Pahiksista Pahimmat

Kyllä minä huomasin, en vain oikein keksinyt mitään sanottavaa. Mutta nyt voisin laittaa jotain:

Zoran Lazarevic, pelistä Uncharted 2: Among thieves. Entinen Balkanin sotarikollinen, joka komentaa nykyään palkkasoturiarmeijaa. Säälimätön ja julma tappaja.

Jokeri, elokuvasta Yön ritari. Kieroonkasvanut himomurhaaja klovni.

Mielenkiintoinen aihe sinänsä, sillä enemmistö suosikkihahmoistani on ainakin jostain näkökulmasta katsottuna pahiksia. Ja kuten Blackbeardkin mainitsi, se paljonko pahiksien suunnitteluun on panostettu usein kertoo paljon myös itse sarja laadusta.

Ensinnäkin monet Disney pahikset ovat mieleeni, suosikkeja varmaan Hades, Jafar, Shere Kan ja Scar. Kiehtovaa näissä on se, että (lähes) kaikki ovat ensinäkemältä kauhean mustavalkoisia pahiksia – julmia, säälimättömiä ja petollisia – jotka ovat pahiksia ihan vain koska ovat pahiksia, ilman mitään kovin syvällistä, syinä vaikkapa että tahtoo olla kuningas koska koska, mutta siitä huolimatta joistakin heistä on saatu karismaattisia ja mielenkiintoisia hahmoja. Ehkä se mustavalkoinen pahuus yhdistettynä ihanaan petollisuuteen vain on lastenelokuvissa anteeksiannettava elementti, jolloin kiinnittää huomiota vain hyviin asioihin hahmojen toteutuksessa. Ulkonäön puolestakin useimmat ovat viehättäviä. Ja joidenkin (englanninkieliset) ääninäyttelijät ovat muuten loistavia. mm. Hadesin.

Sitten voisinkin jälleen kompata Blackbeardia.
Batmanien Jokeri on kiehtovan nerokas ja kieroutunut pahis – fanikanta lisääntynyt tietysti Heath Ledgerin tulkinnan ja kuoleman myötä: Ledgerin Jokeri oli minustakin jopa paras lyhyen hetken aikaa ihan vain koska Dark Knightin näkemys hahmosta oli uudenlainen. Edelleen tästäkin Jokerista pidän, mutta nyt kun uutuudenviehätys on ohi, en kyllä osaa nimetä tulkinnoista parasta.. tyylikkäitä lähes kaikki, vaikkakin keskenään hyvin erilaisia.

Ja tietysti Holmesin Professori Moriarty kuuluu myös minusta niihin klassisen upeisiin rikollisiin neroihin. Ihan vain Koska.

Yllätyin kun joku muukin mainitsi Dexterin Doakesin. Mietin tuossa juuri, että voikohan häntä tähän listaan laittaa koska kyseessä on minusta selkeästi hyvis, mutta toisaalta hän pyrkii hankaloittamaan sarjan päähenkilön elämää, joten siitä näkökulmasta sitten pahis. Eli menköön nyt. Toisin kuin Blackbeard minä itseasiassa pidän Doakesista osittain senkin vuoksi, että jotkin hänen piirteensä miellyttävät minua oikeissakin ihmisissä. Tiukka, tietoinen omista vahvuuksistaan ja siksi vähän ylimielinenkin, ennakkoluuloinen mutta useimmiten syystä ja luottaa vaistoihinsa ihmisiä arvioidessa. Nimenomaan äärimmäisen kunnioitettava hahmo äkkipikaisuudestaan huolimatta.

Seuraavana vuorossa lienevät Repo! The Genetic Operan hahmot. Siinä ainut lähes yksiselitteinen pahis on tosin Rotti Largo, mutta tässä voisi mainita myös Nathanin/Repomanin. Kyseessä on periaatteessa hyvis, mutta toisaalta ko. hahmo repii työkseen elimiä elävistä ihmisistä ja lukitsee tyttärensä sisätiloihin kieltäen tältä kaiken sosiaalisen elämän, joten ehkei ihan niin itsestäänselvää. Molemmat päätyvät listalle ihan vain koska minusta keski-ikäiset (tai vanhemmat) pahikset ovat vain jostain syystä äärimmäisen kiehtovia. Pavi ja Luigi Largokin ovat maininnat arvoisia koska ovat loistavasti toteutettuja äärimmäisen friikkejä ja raakoja hahmoja, jotka kumminkin ovat se elokuvan comic relief.

Lestat De Lioncourt kuuluu myös ehdottomasti suosikkeihin. Jälleen kerran ei kyllä ihan pahis.. Lestathan muuttui suuresti Veren Vankien jälkeen ja hänen omien sanojensa mukaan tuo alkuperäinen Lestat oli vain Louisin valheita – pointti on, että Veren Vangeissa Lestat kuvataan agressiivisempana ja katkerampana kuin myöhemmissä osissa, vampyyrina joka viihtyy muiden seurassaan korkeintaan käyttääkseen ja manipuloidakseen näitä omiin tarkoitusperiinsä. Pidän enemmän lopullisesta Nulikkaprinssistä, mutta tämä Veren Vankien Lestat on myös mieleinen ja siinä kirjassa hänet voisikin vielä luokitella pahikseksi näin halutessaan.

Phantom of the Operan Phantom on myös maininnan arvoinen. Tästä on paha lähteä sanomaan mitään, koska hahmo on äärimmäisen erilainen joka tulkinnassa, mutta homman voisi tiivistää sanomalla hänen olevan klassikko hahmo joka kaltoinkohtelun varjolla oikeuttaa tekonsa, mutta taustalla on myös oikeasti koskettava tarina ja joka kerta eri tavalla kuvattu kiehtova suhde Christineen.

Tässäpä muutama. Mieleisiä pahiksia kyllä on vielä paljon enemmän, mutta juuri tällä hetkellä nämä tulivat ensimmäisinä mieleen.