Ouran High School Host Club

Home Forums Anime Animesarjat Ouran High School Host Club

  • This topic has 16 voices and 26 replies.
Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 27 total)
  • Author
    Posts
  • #40530
    AvatarMireyu
    Member

    Eli, varmasti monille tuttu 26 osainen anime, joka perustuu samannimiseen (ainakin melkein) mangaan. Mielipiteitä, suosikkkihahmoja jne.? Keskustellaan tästä monille niin rakkaasta sarjasta.
    Omaa suosikkihahmoa en voi määrittää… Voin vain sanoa rakastavani sarjaa ja sen hahmoja sydämeni pohjasta!

    #40535
    AvatarTiger Claw
    Member

    Oih, rakastan. <3 Lempparini ovat Mori ja Tamaki. Tykkään tässä sarjassa siitä, miten kaikki menee vähän väliä aivan överiksi. En inhoa oikeastaan ketään hahmoista (no okei, Zuka Clubin tytöt ovat aika ärsyttäviä). Onneksi Haruhi ei ole mikään Ichigo Momomiya -klooni.

    #40567
    AvatarMireyu
    Member

    Tiger Claw wrote:

    Onneksi Haruhi ei ole mikään Ichigo Momomiya -klooni.

    Totta.

    #40642

    Mireyu wrote:

    Tiger Claw wrote:

    Onneksi Haruhi ei ole mikään Ichigo Momomiya -klooni.

    Totta.

    Eikä mikään Tohru Honda-klooni. Vaikka hän näyttää siltä tyttönä.. Eikä! Hän on tyttö! Hupsii…

    OHSHC:sta tykkkään todella ja lempparini siinä ovat Renge ja Tamaki.Sarjaa olen lukenut ensimmäisen pokkarin ja katsonut 13 episoodia. Nauroinkin ihan kunnolla siihen Zuka Club-episoodille, varsinkin kun Host Club keksi niin hassun suunnitelman.Aikoisin katsoa kai lisää, mutta haluaisin päästä ensin toisen pokkarin kimppuun, ettei anime anna liikaa vaikutteita mangasta. Manga ennen animea, tietysti. (-^^’-)

    Olen jopa suunnitellut oman "hostin" ja hänen hahmo ja luonne perustuu aika lailla minuun:
    [VÄLI-AIKAISESTI POISSA KÄYTÖSTÄ, TULEE PIAN TAKAISIN]

    No jaah, värit puuttuu, mutta minkäs väliä. (-L_L-) Hahmoani aion käyttää doojinissani.

    #40663
    AvatarInu-Mimi
    Member

    Tykkään. Tai tykkään niin paljon että olen aikessa polttaa koko sarjan DVD:lle ja katsoa uudelleen. Uudelleenkatsominen on minulla aika harvinaista, olen muutenmin sellainen slowpoke että kahdentoista jakson katsomiseen kuluu yli viikko.
    Mutta sarjaan itse. Rakastan sen ääninäyttelijöitä. Tuntuu ettei sarjasta löydy yhtään seiyuuta joka ei sopisi hahmolleen hyvin ja omistautuisi rooliin täysyin. plus Maaya Sakamoto + Mamoru Miyano = voitto. ja Masaya Matsukaze, ah. Hahmot ovat mukavan karrikoituja (joskus ehkä vähän liikaakin) ja sille saa nauraa kunnolla, ja vaikka en joistain kovin pidäkään niin en ketään varsinaisesti vihaa (Mori on aika rasittava. Stereotyyppi pahimmillaan ja genderbender Rei-klooni). Njoo, paras hahmo taitaa olla Nekozawa. Sellainen suojeltava ja samaistuttava vaikka se onkin aika pelottavaa miten hyvin sellainen klisee puree. Ja tämähän tekee parodiaa tavallisista shonen-ai -sarjoista – siksi pidän enemmän animen piirustustyylistä kuin mangan. Bisco Hatorin tyyli on vain liian tyypillinen shoujo- ja yaoi-sarjoille, ja värit ovat liian hailakoita. Mangan tyylillä piirretty ending tuli silti aina katsottua koska musiikki on niin mahtavaa. Ja character singlet (Kanau nara ja Tsumetai Yoru varsinkin, mutta Doki Doki ☆ Waku Waku on veikeä). Ja drama CDt.

    KonaKonaKaabisteru: Ditch on aika :3, hyvinkin :3

    #40691

    Inu-Mimi wrote:

    KonaKonaKaabisteru: Ditch on aika :3, hyvinkin :3

    No voi kiitti! Vaikkakin tämä on hieman offia, mahdan miettiä mikä hänessä viehätti? Hänen ulkonäkönsä vai luonteensa? (-^w^-)

    #40711
    AvatarInu-Mimi
    Member

    KonaKonaKaabisteru wrote:

    No voi kiitti! Vaikkakin tämä on hieman offia, mahdan miettiä mikä hänessä viehätti? Hänen ulkonäkönsä vai luonteensa? (-^w^-)

    Ensimmäisenä osui silmään tuo konata-hymy joka kirjaimellisesti on :3, mutta nyt kun mainitsit niin tykkään miten piirrät hiuksia. Ja hahmo on erilainen alkuperäisistä host-clubin jäsenistä ja luonne on kuvattu tarkkaan, hyvä piirre omissa hahmoissa.

    #42486
    AvatarMireyu
    Member

    ^Samaistun äskeiseen…
    Keskustelu on vähän jäätynyt! Ja ZOOM, keskustelu kääntyy Hitachiin kaksosiin!
    Ketkä tunnistavat nänä kaksi? Minä, pääasiassa.. ^^ Ja sitten, heidän "parisuhteeseensa". Spoil. varoitus!
    Hikaruhan pitää kaiketi Haruhista, sillä veljesten rakkaus ei ole täysin aitoa. Heillä vain sattuu olemaan erittäin vahvat siteet. Eli: Anteeksi jos rikon toisten unelmat, kaksosten veljesrakkaus ei ole täysin aitoa.
    Mielipiteitä?

    #42516
    AvatarInu-Mimi
    Member

    Minä olen aina ajatellut että vaikka Hitachiin kaksosten suhde onkin vahva niin se on puhdasta veljeyttä ja eristyneisyyttä ja että yaoi-vibat ovat täysin host clubin tuoton edistämiseksi. Ovathan he sellainen vetonaula siellä. Pelkkä mielipidehän tämä on mutta en pidä Hikarun ja Haruhin suhteesta. Osaksi siksi että Tamaki ja Haruhi sopivat niin hyvin yhteen. Ja osaksi siksi että kuvittelen Hikarun Ja Kaorun vieläkin niin eristyneiksi ulkomaailmasta ja muista vahvoista suhteista kuin toisiinsa (yhäkin täysin veljellisessä). Niinkuin Edgar Allan Poen novellista. No jaa se ei päättänyt hyvin.

    #42608

    Inu-Mimi wrote:

    Minä olen aina ajatellut että vaikka Hitachiin kaksosten suhde onkin vahva niin se on puhdasta veljeyttä ja eristyneisyyttä ja että yaoi-vibat ovat täysin host clubin tuoton edistämiseksi. Ovathan he sellainen vetonaula siellä. Pelkkä mielipidehän tämä on mutta en pidä Hikarun ja Haruhin suhteesta. Osaksi siksi että Tamaki ja Haruhi sopivat niin hyvin yhteen. Ja osaksi siksi että kuvittelen Hikarun Ja Kaorun vieläkin niin eristyneiksi ulkomaailmasta ja muista vahvoista suhteista kuin toisiinsa (yhäkin täysin veljellisessä). Niinkuin Edgar Allan Poen novellista. No jaa se ei päättänyt hyvin.

    Hmm.Mutta sentään Haruhi pääsi heidän "rajalleen"-niinkuin mangassa näkyi. (-LL-)
    Hikarun ja Kaorun velisuhde ei tietysti ole täysin aitoa- niinkuin Azumanga Daiohissa ollaan käytetty piikkiriikkistä yuri-elementtiä (Kaorin suhteen), kun taas Ouranissa taas on piikkiriikkistä yaoi-elementtiä. (Kaorun suhteen) Coincidence?

    #42653
    AvatarInu-Mimi
    Member

    KonaKonaKaabisteru wrote:

    Hikarun ja Kaorun velisuhde ei tietysti ole täysin aitoa- niinkuin Azumanga Daiohissa ollaan käytetty piikkiriikkistä yuri-elementtiä (Kaorin suhteen), kun taas Ouranissa taas on piikkiriikkistä yaoi-elementtiä. (Kaorun suhteen) Coincidence?

