- This topic has 7 voices and 10 replies.
-
Posts
-
( Elikkäs vielä kertaa nettä "Soul Society roolipeli (hahmot)"-osiosta pääsee liittymään ^^)
Se oli tapahtunut niin äkkiä mugiwaroille; Itse shichibukai Doflamingo oli hyökännyt keskellä iltaa mugiwarojen laivalle aikojen tehdä selvää kapteenista tai edes yhdestä alaisesta. Satoi rankasti, kun mugiwarat katselivat hengästyneinä Doflamingon ylimielistelevää psykopaattista naamaa, jonka katse haroi mugiwaroja, ja ilme väsähti Namiin. Hänen virne muuttui vielä suuremmaksi, Namin kädet taipuen pakosta, kiitos Doflamingon, kannen lattialle, napaten siitä veitsen. Sanji oli onnekseen huomannut tapahtuneen, ja "Namin" ottama veitsi hapusi hänen kaulaansa. Sanji oli potkaista kohtalokaan iskun Doflamingoa päähän, Shichibukai lopettaen juuri ja juuri Namin teloittamisen. "Sinusta taitaa olla hyvä apu mugiwaroille, vai?", Doflamingo sanoi leveällä suulla Sanjille, jonka ilme muuttui vielä raivokkaammaksi. "Naisia ei kohdella tuolla TAVALLA!" , Sanji huudahti, aikojen potkaista Doflamingoa, mutta jalka kuin pysähtyen seinään juuri Doflamingon pään kohdalla. "Huono tuuri" , Doflamingo mutisi virneensä takaa, samalla kun Sanji käveli taaksepäin Doflamingon hallussa. "L-LOPETA!" , Sanji huudahti irvistäen Doflamingolle, joka ei välittänyt tippaakaan. Sanjin käsi otti vetisen veitsen maasta Sanjin katse muuttuen nyt järkyttyneen raivokkaaksi. "E-ET EDES.." , Sanji henkäisi mutta liian myöhään. Veitsi oli nyt Sanjin rinnassa verisenä. "S-SANJI!" , Nami kiljaisi tuijottaen juuri lyhistyvää Sanjia. Chopper juoksi järkyttyneenä niin nopsaa kuin pystyi Sanjin luo, shokikseen hän ei enää tuntenut hänen pulssia. Sillä välin Sanji tuijotti järkyttyneenä kylmää ruumistaan vieressä. "Mitä..?!" , Sanji henkäisi järkyttyneenä eikä ollut huomannut rinnassaan olevaa kahletta, joka oli myös hänen kehossansa. Hän oli jäänyt tuijottamaan Doflamingoa, joka riemukkaana nauroi istumassa Thousand Sunnyn kaiteella. "SINÄ..!!" , Sanji huudahti alkaen juoksemaan nauravaa Doflamingoa kohti, matka jääden lyhyeksi kun ihmeketju pysäytti aikeet. "Mikä tämä..?!" , Sanji mutisi ehtien edes ajatella kun katkaisi ketjun. Melkein heti katkaisun jälkeen hänen eteensä ilmestyi musta perhonen. "Mitä.. Perhosia tääl–" , Sanji ehti mutista kun hänen silmä laajeni hieman hädellyksestä. Hänen edessään oli japanilaisessa jonkintapaisessa asussa oleva mies, jolla oli outo hyvin yksityiskohtainen miekka. "Mitä..Kuinka..Häh.." , Sanji ensi mutisemiset oli kun mies kyyristyi vähän Sanjin tasolle. Mies oli hyvin pitkä, jotain 190 cm läheltä. Hänellä oli lempeä hymy ja silmälasit ja hänellä oli ruskeat hiukset pienellä ponihännällä. "Tajusit kai jo, että olet kuollut?" , Mies sanoi edelleen hymyillen Sanji ehtien avata hetkeksi suun, kun mies jatkoi: "Ei huolta, et pääse helvettiin. Joudut Soul societyyn, hyvään paikkaan" , Mies sanoi vielä kun otti selkähuotrastaan niinsanotun Zanpakutounsa, ja kosketti sen kahvan päällä Sanjin otsaa, Sanji kadoten.
