Rankkasateessa [An Cafe, MikuxKanon]

Home Forums Sekalaista Omat tarinat Rankkasateessa [An Cafe, MikuxKanon]

  • This topic has 7 voices and 9 replies.
Viewing 10 posts - 1 through 10 (of 10 total)
  • Author
    Posts
  • #95935
    AvatarShiroyuuun
    Member

    Kirjoittaja: Shiroyuuun (tottahan toki)
    Beta: Rakas ystäväni Ronja 8))

    Otsikko: Rankkasateessa
    Fandom: An Cafe
    Paritus: Miku x Kanon, sivuosassa Teruki x Bou (mahd. muutakin)
    Ikäraja: K-13 (…ainakin näin aluksi)
    Genre: Draama, romantiikka, angsti tulevaisuudessa…. sekametelisoppa
    Osat: Epilogi / ?
    Summary: Kanon on koulukiusattu lukiolainen, joka on juuri menettänyt vanhempansa. Pian Kanonin vanhempien kuoleman jälkeen kiusaukseen kuitenkin puututaan, varsin yllättävältä taholta.

    A/N: Tämä on periaatteessa kolmas ficcini, mutta laskisin sen kuitenkin toiseksi. Tämäkin pohjautuu kouluaineeseen, mutta tästä hioin paremman ja pidemmän version. Saa nyt nähdä miten tämä tästä etenee, kirjoittelen lähinnä harjoituksen vuoksi. 8)

    Epilogi:

    "Hei, olen Kanon. 16-vuotias, suhteellisen normaali poika.
    Syrjitty, koulukiusattu, suhteellisen normaali poika, jolta riistettiin viikko sitten viimeinenkin tuki ja turva".
    Kanon huokaisi ja asteli peilin eteen, muistellen viimeviikon tapahtumia.

    Kanon oli vanhempiensa kanssa tulossa aivan tavallisesta kauppareissulta. Ainut poikkeus oli, että sinä päivänä satoi kaatamalla. Kauppareissu sujui rauhallisesti, kaikki illallistarpeet oli hankittu ja kovalla työllä Kanon oli saanut itselleen kasan herkkuja ja jonkin alekorin videopelin viikonloppua varten. Paluumatkalla isä istui ratin takana, kuunnellen Kanonin äidin hössötystä siitä, kuinka tässä säässä tuli ajaa varovasti. Kanon itse istui takapenkillä, katsellen tylsistyneenä auton ikkunasta ulos. Vettä satoi niin, että hyvä kun ikkunasta edes näki jotain muutakin kuin harmaata. He olivat noin puolessa välissä matkaa, kun Kanon yhtäkkiä kuuli vanhempiensa pelästyneet huudot. Ennenkuin mustahiuksinen poika ehti kääntää katseensa kunnolla eteen, kuului kamala rysähdys ja Kanon löi päänsä äitinsä istuimeen, menettäen tajuntansa.
    Pian sen jälkeen Kanon heräsi paareilta, sateen kastelemana sekä kovan metelin ja ambulassin valojen keskeltä. Vaivalloistesti poika nousi istumaan ja näki vanhempansa. Paareilla hekin, mutta tajuttomina, yltäpäältä veressä. Kanon loikkasi paareilta ylös, ja lääkärien estelyistä huolimatta raivasi tiensä vanhempiensa luo. Molempien ympärillä parveili lääkäreitä valkoisissa takeissaan, yrittäen elvyttää Kanonin vanhempia. Monien epätoivoisten yritysten jälkeen keski-ikäinen mies valkoisessa takissa tuli Kanonin luo ja laski kätensä pojan hartialle, päätään surullisesti pudistaen. Lopusta poika ei paljon muistanutkaan, hän oli itkenyt ja huutanut, kunnes oli uudelleen pyörtynyt.
    Seuraavan kerran herätessään Kanon löysi itsensä sairaalasta. Nuori lääkärinainen oli tullut Kanonin luo, ja kertonut että poika itse oli säästynyt suuremmilta vammoilta. Kanon oli saanut lievän aivotärähdyksen ja haava tämän otsassa oli tikattu. Lääkäri pahoitteli pojan vanhempien menehtymistä ja kertoi, että Kanonin huoltajuus oli siirtynyt Kanonin isän äidille. Kanon itse ei ollut ikinä tavannut isoäitiään, kuullut vain mainittavan pariin kertaan. Seuraavana päivänä pojan isoäiti hakikin Kanonin sairaalasta pois.