    Niitä yuri-viittauksia on nykyään lähes joka sarjassa (varsinkin SHAFTin ja J.C.Staffin sarjoissa. Azumangakin on J.C:n tuottama.) Kaipa se vetää. Niinkuin yaoikin, virallinen lehtitaide on käynyt epätavallisen homoksi viime aikoina. Ja sarjoja jotka ovat vähän kumpaakin ja niiden sekoitusta. Mutta ei sitä turhaan sanota fanipalveluksi, mikä muukaan minä olen kuin fani. Ouran on tässä tapauksessa ultimate fanityttösarja siinä missä strike witches on pantsuja ja niiden puutetta fanipojille. [/off]

    #43805

    Mä alanj pian fanficcaamaan Ouraniij- (-^^-)

    #44045
    AvatarNiji
    Member

    Aivan ykkössuosikkini <3 Hahmot ovat niin suloisia. Mangana tosin parempi kuin animena. Animen olen katsonut monesti ja vielä kerran monesti läpi. Kirjat olen kaikki ostanut ja luettu on useaan kertaan.
    Ääninäyttelijät on hyvin valittu. Tamaki, kaksoset ja Mori on suosikkeja ja viidenneksi nousee Nekosawa käsinukkensa kanssa(en osaa kirjoittaa sen nimeä tähän hätään : D).
    Tämänkaltaisia sarjoja kaipaisin lisää. Joka jaksolle tulee naurettua. Hauskimpia on Tamakin ja Haruhin isän väliset jutut. Tamaki on niin suloinen kun on mustasukkainen. Morin ja Honeyn välinen side on jotain niin sanoinkuvaamattoman hellyyttävää. Jokaisessa hahmossa on jotain hyvää. Koyua on loistava pirullisine luonteineen. Haruhi on hyvä tuollaisena hahmona eikä minään ihkuttaja hienohelmana.
    Harmittaa kun mangassa on tapahtumia mitkä olisi kiva nähdä animenakin.

    #44952

    Menin nyt sitten faniccaamaan Ouranista ja Azumangasta~ (-^^-)

    -Amuse Call-

    2.Käärmeruuhka.

    As you enjoy everything,
    always there can be more fun,
    you could even turn a bear to a bunny,
    and then turn it back again.

    Jos olisimme seuranneet tuota lipasta edellisessä osassa sen pitkin jokien viemää, sen kanssa joutuikin täysin uuteen kaupunkiin- Aivan erilainen kuin tuo edellinen kaupunki, missä Yotsuba asui. Lipas ajelehti jokea pitkin kuin etana, joten oli hyvin selvää, että se saattoi jäädä kiinni patoihin. Outoa kyllä, se saattoi silloin painautua veden alle ja mennä siten padon läpi, ihankuin se olisi sukeltanut. Jos se saattoi olla menoillaan vesiputousta kohti, tipahtaen sen pilvenpiirtäjän mittaisista korkeuksista, se selviytyi siitä yleensä vahingoitumatta, vaikka se olikin niin vanha ja ruosteinen.Sillein se sitten matkasi monien kaupunkien ohitse, pitkä matka se kyllä oli.

    Saavumme Bunkyoon, joka on tunnettu siellä olevien rikkaiden suosimasta lukiosta, Ouranista. Siellä asioissa ratkaisee suvut ensin, toisena raha. Rikkailla on paljon vapaa-aikaa, vielä enemmän kuin kukaan tavallinen ihminen voisi siitä kuvitella. Siksi siellä on muutamia kerhoja, mukaanlukien Host Club-kerho, jonka perustivat kuusi sikakomeaa- tai siis, bishounenia lukioilaismiestä, jotta he voisivat jakaa suuren vapaa-ajansa viihdyttäen siellä olevia lukioilaisnaisia.On heillä vielä yksi henkilö, joka parhaillaan ei voi olla murisematta.

    ****

    "Ne rikkaat nuijat.. Olisivat voineet hakea nämä edes itsekkin… "

    *KLING!*

    Siniseen univormuun ja mustiin housuihin pukeutunut tummanruskeatukkainen henkilö tuli kaupan ovesta, paperipussissa muutama HesCafe-pikakahvi mukanaan. (Ja se HesCafe ei liity mitenkään Hesburgeriin.)
    "Täytyisi kiirehtiä.. Jos olen myöhässä kerhosta, Tamaki varmasti nalkuttaa minulle."
    Haruhi Fujioka, ahkera opiskelija Ouranilla, oli joutunut taas mennä Hitachinien kaksosten pirumaisesta pyynnöstä hakemaan lisää pikakahvia. Oli hänellä hyvä syykin tehdä niin, ja kaikkea muuta sen lisäksi.
    Sillä hänen tullessaan ekaa kertaa Ouraniin, etsien hiljaista ja rauhallista huonetta lukeakseen, Haruhi oli avannut kolmannen musiikkihuoneen oven ja törmäsi siten Host Clubiin.Vaikka hän ei ollut ollenkaan vaikuttunut siellä olevien ihmisten kauneudesta, hän rikkoi sinne kuuluneen 8 miljoonan jenin vaasin vahingossa ja joutui siitä edes maksamaan velkansa, johon hänellä ei edes ollut varaa.(Ja siksi hän pitikin silloin isänsä villapaitaa ja silmälaseja.) Niinpä hänet pistettiin Host Clubin juoksupojaksi, jotta hän voisi maksaa velkansa.Pian huomattiin, että Haruhista oli ainesta muuhunkin kuin kahvinhakuun ja jäsenet lahjoittivat hänelle lukion koulupuvun.Silloin hänellä alkoi työ Host Clubin jäsenenä, viihdyttäjänä.On kuitenkin yksi seikka, jota Host Clubin jäsenet pitävät salassa- se, että Haruhi on oikeastaan tyttö. Ensin häntä luultiin pojaksi ulkonäön perusteella kun hän tuli lukioon, mutta pian Host Clubin "kuningas" Tamaki sai selville että että hän onkin tyttö, vaikkakin tosi myöhään, sillä Haruhi oli silloin viihdyttäjä ja saikin joitain ihailijoita. Niin Haruhi sai jatkaa velkansa maksuaan viihdyttäjänä, mutta nähtävästi ei juoksupojankaan rooli tainnut vielä väistyä..

    Haruhi käveli juuri St.Robelian Akatemian vierestä, kun hän näki kolme poikaa kiinnittämässä julisteita. Näilläkin oli uniformu, ja keskimmäinen niistä oli varmasti isoin.
    Sillä oli hassusti muodoillut hiukset, sillä ne muistuttivat väritykseltään tomaatteja. Vihreätä latvoissa ja punaista lopuissa karvassa, ja aika tuuheita ne hiukset olivat.
    Kaksi muuta poikaa näyttivät miltei samoilta; kummatkin olivat ruskeaihoisia ja heidän hiukset olivat kiharia, mutta toisen hiukset olivat mustat, toisen taas punaiset. He olivat sitäpaitsi aika ala-asteenlaisten kokoisia poikia. Mustahiuksisella oli muutenkin soikeat silmälasit.
    "Noniin Lyo ja Kotsu, työ on varmaan valmista tältä päivältä." keskimmäinen sanoi, laittaen vasaroita ja nauloja takaisin työkalulaatikkoon. Mustahiuksinen poika äkkäsi Haruhin kuitenkin kaukaa. Haruhi huomasi myös hänet ja käänsi katseensa nopeasti muualle, ja mustahiuksinen poika unohti hänet nopeasti.
    Haruhi kuitenkin huomasi läheisessä puussa julisteen, jossa luki:

    -Circus Tejinami-
    Tetsukonamien kiertävä sirkus saapuu nyt Bunkyolle!
    Koe ja näe kaikki, mitä tiedät sirkuksesta:taikureita, leijonankesyttäjiä,trapetsitaiteilijoita, jönglöörejä ja nyt myös puhuvia papukaijoja! Mukana myös viidakkopoika!

    Tänään Bunkyon keskustassa 21:00-23:00

    "Aika yksinkertainen..Voisin kai mennä, mutta se on liian myöhään.." Haruhi mietti, mutta katsoi myös julisteessa olevaan pääsylippuhintaan, joka oli kallis.
    "Eikä minulla ole varaa.." Hän lisäsi, nostaen toista kulmakarvaansa.

