Rentrer en Soi

Yes, japanilaista tämä. :__) oon pahoillani __pitkästä aloitusviestistä, mutta kun oon tottunut tällasiin. ;;__;; Joten sori.
(Psst, tossa kuvassa – Shun -> Ryo -> Satsuki -> Mika -> Takumi)

JaME wrote:

PROFIILI
Rentrer en Soi (ranskaa, tarkoittaa "paluu itseensä") on ainutlaatuinen yhtye visual kei -saralla. Hitaasta alustaan huolimatta he ovat alkaneet saavuttaa suosiota, mikä on osittain heidän tuottajansa, Yukarin (ex-Baiser), ansiota.

Bändin visuaalinen puoli on varsin merkittävä; jo jonkin aikaa jäsenet ovat pukeutuneet keskiaika-tyylillä, mutta kuten monien bändien, heidän asunsa vaihtuvat usein. Heillä on myös musiikillisesti paljon annettavaa: monimutkaisista, melodisista ja osittain raskaista, mutta myös melankolisista ja unenomaisista kappaleista voi kiittää suurelta osin Satsukin kaunista ääntä, joka pääsee lähes falsetista ja matalasta aina epätoivoiseen karjumiseen.

BIOGRAFIA
Rentrer en Soi aloitti jo vuonna 2001, mutta kahtena ensimmäisenä vuonna heidän tuotteliaisuutensa oli vähäistä. He julkaisivat ainoastaan muutaman demo-nauhan ja muutaman sinkun, joita myytiin vain keikoilla.
Aluksi bändi koostui neljästä jäsenestä: Satsukista (laulu), Takumista, Aosta (kitarat) ja Ryosta (basso).

Hidas alku ei vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta yhtyeen päättäväisyydestä oli hyötyä. Vuonna 2003 Mika liittyi bändiin rumpaliksi kokoonpanoa täydentämään. Niihin aikoihin heistä yllättäen kiinnostui myös Yukari, joka oli ennen ollut laulajana Baiserissa, mutta keskittynyt sitten enemmän bändien tuottamiseen.

Heidän yhteistyönsä tulos, mini-albumi Yurikago, julkistettiin tammikuussa 2004. Sitä jaettiin Free Will -levy-yhtiön nimissä, jonka kanssa yhtye kirjoittikin pian sopimuksen. Yukarin vaikutus oli kuultavissa mini-albumilla, ja yhtyeen kappaleet alkoivat muistuttaa kovasti Baiseria. Vaikutus oli kuitenkin hyvä, sillä yhtyeen suosio ja fanien määrä alkoivat kasvaa. Samana päivänä kun mini-albumi tuli myyntiin, yhtye soitti oman täysin loppuunmyydyn keikan.

Ensimmäisen keikan jälkeen Ao jätti yhtyeen. Hänet kuitenkin korvasi pian Shun, ja siitä lähtien kokoonpano on pysynyt samana.

DVD, jossa oli vaikutteita Yurikagolta, ilmestyi huhtikuussa. Se sisälsi PV:itä Ranskassa levyteityistä kappaleista. Muutama kuukausi singlen Wither julkaisun jälkeen yhtye julkaisivat ensimmäisen kokopitkän albuminsa Sphire Croidin. Albumia varten bändin jäsenet pukeutuivat keskiaikatyylisiin asuihin. Tyyli oli uniikki, sillä sitä ei vielä ollut nähty muiden visual kei -bändien käyttävän.

Samana vuonna julkaistiin kaksi uutta singleä ja kaksi mini-albumia: Astre no Ito ja Kein no Hitsugi, jotka olivat viimeiset Yukarin tuottamat julkaisut.

Ehkäpä tuottajan vaihtumisen vuoksi yhtyeen tyyli alkoi jälleen muuttua. Se ei kuitenkaan ollut ainoa asia joka muuttui: he vaihtoivat nimensä kirjoitusasun RENTRER EN SOIksi isoilla kirjaimilla kirjoitettuna.