    Jos Kanon ennen oli sanonut, että saattoi olla onnellinen edes kotonaan, niin nyt hän ei voinut enää sanoa niinkään. Pojan isoäiti selvästikkin inhosi tätä, eikä Kanon ollut aivan varma miksi. Syitä saattoi olla monia. Ehkä se, että Kanon oli selvinnyt vaikka tämän vanhemmat kuolivat? Tai koska Kanon oli niin omituinen? Tai sitten ei sinne päinkään, vaan syy oli jokin mustahiuksiselle täysin tuntematon. Joka tapauksessa, nyt Kanon ei osannut viihtyä edes "kotonaan". Eihän poika edes osannut pitää isoäitinsä suurta taloa kotinaan! Vanha kärttyinen mummo asui yksin isossa omakotitalossa kaupungin laidalla. Kerroksia oli kaksi. Keittiö, olohuone ja pesutila sijaitsivat alhaalla, makuuhuoneet ja vessa taas yläkerrassa. Makuuhuoneita oli viisi, käytössä niistä oli kaksi; Kanonin isoäidin huone ja se, jonka Kanon oli saanut käyttöönsä. Mustahiuksinen miettikin päivittäin, mitä tuo vanha nainen teki näin isolla talolla? Kysyä hän ei ollut tohtinut, eiväthän he puhuneet muutenkaan lähes ollenkaan. Kanon tervehti tätä kohteliaasti päivittäin ja joskus isoäiti vaivatui vastaamaan. Muuten kommunikointi oli lähinnä sitä, kun vanhus komenteli Kanonia tai jotain muuta vastaavaa.
    Kanonin huoneessa ei tosin ollut mitään valittamista. Se oli hieman pojan vanhaa huonetta isompi, huonekalut olivat hienoja ja nekin hieman suurempia. Vaatteille pojan huoneessa oli kolme kaappia, ja muutakin (täysin tarpeetonta) säilytystilaa oli reilusti. Parasta huoneessa tosin oli kokovartalopeili, josta poika saattoi vilkaista itseään ennen huoneestaan poistumista aamuisin.

    Kanon huokaisi jälleen lopettaen muistelmansa. Hän seisoi juuri tuon kokovartalopeilin edessä, jota oli juuri mielessään kehaissut. Kanon katseli peilikuvaansa arvioiden, päästä varpaisiin. Mustat, huolitellut hiukset; geelillä siististi takaa pystyyn nostetut hiukset ja suoristettu otsatukka Kanonin toisen silmän päällä. Varovasti Kanon vielä pöyhi hiuksiaan, ja siirtyi sitten kasvoihinsa. Huolellinen musta rajaus silmien ympärillä, ja lävistys juuri alahuulen alapuolella. Ainut asia josta Kanon ei kasvoissaan pitänyt oli tikkirivistö pojan otsassa. Laastarilla hän ei sitä halunnut kuitenkaan peittää, se näytti vain typerältä.
    Siisti, asiallisesti puettu koulupuku; valkoinen kauluspaita mustan paidan alla, mustat suorat housut ja valkoiset kengät sekä valkoinen kravatti. Koulupuku oli siisti, mutta Kanon inhosi sitä silti. Hän olisi halunnut pukea ylleen persoonallisemmat vaatteet, eikä tätä typerää asua joka kaikilla oli päällään.
    Kun Kanon oli varma siitä että näytti ihan hyvältä, hän otti koululaukkunsa ja kiiruhti alas toivottaen pikaisesti huomenta keittiössä istuvalle isoäidilleen. Nopeasti Kanon puki kengät jalkaansa ja käveli ripeästi juna-asemalle. Poika kävi ostamassa lipun ja asteli oikeaan junaan. Kaupungin sisäinen matka kesti vartin, joka Kanonin mielestä tuntui aivan liian lyhyeltä. Pian juna kuitenkin oli perillä, ja Kanonin oli astuttava junasta. Nopeaan tahtiin poika käveli kohti kouluaan, vaikka tosiasiassa hän olisi halunnut juosta aivan päinvastaiseen suuntaan. Kohta koulurakennus kohosi mustahiuksisen edessä yhtä luotaantyöntävänä kuin ennenkin. Kanon voihkaisi. Viikon ajan hän oli voinut välttää tuota helvettiä, mutta nyt hänen isoäitinsä ei ollut antanut pojan jäädä kotiin. Epävarmoin askelein Kanon lähti kohti koulua. Viikon poissaolo kostautuisi varmasti, elleivät pojan kiusaajat sitten olleet kuolleet tekemisenpuutteeseen.