    ****

    Samaan aikaan HYVIN kaukana Bunkyon toisella puolella, oli eräällä kaupungilla ruuhkaista, ehkäpä liiankin ruuhkaista.Ryouuka,toisin kuin rikkaitten asuttama kaunis Bunkyo, oli tavallinen japanilaiskaupunki Tokion sydämessä, juuri nyt täyttynyt audoista ja kaikenlaisista busseista. Ja niin arvata saattaa, että siellä kulkeneet ihmiset eivät päässeet perille yhtä hyvin kuin audotkaan.Siksi Ryouukan lukion oppilailla kesti- ja niin opettajillakin, sillä eräässä autossa kaksi opettajaa odotteli keskellä ruuhkaista tietä auringon noustessa ylös.
    "Namo,miksi et voisi päästä tällä romulla nyt eteenpäin?! Jos minulla olisi auto, niin näyttäisin noille saastoille kakaroille! " Rouva Tanizaki, eräs Ryouukan lukion luokanopettajista, hiiskui kiukkuisena.
    "Ja ihankuin voin tehdä mitään.. Ärsyttää minuakin tämänpäiväinen ruuhka." Rouva Kurosawa virkkoi takaisin.Hän toimii lukiolla liikunnanopettajana, mutta häntä ärsytti ruuhkan lisäksi myös Tanizakin pohjaton lapsekkuus, jonka takia hänen piti joskus katsoa häntä kuin äiti pikkulasta. Katsellen ympärilleen, hän huomasi että autot eivät vielä vähentyneet vähänaikaisesta.Ruuhka siis tulisi kestämään kauemmin. Rouva Kurosawa huokaisi kevyesti.
    "Joudutaan odottamaan vielä kauemmin Yukari. Ruuhkathan KESTÄÄ aina kauan." Hän päivitteli harmissaan.

    Lukiolla ei onneksi ollut pulaa oppilaista, sillä jotkut (onnekkaat) ehtivät kouluun ennen sen alkamista. Yksi niistä oli silmälasipäinen ja ahkera lukiolaistyttö Koyomi "Yomi" Mizuhara. Hän rynnisti pitkin luokkakäytäviä, sillä hän oli miltei myöhässä.
    "Että se ruuhka oli hirmuinen! Mahdan miettiä mitä minä selitän kun tulen luokkaan-"
    Koyomi avasi luokkansa oven hoppuisasti, ja kukapas hän sieltä löysi: hyperaktiivisen Tomon istumassa pulpetilla rikkinäiset koulukengät jalassa.
    "Mi?! Miten tämä voi olla mahdollista?! En ole ikinä nähnyt sinua täällä ennen minua!" Yomi hämmästeli, sillä yleensä Tomo myöhästeli vielä pahemmin kuin kukaan koulussa.
    "Ohhooh, ihmetyttääkö?? Eka kerta kun ollaan täällä ennen sinua?" Tomo sanoi ilkeillen. Ilmeisesti hän nautti siitä, että ekaa kertaa hänen luokkaystävänsä, joka aina saattoi voittaa hänet vaikka missäkin, häviäisi hänelle jopa myöhästymisessä. Tomon noustessa pulpetista vilkkaasti, Yomi kysyi häneltä miten hän muka pääsi kouluun niin aikaisin, kun silloin puolet luokasta tuli myös sisään.
    "Onneksi ruuhka ei estänyt meitä tulemasta.."sanoi Kagura, luokkansa ja ehkäpä koko lukion parhaimpia urheilijoita, huokaisten helpottuneena. Hänen perässään tuli Chiyo, 12-vuotias ja söpö lapsinero, Ayumu "Osaka", luokan hajamielisin tyttö ja Sakaki, kookkain ja hiljaisin.
    "Eikö ruuhkien aikana olla oltu puhuttu tiekarhuista? Ovatko ne niinkuin tiellä olevia karhuja?" Osaka kysyi hajamieliseen tapaansa.
    Hiljaisuus täytti koko luokan.
    "Silloinhan ne jäisivät auton alle, varmaan nytkin. Juuri nyt. Onhan ruuhka." Osaka sanoi, antaen tietämättään Sakakille pahoja väreitä, sillä Sakaki alkoi ajatella kuinka karhut saattaisivat jäädä auton alle. Niin viattomia he ovat muutenkin hänen mielestään, tai ainakin sillä tavalla että ne EI saisi jäädä auton alle. Ehkäpä hän saattaisi pelastaa yhden karhun ja saada sen ystäväkseen…
    Mutta pian hänen mietteensä keskeytyi auton kovaan tööttäykseen, joka kuului kaukaa. Harmin paikka se juuri hänelle.
    "Ehkä ei pitäisi tuollaisia miettiä- Tomo? Miksi kenkäsi ovat rikki?" Chiyo kysyi, katsoen Tomon kenkiin, josta pilkisti esiin valkoiset sukat.Kengät olivat myös hieman mustuneet, ihankuin tuli olisi niissä palanut.
    "Hmm.. Juoksin tänne niin kovaa että kengät menivät rikki." Tomo vastasi, vaikka hän näytti hieman sarkastiselta. Muutkin tulivat tarkastamaan hänen kenkiä uteliaasti.
    "Voisin varmaan kai uskoa, loppujen lopuksi olit täällä ensin… " Yomi sanoi silmiäänsä pyöritellen. Mutta silloin Osaka vaihtoi puheenaihetta kailottamalla: "Hei, arvaatka mitä minulle tapahtui?"
    Luokka käänsi huomion häneen. Sitten hän kertoi:
    "Kun heräsin viime keskiyönä, minä LOISTIN!"
    Luokassa oli hiljaista, kunnes Kagura sanoi:
    "Pääsit siis muka loistamaan koulussa? "
    "Ja ihan kuin ikinä tuota voisi tapahtua.Unissasi varmaan." Tomo sanoi.
    "En sillä tavalla, minä hohdin." Osaka korjasi. "Voisin vaikka hohtaa nytkin jos laittaisitte valot kiinni." hän lisäsi innostuneena.
    Ensin kukaan ei ollut uskovinaan,kun juuri sitten luokkaan astuivat Kaori ja Chihiro.
    "Ruuhka oli kamala. Oli kovakin työ kulkea suojatiellä." Kaori voihki väsyneenä, kävellen paikalleensa.Mutta kun hän käveli Sakakin vierestä, näytti siltä kuin hän olisi punastunut. Chihiro käveli myöskin omalle paikalleen,
    "Miksi rouva Tanizaki ei muuten ole täällä?" Chihiro kysyi, sillä hän havaitsi että opettajia ei näkynyt. Osaka taas havaitsi ihan muuta.
    "Hei, Chihiro, laittasitko valot pois?" hän kysyi.
    Chihiro ihmetteli hieman, mutta sitten laittoi valot kiinni. Ja…

    "…"

    Mitään ei tapahtunut.
    "Arvasinkin että jotain tällästä tapahtuisi. Osaka, olet varmaan taas omissa maailmoissasi." Yomi ärähti pimeydessä.

    Kommentia~ (-^w^-)

    #46677

    Uusi osa crossover-ficistäni, tällä kertaa sekoitettuna erääseen Jim Carreyn tunnettuun elokuvaan!

    -Amuse Call-

    3.Kuninkaan uudet kuviot

    Whatever how we look like outside,
    and what we are inside,
    always there is the way of intensifying…
    our most repressed and innersome self…

    "Kolmas Musiikkihuone"

    Niin luki huoneen oven yläpuolella olevassa pienessä, mutta koreassa kyltissä. Haruhi katsoi siihen hiljaa, kuullen oven toiselta puolelta merkillisiä ääniä.
    "Mitähän siellä mahtaa nyt oikein olla?" hän mietti, avaten oven hitaasti ja… antaen punaisten ruusun terälehtien pyyhältää ohitseen.

    "Tervetuloa."

    Haruhi sai ihmetellä näkymää, sillä Host Clubin isännät, Tamaki, (istuen sohvassa keskimmäisenä niinkuin aina) Kyoya, Hikaru ja Kaoru, Hani Usa-chan-pehmopupunsa kanssa ja Mori seisoivat siinä, mutta he olivat pukeutuneet sirkusmiehiksi!
    Myös heidän ympärillään oleva iso ja upeasti sisustettu huone oli täynnä sirkustavaraa… trampoliineja, tankoja, joita yhdistivät toisiinsa köysi nuorallatanssijaa varten, rinkuloita ja palloja siellä täällä, ja jopa hevosia ja leijonia.
    Hikaru ja Kaoru näyttivät ilmiselvästi klovneilta, mutta pellenenät ja muut hassut rihkamat puuttuivat.
    Kyoya oli pukeutunut fakiiriksi kun taas Hunny oli pieni taikuri ja Mori leijonankesyttäjänä.
    "Takeshi, on niin hauskaa päästä taikomaan ja kesyttämään leijonaa~" Hunny sanoi söpösti.
    Tamaki nousi sentään ylös, ja suuntasi läheistä siluettinukkea päin.
    "Haruhi! Odotimmekin sinua! Tässä, toimme tämän sinua varten!" hän otti vaaleanpunaisen puvun siluettinukesta, ja se näytti kuuluvan nuorallatanssijalle.
    "Voisimme nyt aloittaa sirkuksemme, ja ensimmäisenä numerona olisi sinä, nuorallatanssijana! Isi olisi siitä ylpeäääh… " Tamaki sanoi, unelmoiden samaan aikaa Haruhia nuorallatanssimassa vaikka kuinka korkealla, yhtäkkiä pudoten ja pelastettuna häneltä.Mutta pian pilvi hänen alapuolella petti välittömästi, kun Haruhi hyvin kieltävästi sanoi "Ei kiitos."

