Parasystävä

Joo mull o kans olla hiukan menneisyyt noitten kaverijuttujen kans. Pyörein ennen lissujen kans mut olin kyll aivan eri maat ku ne (ei heruu, tai viinaa ja tupakkaa) no seiskalle siirryttiin ja noin kuukaus meni. Olin jo kesän alkaes huomannu et mua ei enään haluttais seuraan tai jotain, ne alko seiskal pyöriin niitten tyyppien kans jotka oli ollu jo niitten kaveriet tarhast asti tai jotain mut olivat vaan olleet eri koulus, ite en niit tuntenu ku olin asunu paikkakunnal kaks vuotta enne seiskalle menoo. Sateisena päivänä siit mun kaveriporukast mun paras kaveri alko vältellä mua periaatees juoksi pakoon ja tajusin ettei mull oo mitään syytä enään olla siin. Päivä meni yksin penkil istues ja musaa kuunnelles. Porukka alko oleen hiukan uteliait siin ympäril et mikä tota vaivaa ja jotta en niin paljon herättäis huomiota siirryin siihen parin tutun tytön luokse, joil oli jonkilainen porukka siin. Olin pari päivää viellä hiljaa ja vaan seurasin niit minne nekin. Aloin otta kontaktii ja nyt ne joitten kans en ollu uskonu koskaan olevan missään tekeisis on mun parhait kavereit, kaiken lisäks mun toinen bestiksist o kokenu saman ja viel samojen tyttöjen kans ku mä. Toivon et meijän ystävyys sit kans kestää.

Taidanpas sitten minäkin kertoa hieman omista bestiskokemuksistani.

Noh, minulla on ollut vain tasan yksi bestis, mutta ei enää.
Olen tuntenut hänet 1. luokasta lähtien, olimme todella hyviä kavereita, riitoja oli harvoin. Näin oli vielä 9. luokan loppuunkin asti. Ja vähän aikaa siitä eteenpäin. Kuitenkin, 9. luokalla tämä bestikseni alkoi muuttua, hän aloitti tupakan polton ja juomisen, bileissäkin hän kävi. Minähän en noihin juttuihin mukaan lähde. Eipä siinä sitten mitään, ei se oikeastaan ystävyyttämme muuttanut. Sitten kun olin jo amiksessa, tämä kaverini oli talouskoulussa, jotenkin ystävyytemme alkoi hiipua. Emme nähneet kun ehkä kerran kuussa, jos sitäkään. Hän on aina ollut suosittu, ja nykyään vielä enemmän, onhan hän sosiaalinen ja menevä. Hauskasta puhumattakaan.
Jotenkin en edes halunnut nähdä häntä, olihan hän muuttunut todella paljon siitä mukavasta tytöstä johon ala-asteen ensimmäisellä luokalla tutustuin. Me pidimme toisistamme kovasti, ja olimme melko samankaltaisia.
Nykyään tunnen olevani aivan eri maailmasta kuin hän. En keksi meistä enää yhtäkään yhtäläisyyttä. Onhan totta, ettei ystävien tarvitse olla samaa maata, mutta hän tuntui jo liian erilaiselta. Aloin tämän vuoksi etääntyä.
Nyt tämän koko vuoden aikana olen ollut hänen kanssaan ehkä 4 kertaa. Vai 3. En edes muista.

Nojaa, on minulla paljon muitakin kavereita; koko nykyinen luokkani, entiset luokkakaverini ja pari muuta, tosin ei bestiksen veroista. Tuskin tulee ihan lähiaikoina olemaankaan. Rakastan yksinoloa, ja koska hain ja pääsin nykyiseen kouluuni omillani (kaikki kaverini menivät lukioon), en näe näitä kavereitani kovin usein. Ja olen laiska näissä hommissa.

Nettikavereita minulla on myös, lähinnä ulkomaalaisia. Amerikasta Filippiineille.

Olen kuitenkin tyytyväinen sosiaaliseen tilanteeseeni. Jos jossain vaiheessa tunnen tarvitsevani läheisenpää ystävää, teen jotain sen eteen. Mutta tuskinpa se ihan heti tapahtuu, sillä kuten jo mainitsin, rakastan yksinoloa ja olen tyytyväinen.

Sanaa "bestis" en ole käyttänyt siten ala-aste aikojen. Ala-asteella minulla oli tosiaan ystävä, jota kutsuin bestikseksi. "Ollaan maailman parhaat parhaat kaverit ^^" sanasta sanaan, jos vain oikein muistan O__o
Tämäkin ystävyys päättyi ylä-asteelle tultaessa… Puukotti selkään, jonka syytä en tosiaan vieläkään tiedä (Kumma, just samoihin aikoihin kun innostuin Ranmasta O__o). Olin varmaan liian erinlainen?

En sanoisi, että minulla on joku ystävä yli muiden. Mutta minulla on kaksi aivan ihanaa ihmistä ystävinä ^_^ En tulisi toimeen ilman heitä, taikka laittamaan heitä paremmuus järjestykseen. Heidän takia voisin sanoa tekeväni mitä vain. Alan varmaankin olla liian vanha siihen, että priorisoin ystävien seurasta 😀

Shoe on mun BESTIS. Me ollaan tunnettu toisemme…n.3 vuotta. Mulla on nyt syysloma, ja ois kiva hengata sen kaa, mut hyväkäs lähti Japaniin ja tulee vasta loman jälkeen.

Noh, tarhassa minulla oli maailman paras ystävä, jonka kanssa ehdin olla monta ihanaa vuotta. Kun menimme kouluun kuitenkin jouduimme eroamaan koska menimme eri kouluihin. Ajattelen häntä yhä välillä, haikein mielin.
Nykyään minulla ei ole parasta ystävää, vaan paljon hyviä ystäviä. Se riittää, ainakin nyt.