    A/N2: Kommenttia ja kritiikkiä kiitos 8)

    #96697
    AvatarAyumu
    Member

    Luin tän jo monta päivää sitten, mutta vasta tänään kerkeän kommentoida.
    Ensimäinen ajatus kun näin tämän oli että: Woot! Täällä on An cafe ficci, pakko lukea! Ja vielä MikuxKanon aina vain paranee.
    Sitten itse tekstiin. Täytyy sanoa, etten kadu ollenkaan tämän lukemista! Virheetöntä tekstiä oli ja ainoa virhe mikä pisti silmään oli tämä: Someone wrote:

    Siisti, asiallisesti puetti koulupuku; valkoinen kauluspaita mustan paidan alla, mustat suorat housut ja valkoiset kengät sekä valkoinen kravatti.

    Pitäsi varmaa olla puettu?

    Pidän kirjoitus tyylistäsi, osaat kuvailla tapahtumia ja ympäristöä sujuvasti. En nyt keksi mitään järkevää kirjoitettavaan, anteeksi.
    Kirjoitathan jatkoa? *söpö katse* ^^

    #97436
    AvatarShiroyuuun
    Member

    Kiitos kovasti! Ihanaa, että edes joku vaivautuu kommentoimaan! 8)

    Tuon virheen korjaankin pikimmiten, taidan myös jopa piikitellä betaani joka ei huomannut tuota >:)) Tulevaisuudessa täytyy opetella niin tarkaksi etten betaa tarvitse… (Ikävä kyllä muuten sieltä voisi löytyä useampikin tuollainen moka 8D)

    Ja kiva että tykkäsit myös, nyt kun joku kommentoi, niin pakottaudun jatkamaan heti kun saan jotain aikaiseksi. Söpöllä katseellasi voinee myös olla jotain tekemistä asiaan..? =D

    #97454
    AvatarRynoW
    Member

    ei oikeen kerkeä kirjottaa paljoa, mutta tässä sitte vielä… 🙄 toi oli huippu hyvä!!! jatkoo???

    #97641
    AvatarShiroyuuun
    Member

    Kiitos kommentista, RynoW. Kiva että sinäkin tykkäsit, ja jatkoa kirjoittelen parhaillaan. Hieman hitaalla tahdilla, ikävä kyllä. Mutta hitaasti hyvä tulee, eikö? 8))

    #98916
    AvatarHildu
    Member

    Odotan innolla jatkoa! ^^
    Ihana tarina, toivottavasti miku ilmestyy pian?

    #101832
    AvatarShiroyuuun
    Member

    Pyydän anteeksi kaikilta jotka ovat odottaneet tähän jonkinlaista jatkoa, kun sitä ei ole kuulunut. Tämähän on odottanut ensimmäistä lukuaan lievästi sanottuna ikuisuuden! D: Ei ole kirjoittaminen oikein inspannut, ja vaikka luku onkin jotenkin päässä kehkeytynyt, en ole saanut kuin alun näpyteltyä.