    *******

    Kolmas Musiikkihuone
    Host Club- Auki.

    "Tänään vuorossa prinsessoille oma sirkus, vain meiltä, Host Clubilta. Saamme ällistyttää ja ihastuttaa heitä, katsoen heidän kuvankauniisiin kasvoihin kuin kultaan kaiverretut…" Tamaki vietteli erästä tyttöä.
    "Tamaki-kun, ei kai ole olemassa mitään vaarallisia temppuja?" tyttö hänen vierellään kysyi.
    "Sinulle… voisin asettaa henkeni kaikkein vaarallisimpaan temppuun, nähdäkseni vain hämmästyneet kasvosi.." Tamaki vastasi, ja oli kuin iso määrä ruusuja taustakuvana oli heidän takanaan.
    "Voi, Tamaki-kun…" tyttö ihasteli lumoissaan.

    "Te kaksi aioitte hankkia elefantteja tänne?" tytöt ihmettelivät.
    "Kyllä vain, mutta ne muka olivat liian se ollut lystiä päästä heidän kanssa ratsastamaan." Kaoru sanoi.
    "Mutta etkö muista sitä aikaa, jolloin olimme pieniä ja ratsastit minun reppuselässäni, Kaoru?" Hikaru kysyi.
    "Hikaru… voisitko.. tehdä..sen… uudelleen?" Kaoru vastasi takaisin. Tytöt olivat taas ihan lumoissaan.
    "KYAAAH~Molemmat muistelee niin söpöjääh! Mikä veljellinen rakkaus!" he kiljuivat.
    "Johan on nyt.." Haruhi mietti, katsoen menoa vierestä.
    "Siitä sitten puheen ollen, ehkäpä olisinkin hankkinut ne elefantit jos ne olisivat olleet vielä halvempia..
    Loppujen lopuksi siitä olisi voinut olla lystiä." Kyoya sanoi, liikuttaen hieman silmälasejaan.
    "Ja mihin ne elefantit olisivat menneet? Tännekkö? Johan on nyt." Haruhi virkkoi turhautuneena.

    "Voi Hunny, näytät niin söpöltä tuollaisena! Sovit niin hyvin taikuriksi!!" yksi tytöistä sanoi, katsoen kirkkain silmin Hunnyyn.
    "Kiitos~ Ja nyt, aion nostaa Usa-chanin tästä hatusta!" Hunny ilmoitti.
    Hän otti esiin silinterihatun, laittoi sen keskelle pöytää- ja nosti Usa-chanin hatusta.
    "Tadaah!"
    Tytöt taputtivat oivasti käsiään. Mori katsoi Hunnyn puuhia leijona lähellään, mutta piti muodon vuoksi ruoskaa.
    "Hei, jellona!" Hunny sanoi, mennen katsomaan leijonaa. Sitten hän kuiskasi leijonalle jotain.
    Äkkiä leijona avasi kitansa. Hunny pisti päänsä sen sisään, ja huusi tytöille:
    "Katsokaa, jos vain kysyy jellonalta että se avaa suunsa, niin se suostuu ilomielin~"
    Yksi tytöistä pyörtyi toiseen. Näky oli tietysti uskomattoman söpöä, että se sai kaikki tytöt ihan tolaltaan.
    Ovi jälleen avautui ja siitä astui mustaan kaapuun sonnustautunut pimeyttä ja kissoja rakastava poika,
    Nekozawa. Käsinukkensa Berezunefu-kissa hän sipsutti Tamakin taakse salaperäisesti.
    "Onpa ihana tunnelma… Tamaki-sempai. Voisin jäädä tänne nostattamaan tunnelmaa…pimeän magian antimilla…." hän kuiskasi niin karmivasti että Tamakin sydän hypähti ihan kurkkuun.
    "Eieiei, N-N-Nekozawa-s-s-sem-p-pai.. Ei tarvi-i-itse.. Voit pysyä täällä kunhan et tee mitään…"
    Nekozawa oli tietysti yksi niistä, joka sai Tamakin änkyttämään, mutta onhan sellaisia asioita lisääkin, saatpa nähdä!

    Haruhi istui vain katselemassa muitten tekemisiä, tai viemällä kahvitarjottimia pöytiin. Itse hän oli pukeutunut vaihteeksi miespuolisen trapetsitaiteilijan pukuun. Mutta suurimman osan hänkin joutui viihdyttämään lukiolaistyttöjä, sehän oli varma.
    "Haruhi, etkö tahtoisi tulla mukaan?" yksi tytöistä kyseli, sillä häntä ihmetytti miksei Haruhi olisi mennyt vaikka trapetsitemppuja heittelemään.
    "Parempi minun katsoa tätä sirkusta.. Loppujen lopuksi tahtoisin nähdä oikean sirkuksen. Miksei tekin voisi nauttia siitä? Ottakaa vain rennosti." Haruhi vastasi, ihan hänen "luonnolliseen" tapaansa, ja se tepsi.
    Tytöt punastuivat ja hiljentyivät. Mutta pian hekin jäivät katsomaan sirkushumua joka oli menossa ihan joku, tai jos oikein kunnolla katsoi, jotkut, tirkistelivät salaperäisesti oven raoista. Tuntui siltä että he aikoivat jotain.

    "Hitsit, että ärsyttää kun se highpower-moottori ei toiminut, että olisin voinut tulla sinne kerhoon näyttämään uutta pukuani!"
    Ouranin lukion käytävillä käveli Host Clubin "manageri", Renge. Jos tiedätte mitä hän "moottorillaan" tarkoitti, voisitte varmasti ymmärtää
    hänen ketutuksen.
    "He väittivät pitävänsä jonkun sirkuksen…Mahtaisiko minun hevosratsastajan puku sopia minulle?
    Vaikka en ole ikinä ratsastanut hevosilla.." Renge mietti, katsoen sinivalkoiseen prinsessamaiseen yhtäkkiä äkkäsi kolme poikaa tirkistelemässä Host Clubin oven raosta.
    Mitä tyyppejä nämä mahtaisi olla, ehkäpä pahamielisiä vakoojia vai pervessejä? Jos hän saisi heidät itse kiinni teosta, Host Club antaisi varmasti isot kehut.. Kyoya myös? Renge ei voinut vastustaa unelmaa.
    Hän meni kävelemään varustautuneena koululaukullaan, ja aikoi juuri huitaista keskimmäistä ja isoimpaa päähän, kun keskimmäinen meni ovesta sisään. Renge melkein kompastui kahteen pienempään.
    Poika, tomaatteja muistuttavilla hiuksilla väritykseltään, tuli kasvot punaisena huoneeseen.
    "Kas, sehän on vain poika. Mitä halu-" Hikaru kysyi hieman jörönä, mutta hän ei ehtinyt sanoa lausettaansa loppuun, sillä yhtäkkiä poika huusi ihan täyttä kurkkua:

    "Siis niinku mitä te teette?!"