Heidän musiikillinen kehityksensä näkyy kuitenkin selvemmin uusimmalla albumilla RENTRER EN SOIlla, joka ilmestyi maaliskuussa 2006. Rauhalliset melodiat ovat kadonneet ja kokonaisuudessaan siinä on raskaammat soundit. Satsukin herkät ja lempeät vokaalit ovat vaihtuneet karjumiseen ja murinaan.

Samana vuonna he julkaisivat kaksi uutta singleä ja kaksi live DVD:tä.

Näin JaMEssa. : )))))

Eli eli, jäsenistö;
Laulu: Satsuki
Kitara: Takumi
Kitara: Shun
Basso: Ryo
Rummut: Mika

Ex-kitaristi: Ao [lähti 2004]
——–
Niin siis, bändi on perustettu vuonna 2001, ja se hajosi viime vuonna 25. joulukuuta. Syyksi olen itse jostain lukenut sen, että he kokivat käyttäneensä teemansa jo loppuun asti.

Itse tutustuin RESiin jossain vaiheessa viime vuonna, suht alkuvuodesta muistaakseni. Ensin se oli vain JUST MAD PAINin, I hate myself and want to . . .:n ja Rainy Bloodin jankutusta, mutta sitten kehiin astui suuri osa muistakin kappaleista. Kesä-heinäkuussa olinkin sitten jo fani. Elelin muutaman kuukauden taivaissa näiden takia, mutta syyskuun 17. päivä oli se, jolloin kaikki se murtui, kun JaMEen tuli ilmoitus hajoamisesta. Mä itkin sillon ihan mielettömän paljon. Sit mä toivuin ja yritin kuunnella näitä jatkossakin ilman kipua rinnassa. Ja mä feilasin. :__D
Mä yritän uskotella itelleni, ettei nää hajonnu, että näiltä tulee vielä materiaalia. Helpottavia asioita on vielä se, että kotisivut ovat yhä pystyssä, Mikalla on Ameblossa blogi eikä JaMEn artistien R-puolella ole "RENTRER EN SOI 2001-2008 Hajonnut", ainakaan vielä. (En voi uskoa vuodattaneeni Satsukille tosta mun ajattelutavasta fanmailin kautta, en oikeesti voi.)

Lempikappaleita mulla on yksinkertaisesti sanottuna kaikki. Vanhemmista etenkin Fuyuu Tsuisou, Monochrome Cinema, Vision of You, Fallen, Sincerely sekä Karappo no Hako, näistä uudemmista taasen STIGMATA, To Infinity, THE ABYSS OF DESPAIR sekä THORNY RAIN BREAK. Myös Stay Gold on mielettömän hieno ja kaunis. Pidän kyllä monista muistakin. ^__^ Hyvänä esimerkkinä NEGATIVE CREEP, Last Word, Ushinawareta Fuukei no Yume ja MISERY LOVES POISONOUS BLUE. 8–)
Lempparijäsen taasen ois Takumi, ulkonäköineen, hymyineen, kitaransoittotaitoineen ja ihan kaikkine päivineen. Myös Satsuki on lähellä mun sydäntä, etenkin sanoitustensa puolesta. Mä voin samaistua niihin niin hyvin, mutta toisaalta pistää empimään kun herra eräässä haastattelussa sanoi kirjoittavansa yleensä sen hetkisistä ajatuksistaan. (Niin että I hate myself and want to… on sinänsä aika creepy.) Myös Shun, Ryo ja Mika ovat mukavan oloisia ja arvostan heitä todella paljon! : < Ne soittotaidot… *Haaveilua* Plus Mikan sävellystaidot, jotka tuli To Infinityn kautta selville.
Näiden kappaleet on aina ollu hienoja, aina vuodesta 2002 vuoteen 2008. Satsukin ääni on kehittyny musiikin mukana, mutta tapahtui tosiaan se ’muutos’. 8′)

Tee-hee, niin… kuunteleeko/tietääkö kukaan? ;___; Tai siis, ylipäänsä nyt mitään mielipiteitä tästä bändistä?