    Muitakin ficci-ideoita on kehkeytynyt tämän ikuisuuden aikana, mutta alkuun ei ole päästy. Se yksi Death Note ficci tosin saatiin alkuun, mutta aluksi se jäikin.

    Anteeksi vielä, yritän kyllä saada sen ensimmäisen luvun kirjoitettua. Hildulle vielä sen verran, että Mikun pitäisi ilmestyä silloin. Ja kiitos kommentista! : )

    #101979
    Avatarssasuke`
    Member

    IHAN PARAS ! ♥ kai voit lähettää miulle semmoisen viestin missä on linkki tähän tarinaan , kun saat jatkettua ? *übersuloinenilme* me kaikki hei rakastetaan Kanonia ♥

    #121486
    Avatariituntiltu
    Member

    o(≧д≦)o yyy en jaksa odottaa tähän jatkoa :< siitä on hirveän pitkä aika, kun luin tän ekan kerran ja pidän tästä, mutta hiukan tylsäksi alkaa käydä, kun ei sitä jatkoa oikein näy >.< anteeksi negatiivinen kommentti, mutta kun toivon niin kovasti jatkoa tähän ! (-:

    #122025
    AvatarEnzeru
    Participant

    Jatkuuko tämä…? Olisi kiva tietää, mitä Kanonille tapahtuu. Mutta, jotain palautettakin (anteeksi, en oo kovin hyvä kommentoimaan, mutta toivon, että tästä saa jotain irti):

    Aluksi ihmettelin kirjottamistapaa, koska mulle on tutumpi se, että kirjoitettaisiin Kanonin näkökulmasta: "minä tein, minä menin" etc. Se tuo tähän ficciin kuitenkin oman tyylinsä, mikä on plussaa.
    Ideana ficci oli kiva ainakin tämän perusteella, mutta usein törmään ajatukseen MikuxKanon-ficeissä, että Kanon on se angstaaja etc. 😀 En ole muutenkaan MikuxKanonin suuri fani, mutta ficin nimi sai mut kiinnostumaan tästä. Oli kiva, kun tota Kanonin taustaa selitettiin heti aluksi, koska jos sitä oltais selvitetty vasta joskus myöhemmin, niin se olis voinu olla epäselvää yms. Toi Kanonin mummi kuulostaa melko hirveeltä, siitä olis kiva tietää enemmän. 😀
    Mua hiukan häiritsi toi kohta, kun Kanon katseli itseään peilistä, koska mun käsitykseni mukaan monissa kouluissa vahva meikkaus ja lävistykset on kiellettyjä. Tosin mun on myöskin hankala kuvitella Kanonia ilman meikkejä ja lävistyksiä.
    Someone wrote:

    Lopusta poika ei paljon muistanutkaan, hän oli itkenyt ja huutanut, kunnes oli uudelleen pyörtynyt.

    Lempikohtani oli ehdottomasti tää. Tän jälkeen tuli sellanen tosi surullinen ja raskas olo, joka tosin kumminkin loppua kohden lieveni hiukan, minkä takia haluaisinkin lukea ficille jatkoa. 😀 Ficci (tai no, eka osa) herätti mussa tunteita, mikä on ehdottomasti hyvä asia. 😀
    Someone wrote:

    Epävarmoin askelein Kanon lähti kohti koulua. Viikon poissaolo kostautuisi varmasti, elleivät pojan kiusaajat sitten olleet kuolleet tekemisenpuutteeseen.

    Tän takia haluaisin erityisesti tietää, miksi Kanonia kiusataan. EI PIENTÄ KANONIA SAA KIUSATA !! Mua myös hiukan nauratti toi viimenen lause.

    Mutta, olisi kiva jos tälle vielä tulisi jatkoa~

Viewing 10 posts - 1 through 10 (of 10 total)
  • You must be logged in to reply to this topic.