    Kaikki haukkoivat henkeään. Varsinkin tytöt ja kaksi pientä poikaa Rengen lähellä, jotka alkoivatkin pitämään hänen jaloistaan kiinni. Kukaan ei ikinä kuulleet jonkun puhuvan noin rumasti.
    "Mitä te oikein luulette tekevänne?! Tätäkö kutsutte sirkukseksi?!" poika tiedusteli tiukkana.
    Pitkä hiljaisuus täytti koko huoneen.
    "Hei sinä, taikuripoika." poika huusi Hunnylle, ja kävellen ottamaan hänen silinterihattunsa, hän nosti Usa-chanin sieltä.
    "Etkö edes tiennyt että jänikset hatussa ovat kulunut juttu?Jäniksiä kun on alkanut kadota melkein sukupuuttoon, kun niitä napataan vain asumaan hatuissa! Kukaan ei jaksa edes suosia mitään muita taikatemppuja! Mitä stereotypiaa!" poika selitti kovana.
    Hunny tärisi pelosta hyvin kovaa.
    "Ja tuo temppu mitä teit "jellonallesi", kuuluisi vaikka sille Babe-possulle." poika lisäsi suuttuneena.
    "Takeshii, tuo karjui minulle!! Hunny juoksi nyyhkyttäen Morin turviin. Poika käänsi hänen katseensa nyt kaksosiin.
    Ja te kaksi, klovnit eivät niin lapsekkaasti puhu maireita toisilleen kuin mitkäkin homot!" hän sanoi.
    Kaksoset jäivät vähän ihmettelemään. Kyoyalle poika huusi:
    "Ja sinä fakiiri, sinua en ole nähnyt tippaakaan piikkisängyssä! Olet varmasti täysi pelkuri!"
    Tämä oli Rengelle jo viimeinen pisara.Hän ei sallinut kenenkään puhua Kyoyalle noin häpäisevästi. (Sillä Renge ilmeisesti oli Kyoyan suuri fani.)
    Ottaen jälleen koululaukkunsa, hän nuiji poikaa sillä päähän ja niskaan monta kertaa. Pikku-pojista punatukkainen ja nimeltä Kotsuke, lyhyesti Kotsu, juoksi Rengeä päin yrittäen hänet pois pojan luolta.Hän otti esiin ison puukepin, pyöritti sitä monta kierrosta ja osoitti sillä Rengeä.
    "Sä et kuule koske Daichiin tai saat kuulla kunnias ruma noita!" Kotsu uhkasi, mutta Kyoya otti puukepin häneltä ja poikkaisi sen kahtia. Kotsu järkyttyi tyystin.
    "Kuulkaa nyt te pojat, mikä asia teilläkin on tänne tulla karjumaan meidän kerhoomme?" hän kysyi diploomaattisesti. Rengen silmät loistivat ihailua hänen katsoessaan kuinka hän yritti tasoittaa tilannetta."Teillä kun ei ole hajuakaan oikeasta sirkuksesta! Jos aiotte pitää sirkuksen, ottakaa ensin mallia oikeasta sellaisesta! Tulkaa vaikka meidän sirkukseen ilmaiseksi täksi päiväksi! Saatte kokea minkälainen oikea sirkus on!" Daichi ilmoitti, osoittaen Tamakiin. Sitten hän poistui huoneesta Kotsun ja toisen pojan, mustatukkaisen silmälasia pitelevän Tony-Lyonin kanssa.
    Kaikki jäivät hiljaa katsomaan lähtöä. Renge puri huultaan, kun Tamaki taas huokaisi syvään.
    "Jaha, vai tuollaisia ajatuksia. Minua ei kyllä huvita tulla mokomaan sirkukseen. Saisivat näyttää edes vähän kunnioitusta."
    "Huomasin tänä päivänä sirkusilmoituksen, ja olisin halunnut tulla pääsymaksu oli minun mielestä liian kallis. Kyllä minua kiehtoisi nähdä "oikea" sirkus." Haruhi virkkoi mietiskellen.
    Siitä Tamaki sai idean. Kysyen uudelleen tahtoiko hän mennä oikeasti, Haruhi suostui muitta mutkitta.
    "Hyvä on, katsotaan jos he tosiaan voivat ällistyttää meidät heidän "oikealla" sirkuksellaan!" Tamaki ilmoitti.
    Sovittiin siis että kaikki Host Clubin jäsenet (Ja myös Nekozawa, joka lähellä vain sattui olemaan) tulisivat kahdeksan aikoihin kolmanteen musiikkihuoneeseen odottamaan. Kyoya oli kyllä vain siitä hyvillään että sirkukseen meno oli ihan ilmainen.
    "Mieti vain Haruhi kun katsomme yhdessä heidän heitellessä hengenvaarallisia temppuja… Jos pelottaa, voit aina antaa Isin pitää sinua sylissäsi ihan sen varaltaa~" Tamaki loruili ihan haaveittensa mailla.
    "Ja jälleen kerran, ei kiitos." Haruhi kieltäytyi hyvin tiukasti.

    Lukion jälkeen Tamaki astui limusiiniinsa, ja se ajoi sitten tiehensä Bunkyon toiselle puolelle.
    "Vai että täytyy löytää jokin Japanin historiaan liittyvä esine.. Olen niin innoissani! Minkähän löydön saattaisi tehdä?"
    Sillä Tamaki piti hyvin paljon japanilaisesta historiasta, ehkä varmaan sen takia että hän oli puoliksi ranskalainen ja tarvitsi tietää toisen kotimaansa kiehtovista ajoista.
    Limusiini ajoi vuoristotiellä, jonka ympärillä oli hieman metsää ja aroa, kun Tamaki huomasi läheisellä joella pienen, puisen ja ränsistyneen kojun, jota piti vanha mies apinan kanssa. Hän pyysi kuljettajaa pysähtymään siihen.
    Limusiini pysähtyi kojun lähelle, ja Tamaki nousi siitä kojun eteen.
    "Vai siinä tullaan noin koreasti! Tahtoisitko yrittää avata tämän lippaan, jonka löysin joelta? Saat siinä olevan sisällön ihan ilmaiseksi." vanha mies kyseli. Tamaki mietti, mitä lippaassa mahtoi olla, sillä lipas näytti helposti rikottavalta.
    Hän ei tuhlannutkaan aikaa, vaan otti lippaan, heitti sen ilmaan ja huusi "Tama-chan Kicku!"
    Potku lähti lippaan läpi ja se meni rikki. Esine, joka putkahti ulos sieltä, olikin puinen ja tummanvihreä naamio.
    "Aika ihme löytö poikaseni.. Saat tietysti pitää tuon!" vanhus myhäili kuin Rölli.
    Tamaki nosti naamion maasta ja nousi takaisin limoonsa. Limusiinissa ollessaan hän tarkasteli naamiota joka puolelta. Hänelle se ei näyttänyt ihmeelliseltä. Pikemmin joltain puuveistokselta.

    Sinä iltana sitten kokoonnuttiin niinkuin osa ehtivät olla valmiita, paitsi Tamaki. Hän vain katsoi naamiota ja ihmetteli sitä enemmän.
    "Ilmaiset asiat voivat mennä helposti nenän edestä Isi." Kyoya huomautti hänelle, ja siltä tuntui kun hän olisi hoputtanut Tamakia.
    "Joojoo Äiskä, yritän tässä löytää mustan smokkipukuni." Tamaki sanoi takaisin. Kyoya meni sitten mukisematta pois kolmannesta musiikkihuoneesta. Monet odottivat jo alhaalla. Oli kylmä ilta, joten he pitivät takkia varmuuden vuoksi.

    Tamaki löysi smokkipukunsa nopeasti, mutta hänen silmänsä osuivat jälleen pöydällä lojuneeseen naamioon. Monet kysyivät mikä se oli, mutta Tamaki ei raaskinut sinä iltana selittää. Hän otti naamion käteensä ja tarkasteli sitä uudelleen.
    Tamaki heilutti naamiota naamansa edessä tylsänä, silmäillen siihen tuimasti.
    "Tälläkö on jotain tehtävää Japanin historian kanssa? Tämähän näyttää ihan viikinkien veistämältä puunaamiolta…" hän virkkoi itsekseen. Naamion hän työnsi mukinoimatta naamaansa…

    Z~iii~iiii..
    Ja otti sen välittömästi pois. Pieni vilahdus vihreää leijui ilmassa.

    Plo~p-
    "Ah!"

    Hän katsoi siihen kummeksuen.Hän ei voinut ihan tietää oliko se edes totta… mutta tuntui siltä kuin naamio oli liimautunut häneen!

    On vain ainoa tapa siitä ottaa selvää.

    "Nythän ei ole naamiaiset… mutta voiko se estää minua…?"

    Yhtäkkiä naamio kiilsi hypnoottisesti. Tunnelma oli kuin valmiiksi luotu; Ilta, joka oli niin sininen, että ei voisi arvata minkään epätavallisen tapahtuvan, tyhjä huone pullollaan sirkustavaraa ja tietysti naamion outo salaperä kuljetti naamion hitaasti kasvoonsa.
    Yhtäkkiä naamio jäi kiinni kumimaisesti hänen kasvoonsa, ja alkoi kasvaa hänen takaraivoaansa päin.

    Vihreää vilahti vain enemmän huoneessa, kun naamio liikkui Tamakin hiuksissa ja jäi tiukasti hänen niskaansa.

    Ja siinä samassa korviaraastava ja kauhistunut kirkaisu täytti koko huoneen.

