautin kovasti.
Ensin se mieleenpainuvin juttu. Puddingin todellinen luonto onnistui tulemaan aika puun takaa, vaikka osasinkin vähän odottaa sitä. Hahmo vaikutti alussa hieman epäilyttävältä: se ylenmääräinen kiltteys tuntui jollakin tapaa teeskennellyltä, ”liian hyvää ollakseen totta”-fiiliksellä. Lisäksi muistin hahmon ensiesiintymisen kirjassa 66 ja ylimääräisen silmän otsassa. Sitten kirjan 84 luettuani epäilykset hälvenivät. Ajattelin, että jos Pudding on petturi, hän on todella hyvä näyttelijä. Ja sitten tämä… pitäisi useammin luottaa vaistoonsa. Ja vaikka jotain olisi aavistellutkin, ero feikkipersoonan ja todellisen luonnon välillä oli niin shokeeraava, että jo se oli yllätys itsessään. Kertoo kyllä Odan tarinankerrontataidoista, että osaa tällä tavoin vetäistä toistuvasti matot lukijoiden alta.
Jinbein paluu kuvioihin veti leveän hymyn huulille. Mahtava hahmo, ja rakastan hänen ja olkihattujen suhdetta. Toivoa sopii, että Whole Cake-saaren jälkiselvittelyihin kuuluu Jinbein virallinen liittyminen sakkiin. Samalla tavoin oli kaunista nähdä Sanjin palaavan omaksi itsekseen angstauksen syövereistä ja palaamaan sinne, mihin kuuluu. Ja huumoria oli taas mukavasti mukana. Peilitirkistelyt, Kreivi Tamagon kyky, olkihattujen yritykset hiipiä nukkuvan Big Momin ohi ja ”Gastino” olivat kaikki tututtuun tapaan ääneennaurattavan hauskaa settiä.
Olkihattujen syy lähteä konfliktiin Big Momia vastaan tosin on vähän kulmakarvoja nostattava. Minulla ei ole mitään Vinsmokejen kuolemaa vastaan (paitsi Reijun), ja on aika yllättävää, että Sanji kaikesta huolimatta haluaa estää sen. Ehkä kyse on kulttuurieroista: Japanissahan perhe- ja verisiteitä arvostetaan ja ymmärtääkseni sillä, että ihmisellä on verisukulaisia, on jonkinlainen itseisarvo sikäläisessä kulttuurissa. Japanilaislukijalle voi siis olla ymmärrettävämpää, että Sanji haluaa pitää verisukulaisensa hengissä, niin vastenmielisiä kuin nämä ovatkin. Ja kuten sanottua, arvostukseni voittanut Reiju ansaitsee pelastua, sanoipa hän itse mitä hyvänsä. No, tietysti mukana on muitakin syitä, kuten Baratien suojeleminen ja varmaan pieni kalavelkojen maksaminen Big Mom-piraateille. Seuraavassa kirjassa alkaakin rähinä…
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