    Huuto kuului Tamakin ystävien korviin heidän odotellessa häntä ulkona Ouranin Akatemian lähteen äärellä.Kylmät väreet kulkivat heidän selkäpiitään.No, melkein kaikkien.
    "Mikä tuo oli?!" Haruhi kummasteli säikähtäneenä.
    "Takeshi.. minua.. pelottaaa.." Hunny änkytti, täristen Moria vasten. Mori otti hänet nopeasti syliin.
    Kaikille nousi sellainen aavistus että JOTAIN tulisi nyt tapahtumaan. Ja niin tapahtuikin.
    Sillä kirkaisun jälkeen, Tamaki kiertyi sivusuuntaan, ja sitten alkoi pyöriä vinhasti kuin pillastunut hurrikaani.
    Läheinen leijona nappasi peloissaan käpälillään läheisen verhon, ja heitti sen häkkinsä yläpuolelle, jotta se ei voisi nähdä mitä tapahtuisi seuraavaksi. Musta ihmishurrikaani kieppui siellä täällä,hyppien roikkuvista renkaista läpi, kaataen pöytiä ja muuta örremyrskyn jälkeen siitä astui esiin melkein Tamakia muistuttava hahmo, jolla oli hyvin vihreä pää, keltaiset ei-plastiset hiukset ja koko ajan irvistävät "larzer tän normal"-hampaat.

    "Voi ISsssss…Mojen Isä!" sanoi irvistävä mies. "Tarttikin tässssä uutta issskulauset-taaah! Edellisen iskulause kun ei ole munlaisen Kuningaan makuun." hän lisäsi.
    Mustapukuinen mies silmäili sinne tänne kulkien Michael Jacksonin tanssitapaan, huomaten tärisevän leijonanhäkin. Hän kulki sen luo ja muutti leijonan karhuksi.

    "Noniin, minun makuuni. Mitä Hunny sanoo tästäh?" hän sanoi brittiläiseen aksenttiin.
    Hän käveli Kyoyan metallisen arkistokaapin luo, ja otti esiin tyhjästä käsiporan.
    "Eikä, Äiskä suuttuis." hän mietiskeli ääneen ja nakkasi poran läheisen hevosen niskaan. Hevonen hirnui ja uikahti hän otti esiin punaisen puuvasaran, ja löi vimmatusti ja äänekkäästi ä lensi asiapapereita ja kansioita, mutta silti mies ei tainnut löytää haluamaansa.
    Kunnes, hän avasikin romuisen arkistokaapin alimman lipaston ihan tavallisesti.
    "Vuups, en tainnut tietää että tää ei ollutkaan lukittu. Simpuran Äiskä!" mies murisi.
    Hän tarkasti sen sisältöä kansio toisensa jälkeen, ja sitten näytti löytäneen etsimänsä.
    Ottaen maahan pudonneen valokuvan Haruhista yläasteen koulupuvussa, hän luikautti:

    "Oota vaan Harr-ruhi!! Isi aikoo tulla tänään kotiin! Mutta ensin… "

    Hän kostutti sormensa, koski niillä pukunsa helmaa, jolloin pieni savu helmahti ylös TSSH~:äänen kera, ja sitten viiletti huoneesta pois pää kolmantena jalkana…ilmaan jäänyt puku siuhahtaen perään piirrettymäisesti.

    Alhaalla odottaneet jäivät hiljaa katsomaan mitä akatemialla tapahtui. Ääniä he eivät ikävä kyllä kuulleet, mutta ihmettelivät mitä Tamakilla kesti niin kauan.
    "Voisin varmaan kuvitella hänen viettävän hauskaa siellä omien haaveittensa kanssa. Kaoru, viedään Haruhi kahdestaan sirkukseen! Järjestetään hänen törkyisyydelleen vähän opetusta vastuuntunnosta.."
    Hikaru virnisteli pirullisesti ja Kaoru oli heti menossa mukana, kun kummatkin ottivat Haruhin käsistä kiinni. Mutta juuri kun kaksoset olivat viemässä Haruhia limusiiniin, akatemian ovet avautuivat ja jokin säntäsi mustana salamana ottamaan Haruhin syliin.
    "Ja puhuttuna vastuuntunnosta, teidän äitinne on.. varmasti ihan banaanissa kun joutuu pitämään teidänlaisista siamimielisistä huolta. Ärsyttävää että se vastuu meni minulle.. Tuleekohan minusta jakotautinen?" mies sanoi, elehtien dramaattisesti.

    Pieni hiljaisuus ja heinäsirkan sirkutusta.

    "……"

    Joka rikkoutui kaksosten kummatkin kierivät maassa nauraen hurjasti kuin hullut.
    "Mailord, oletko pimahtanut täysin?" Kaoru hengähti ennen kuin alkoi hekottamaan uudestaan.
    Mies nosti itsevarmasti toista kulmakarvaansa.
    "Veikö kissa kielen, veljet?" hän lausahti kysyvään ääneen.
    Nauru yhtäkkiä loppui siihen, sillä kaksoset huomasivat, että heidän kieliä eivät näkyneet suissaan.

    Järkytys.

    Järkytys.

    Järkytys.

    Järkytys.

    Kissa saappaissa kipittäen Tamakin luo kaksi kieltä käpälissään ja ojentaen ne hänelle.

    Järkytys!

    "Kiitti vaan Kisu. Juokse sitten Limburgiin nakertelemaan limpurkinjuustohampurilaista, jos huvittaa." Tamaki kehotti.

    Kisun hyppiessä ja pomppiessa sekopäisesti Bunkyon pimeille kaduille ja huutaen "Woo-hoo! Woo-hoo! Woo-hoo! Hoo-hoo! Wo-ho-hoo!" kuin Repe Sorsa konsanaan, Tamaki kääntyi takaisin kaksosten puoleen.
    "I-ä ee-e-iä?!" Hikaru ihmetteli ällistyneenä. Äänistä kuullen hän oli sanonut, "Mitä?!"
    "a-a e a-a!!" Kaoru vaati järkyttyneesti.Hän taas yritti sanoa: "Anna ne takas!"
    "Mitä? En ymmärrä mitä olette olkoon menneksi." Tamaki puuskahti turhautuneena.
    Hän viiletti kaksosten eteen, otti esiin poraa ja ruuvimeisseliä muistuttavan koneen, jossa luki "Kielenasennusveko-vekotin, Pähkähullu Professori Sherman Plumpin eräitä epäonnistuneita " ja asensi kielet takaisin, venyttäen niitä ainakin kolmen metrin päähän (kaksos-parkojen pitäessä läheisistä tolpista kiinni) ja sitten sinkauttaen ne takaisin heidän avonaisiin suihin.

    SNAP!!!

    Kaksoset jäivät pyörimään ilmaan kuin rullaverhot ja sitten leijuivat litteinä maahan. Kirjaimellisesti.
    "Weasleyn Kaksosista taisivat tulla pannarii!" Tamaki päivitteli laittaessaan heidän päälleen luumuhilloa.
    Muut katsoivat vierestä tapahtumaa vain enemmän järkyttyneinä.Hunny piti Morista kiinni vielä tiukemmin, Kyoya ja Haruhi katsoivat taas näkymää kuin vastakaiverretut patsaat. Nekozawa ei edes huomannut että Berezunefu tipahti hänen kädestään maahan..Näkymä kun oli hänelle niin outo, varsinkin -parka taas oli pyörtynyt hänen syliinsä.
    Kukaan ei tiennyt mitä Tamakiin on mennyt ja miksi hänestä on tullut niin toinen henkilö yhden illan aikana, kaiken kukkuraksi maustettuna piirrettymäisillä jekuilla ja huulinheitoilla.
    "Tamaki… Minä en tiedä mitä olet oikein tekemässä, mutta…. En pidä siitä yhtään!!" Haruhi huusi katkerasti.
    "Ei mitään tyttäreni, Isi on vain mennyt vähän.. Ismoks? Tamaki vastasi välinpitämättömästi.
    Hän venytti kätensä Haruhin ympärille ja sitten lensi siihen suuntaan. Hän otti Haruhin syliinsä vietellen.
    "Ja nyt tyttäreni, voimme mennä sirkukseen näyttämään niille Tetsinam-nameille mikä on OIKEAA TAIKUUTTA! Mutta ensin.. " hän ilmoitteli mikkiinsä puhuen.
    Kaksoset eivät kuitenkaan luovuttaneet. He luikertelivat kuin madot Tamakin lähelle ja yrittivät ottaa hänestä kiinni.
    "Ensin mitä?" Hikaru ja Kaoru sanoivat yhteen ääneen.
    Tamaki tuijotti liikkuviin pannareihin tuimasti.
    "Simpurah. Ja juuri kun luulin että venyvät sentit eivät osaa luikertaa."
    Sitten hän otti Hikarusta kiinni ja alkoi taitella häntä lennokiksi.
    "Hiuston, meillä on tupla-ongelma!" Tamaki huusi ja heitti Hikaru-paran hyvin kovaa kaksosen huoliessa ja huutaessa toisen perään kuuluikin kaukaa sinisellä taivaalla:

    PING.
    "Mä kerron sitten miltä pitsa maistui!" Tamaki huusi vilkuttaen lennokin perään.
    "Sinä senkin.." Kaoru aikoi juuri hyökätä litteydestä huolimatta Tamakiin, mutta siitä ei ollut apua. Tamaki sen sijaan taitti hänet helikopteriksi.
    "Hei Fred, unohdit Georgen!" hän luikautti ja sanoi sitten "ÄRRN ÄRRNN" imitoiden moottorisahan starttiääntä ihankuin HeliKaorun starttiääneksi. Ja niin kävi. Kaoru nyt sai vuorostaan propelloida ilmaan.

    PING.

    "Pääsinpäs noista paperiarkeista ä ärsyttäviä kuin haukkuvat ja ei-purevat kirjat. Mihinkäs siis jäätiin??"

    ************

    Tejinamien sirkuksessa oltiin juuri menoillaan "Viidakkopoika Kotsun" numero. Kotsu lensi siellä täällä liianillaan ja temppuili apinoitten kanssa jonglöörin tavoin. Joskus hän heitti apinoita, ja sitten apinat heittivät häntä kuin palloa.
    "Kotsu on meidän ihana vetonaula.. Eikö vain Richiko? Bunkyo on ihan haltioissaan." Tirehtööri ja perheenisä Ziputen kehui, katsoen viidakkopojan hurjastellessa yleisöä ja hieroen hyvin sileä kaksihaaraista partaansa..
    "Älä kuitenkaan unohda Lyonin ja Daichin rooleja tässä sirkuksessa, kulti. Hekin ovat osa tätä, niinkuin meidän perhe on." Eläimenkesyttäjä Richiko huomautti lempeästi.
    Pian tulikin Lyonin, miekkataiteilijapojan vuoro. Hän heitti arabilaisia miekkoja puiseen seinään Kotsun yrittäessä väistää niitä. Monet jännittivät yleisössä, sen haihtuessa pian ilmaan, kun Kotsu selviytyi asiasta leikiten. Annettiin sitten raikuvat aploodit ja Daichi alkoi kävellä esiintymispaikalle taikurinumeroaansa varten.
    Yhtäkkiä paikalle pyöri musta hurrikaani ja siitä sitten paljastui Tamaki ja Haruhi yrittämässä rimpuilla hänen käsistään.

    "Anteeksi että häiritsen. Haluaisin vain pitää muutaman puheen tälle TACORAVINTOLALLE."

    Koko yleisö haukkoi henkeään.

    "jA SEN YLLÄPITÄVILLE SAASTOILLE."

    Ziputen ärsyyntyi, mutta päätti pitää päänsä kylmänä. Hän marssi irvistelijän luo.
    "Ja mitä haluat sanoa? Onko sinulla jotain meitä vastaan?" Ziputen kysyi vaativasti.
    "Ítse asiassa kyllä vaan tirehtööriseni."
    Hän heitti Haruhin läheiseen liaaniin ja sitten hän katsoi omaa kultaista taskukelloaan.

    No kattopas tota! 2 sekuntia ennen kuin vedän kalsarit naamaasi ja liukastut banaaninkuoreen." Tamaki sanoi.
    Sitten, viskaten taskukellonsa yleisössä olleeseen Regutan päähän*, ottaen jälleen mikkinsä, hän huusi "Gochiga, get banana, hey monkey, get funky!" ja yhtäkkiä otti tyhjästä tulleelta apinalta banaanin, syöden sen yhdessä hujauksessa ja heitti banaaninkuoren veti tirehtöörin kalsarit tirehtöörin naamaan ja antoi Ziputenin liukastua banaaninkuoteen ja lentää suoraan hattuun.
    Tamaki käveli jälleen Michael Jacksonin tanssitapaan hatun luo ja laittoi kätensä sen sisään.
    "Ja nyt saanko esittää.." hän sanoi ja otti hatusta… David Hasselhoffin.
    "Ei tää…"
    Yleisö ihmetteli ihan äimän käkenä.
    Sulloen tyypin takaisin hattuun, hän nosti jotain taas, ja sitten saikin Miku Hatsunen.
    "Ja milloin hänen kuului tulla tänne?!"
    Tamaki sulloi Vocaloidin ihmetellen hattuun, Vocaloid-fanit pyörtyen sillä aikaa yleisössä kuin dominorivi, alkaen penkoa silinterihattua, saaden ensimmäisimmäksi Mehukatin, Herra Sentin, Fat Albertin, Ozzy Osbournen, Doraemonin…

    **********

    Kun Bunkyolla olevassa sirkuksessa oli hervoton hälinä ja pulina menoillaan, joku meni sirkuksessa soittamaan läheiselle poliisille. Mutta sellaista ei sitten saatu, sillä Bunkyon poliiseilla oli menoillaan vapaapäivä. Ja niin jouduttiin tyytymään Tejinamien läheisiin serkkuhin.

    Kasukaben kaupungin poliisitoimistolla oltiin päästämässä poliiseja vapaapä Yui Narumi istui toimistotuolissaan, odottaen että hänellekkin annettaisiin hyvät uutiset, ja venytteli ajan kuluksi. Haaveita lensi myös siellä täällä hänen mielessään…

    Mutta silloin puhelin alkoi soida.

    "Haloo, Kasukaben Poliisitoimisto."

    "Tämä on hätätilanne! Bunkyon sirkuksella on jokin vihreä tyyppi joka tekee nyt ihan mitä sattuu!Hän nostaa… Mitä hemmettiä? Ottiko hän nyt RICKIN?! Ei voi olla, veti nyt sieltä Loituma-tytön… "

    Yui pyöritti silmiään. Oliko joku psykiatriaa tarvitseva soittanut hänelle?

    "No, senhän pitäisi kuulua varmaan sirkuksen ohjelmaan.. Tai sinun täytyy hakeutua lääkä!"

    "Muttakun-"

    Klick!

    Yui laittoi luurin kiinni ja jatkoi haaveiluaansa.
    "Mitä ihmettä, puhuvat niistä internet-meemeistä mistä Konata kertoi minulle..Yrittikös ne Rickrollaa minut tai jotain?"

    Mutta takaisin Bunkyoon.
    Siellä olevassa sirkuksessa Tamaki veteli kaikkea asioita silinterihatusta mitä sattui.
    "Longcat………………………………………………… Hemmetin pitkä tää kisu. Mehukatti… Oggy… Tiku, Tikku, Taku, Takku…"Tamaki luetteli samaan aikaan kun hän otti henkilöitä mitä sattui. Sitten hän sai käsiinsä Roger Rabbitin.
    "Tämähän on jo kulunut juttu. Kuka jaksaa jäniksiä nostaa hatusta?" Tamaki murahti, sulloen Rogerin takaisin hattuun.
    "Okei, tämä saa riittää…" Joku murisi silinterihatusta.
    Silloin sieltä hyppäsi muumi, jolla oli kaksihaarainen otti silinterihattunsa takaisin Tamakilta.
    "Nyt mittani on täysi! Tahdon että häivyt täältä tyhmine taikatemppuinesi!" muumi sanoi.
    "Ajjaha? Ja annan sinun jäädä parrakkaaksi Muumipapaksi? Voisin kuuvitella.. Kerrassaan MAHHHHDOLLISTA!" Tamaki huusi ja sitten veti muumin partaa ja sinkautti sen takaisin siihen.
    Muumi pyöri ilmassa ja sitten tömähti maahan.
    "Toivon että lempivärisi on punainen, koska sellainen on naamasi ihan kohta! Voi ISssss-mojen Isä! "
    Muumi nousi ylös ja penkoi silinterihattuaan. Sieltä se veti ison metallisen vasaran.
    "Tämän oston jälkeen ei ole tullut tätä käytettyä vuosiin. Nyt se tulee tarpeeseen." se mietti ääneen.
    Tamakin reaktio oli tässä tapauksessa piirrettymäisesti silmäkuopistaan pullahtaneet jättisilmät ja leuat maassa.

    "AAAHH!!!!"

    GONG!

    Muumi löi sitten Tamakin siihen paikkaan, ja kaikki haukkoivat henkeään kauan. Vasaran muumi sulloi takaisin hattuunsa, katsoen pannukakuksi ja lautasen muotoiseksi tullutta Tamakia.
    "Ja tuota sitä sitten saa, kun alkaa sirkuksiani ruinaamaan. Varsinkin minun."
    Yhtäkkiä Tamaki lensi ylös kuin jousi, ääniefekti "BOJJOING" oli myöskin hassusti kuultavana. Hän hyppi ja pomppi jouseksi muotoutuneena sinne tänne.
    "Kato, Haruhi! Isis osaa hypellä, loikata, pompata, harppaa, hypähtää ja ponnahtaa taas ilmaan!" Tamaki huuteli Haruhille.
    Haruhi ottikin merkille, että Tamakin takana oli ihankuin jokin viiva, josta näki että vihreä naama loppui Lyonsiin ja Kotsuun ja miettien muutaman aikaa, hän sai idean.
    "Hei, te kolme, taikuripoju, miekkapoju ja viidakkopoju!" Haruhi huusi heille. Kaikki kolme käänsivät kasvonsa häneen.
    "Tulkaa tänne, minulla on idea!"
    Kotsu, Daichi ja Lyon juoksivat kiiresti hänen luokse ja kuuntelivat sitten hänen suunnitelmansa. Suunnitelma kuulosti oudolta heille, sillä pojat eivät edes tienneet mistä oli kyse, mutta siitä huolimatta pojat päätivät tarttua toimeen.
    Hyvään aikaan Hitachiinin kaksoset ehtivät tulla paikalle, tullen merilevien kera, sillä he tipahtivat mereen.
    "Hikaru, Kaoru! Oletteko kunnossa?" Haruhi kysyi huolestuneena. Pojat sanoivat että heillä ei ole mitään hätää, sillä kummatkin tahtoivat toistensa lämpöä ja kosketusta heti päästessään mereltä. Haruhi nosti toista kulmakarvaansa hikipisara niskassaan. Mutta aikaa ei ollut hukattavana.
    Hän kertoi ideansa pikemmiten heillekkin ja kaksosetkin olivat siihen heti.

    Tamakin hyppiessä ja pomppiessa siellä täällä ja tuottaen vain enemmän vahinkoa sirkukseen, kaikki olivat juoksemassa sirkuksesta pois. Mutta juuri kun ensimmäinen aikoi juosta hätäovesta ulos, hänet tyrmäsi tiiliseinä toisella puolella. Siihen vielä oltiin kirjoitettu graffitilla: "Tässä ei ole ovea, eikös oo uskomatonta?!"
    "Kulti! Miten saamme sinut takaisin?" Richiko nyyhkytti muumin lähellä.
    "En vain tiedä… se on toi vihreänaamainen tyyppi joka on syypää tällaiseen!!" Muumi karjui.
    Äkkiä liiani lensi pitkin sirkusta. Kotsu Ja Kaoru nappasi liianista kiinni pitäen jousimaisen Tamakin ilmasta käsiinsä ja heitti hänet Daichille. Daichi nappasi Tamakin silinterihatullaan, melkein kompastuen ja Hikaru tuli pitämään hänen hatusta törröttävistä jaloistaan kiinni.
    Kummatkin tuulettivat Tamakin kuin maton ja hän muuttui entiselleen muodossaan, mutta silloin alkoi Lyon heittämään arabialaismiekkoja häneen. Tamakilla pullahti taas silmät ulos ja hän säikähtäneenä huusi "Ayuugaah!", viilettäen pää taas kolmantena jalkana läheiseen puiseen seinään. Hän painautui puuseinää vasten, ja väisti veitset seinään jääneet miekat hyvin täpärällä.Yksi jäi lähelle hänen kurkkuaan.
    Silloin Haruhi säntäsi paikalle, otti Tamakin niskasta kiinni ja alkoi repiä Tamakin niskassa kumimaisen osan pois.
    Ja siinä samassa Tamakin vartalon ympärillä alkoi tulla pientä pyörremyrskyä. Muumi alkoikin muuttua takaisin Ziputeniksi ja tiiliseinä ovella katosi. Richiko halasi Ziputenia tiukasti.
    Naamio sitten tippui Tamakin naamasta maahan, ja hän myös.
    Kaikki yllättyivät. Varsinkin Haruhi.

    "Arvasin että sinä se olit tämän kaiken takana." hän sanoi.
    Tamaki, joka oli nyt aivan entisellään, katsoi häneen järkyttyneenä.
    "Mutta Haruhi… Ei se ollut minä!"
    "Niinkö? Sait näin paljon aikaan. En ikinä säälinyt kaksosia niin paljon kuin nyt, ja tätä sirkusta."
    "Haruhi, anna anteeksi-"
    "Anteeksi?! Katso tässä muita, älä minua!"
    Tamaki kääntyi loppuväen puoleen. Kaikki katsoivat häneen vihaisesti. Ziputen oli ottanut kaiken varalta vasaransa taas esiin.
    "Minä… miten sen voisin selittää… " Tamaki änkytti, yrittäen miettiä sanoja.

    "Minä, en halunnut tarkoittaa tätä teille niin pahasti. Tarkoitan nyt teitä kaikkia, myös teitä, kaksoset.
    Mutta syyni siihen miksi sain näin paljon aikaan on että.."
    Tamaki nosti naamion maasta ja näytti sitä ihmisille.
    "Tämä naamio.. Olen jotenkin ymmärtänyt että se tuo sisäiset unelmani ja minun sisäänpuristetun itseni esiin isompana kuin koskaan. Se kuitenkin on osa minua. Ja siksi haluankin sanoa että…

    Antakaa anteeksi. "

    He katsoivat häneen hiljaa, mutta heltyivät hänen sanoistaan. Ja pian yleisö ja kaksosetkin ottivat anteeksipyynnön vaivatta. Kaikki nyökkäsivät hänelle myöntävästi, antaen hänen tuntea itsensä aivan ylpeäksi ja tyytyväiseksi.
    Kotsu ja Lyon katsoivat kuitenkin Daichiin sellaisella katseella että hänenkin olisi joutunut tehdä Daichi mietti hetken.
    "Tamaki, tunnen myöskin syyllisyyttä tähän.. Minun ei olisi pitänyt tulla häiritsemään ja tuomitsemaan teitä siellä kerhossa niinturhaan.
    Pyydän anteeksi hyvin paljon."
    Tamaki kulki hänen luokse hitaasti ja puristi hänen kättään, leveä ei-irvistelevä hymy kasvoissaan.Lähellä olleet tytöt eivät voineet olla ihastelematta.
    Äkkiä Haruhi kuitenkin otti naamion Tamakin kädestä.
    "Ja tämä voodoo-naamio saa mennä."
    "Haruhi, ei." Tamaki esteli. Haruhi katsoi häneen ihmetellen.
    "Tämä vastuu naamiosta ei ole sinun käsissäsi, vaan minun. On parhainta että minä hankkiutuisin siitä eroon itse." Tamaki sanoi.
    "Sillä en tahtoisi että sinulle kävisi jotain."
    "Ja ei kellekkään muulle." Haruhi lisäsi.
    Muut nyökkäsivät uudelleen, ja Haruhi ojensi vihreän puunaamion takaisin Tamakille.
    "Tamaki-sempai, olen tyytyväinen kai enemmän vakuuttunut siitä." Haruhi sanoi kehuvasti.
    Tamakilla syttyi ilotulituksia päässään. Haruhi oli tyytyväinen häneen, tyytyväinen! Hänen teki mieli tanssia polkkaa siinä samassa, kun silloin loppuporukka Host Clubista tulivat paikalle sirkukseen.
    "Tamaki.." Kyoya yritti aloittaa, mutta Haruhi ja Tamaki selitti asian pikaisesti. Rauha oli taas maassa.
    "Se siis selittää kaiken. Varmaan senkin myös että kolmannessa musiikkihuoneessa oli karhu, eikä jellona!" Hunny nurisi.
    "Vai niinkö.. Mutta pidä mielessä että anteeksipyyntö ei maksa rahavelkoja huoneestamme, ja tästä sirkuksesta. Joudumme ottamaan osan Haruhin velkamaksuista." Kyoya huomautti diplomaattiseen tapaansa.
    "ETTÄ MITÄH?!" Haruhi huusi vihaisena. Tamaki se vasta kauhistuikin kuulemaansa.
    "Haruhi, olen kamalan pahoillani! Tässä, ota vaikka muutama lippu uuteen sirkukseen!" Tamaki aneli häneltä, koskien hänen molempiin poskiinsa,mutta turhaan. Haruhi katsoi muualle, selvä merkki torjunnasta.
    "Tiedätkö mitä?Olen jo nähnyt sitä ihan tarpeekseni." Haruhi sanoi, kävellen takaisin läheiseen limusiiniin.
    Tamaki juoksi Haruhin perään muitten nauraessa makeasti. Mutta sellainen hän vaan on!

    -Kolmannen osan loppu.-

    Ylläpidon huomautus: Editoin viestiäsi. Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel

Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 27 total)
  • You must be logged in to reply to this topic.