( Meinasi tulla tippa linssiin kun tein tätä o_o Muttajoo, ei tarvitse tehdä näin pitkiä aloituksia, mutta kun on tämä kalan muisti niin yksärillä pistäkää jos jotain on jäänyt paitsi tästä kuolleen siirtämisestä Soul societyyn, kun on ollu tosipitkä aika siitä kun olen nähnyt kuolevaisen menevän Soul Societyyn ^^)
Ylläpidon huomautus: Editoin viestiäsi. Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! Jätetäänhän noista lainauksistakin kiroilu pois. -Laurel
"SANJI!!" Luffy huusi nähdessään Sanjin lyhistyen kannelle veitsi rinnassaan. "Hah… Heikko…" Doflamingo naurahti. "Senkin…!" Luffy huusi ja aikoi lyödä Doflamingoa, mutta Doflamingo pysäytti Luffyn ja laittoi tämän kävelemään laivan kaiteelle. "Mitä sä teet?!" Luffy huusi Doflamingolla, joka virnisteli ilkeästi. "Et muuten varmana tee tuota!" Zoro sanoi ja veti yhden miekoistansa huotrastaan. "jaa… vai että hyökätä aiot… Siinä tapauksessa saat sanoa hyvästit kapteeninelle." Doflamingo virnisti ja laittoi Luffyn hyppäämään laivan kannelta alas. "LUFFY!!" Jotkut miehistöstä huusivat, mutta eivät päässeet pelastamaan Luffya, koska Doflamingo oli ottanut yhden miehistön jäsenen haltuunsa, ja esti muiden Luffyn pelastamis aikeet. Hitto! Keuhkoja pakottaa! Luffy ajatteli vajotessaan meren pohjaan. En voi pidättää henkeä enää kauaa! Luffy ajatteli vajotesaan yhä syvemmälle. Yhtäkkiä Luffy osui pohjaan. Olen pohjassa… Luffy ajatteli, ja kaikki pimeni. Yhtäkkiä Luffy näki itsensä makaamassa meren pohjassa. "Mitä ihmettä?!" Luffy huudahti. Yhtäkkiä hänen viereensä tuli joku mies. Luffy katsoi miestä kysyvästi. "Kyllä, olet kuollut." Mies sanoi Luffylle. "Mutta et joudu helvettiin, vaan pääset soul societyyn." Mies sanoi, hymyili Luffylle, kosketti hänen ostaa miekkansa kahvalla ja Luffy katosi.
Sillä välin vähän toisessa paikassa, Barsburgin Imperiumissa, 7. piirikunnan kirkossa.
Oli pimeä, monet olivat tähän aikaan jo nukkumassa, niin olisi myös Frau. Kuitenkin tänä iltana tämä pervo pappi vaistosi jonkun olevan pielessä. Jokin tuntui oudolta. Kuin hänen sielunsa haluaisi ulos ruumiistaan. Vastaavaa hän ei ollut kokenut, vaikka on jo valmiiksi kuollut. Kuten kaikki muutkin Ghostit.
Tämä tunne teki mahdottomaksi edes nukkumisen ajattelun. ’Hemmetti, mitä ihmettä tämä tarkoittaa..?’ Frau ajatteli, haluten vastauksia. Hän istui kirkon sisäpihan suihkulähteen reunalla, jonka vedessä Razette, harvinainen noel-merenneito katseli huolestuneena papin levottomia kasvoja.
Yhtäkkiä Frau huomasi kuin tyhjästä ilmestyvän, mustan portaalin muutaman metriä hänen edessään. Mustapukuinen, katanaa kantava nainen hypähti portaalista.
"Mitä? Kuka sinä olet?" ihmetteli Frau. Nainen kääntyi ja tuli papin luo: "Jaahas, vai että tälläinen tapaus.". "…Et viitsisi kertoa mistä on kyse?" Frau aloitti, kasvoillaan hyvin ihmettelevä ilme, mutta kiinnostuneisuuden piirteitä ei ollut hankala huomata, olihan tämä tyhjästä tupsahtanut henkilö nainen. Ja Frau on tunnetusti naistenmies.
"Kuule, sinä. Vaikka oletkin tuossa kehossa, olet jo kuollut, vai olenko väärässä?" Nainen kysyi. Kysymys yllätti Fraun täysin. "Mistä sinä tuollaista sait päähäsi…?!" hän kysyi entistä hämmentyneenä.
Nainen huokaisi ja vastasi: "Olen Shinigami, ja sain tehtäväkseni saattaa sinut Soul Societyyn. Tässä on nyt vain sellainen ongelma, etten ole ennen törmännyt kaltaiseesi sieluun. Olet kuollut jo aikoja sitten, mutta sielusi elää yhä tuossa ruumiissa. En tiedä miten minun pitäisi toimia."
"Okei, olen kuollut. Mutta koska olen yksi Ghosteista, elän tässä ruumiissa ja suojelen tätä maata. Jos viet sieluni jonnekkin ihme Soul Societyyn, ei ole mitään tietoa kuinka täällä käy…" pappi totesi, hieman ärsyyntyneenä. Razette katsoi kummastuneena itsekseen puhuvaa Frauta, hän ymmärsi jonkun olevan vialla, muttei tiennyt sen tarkemmin.
Frau astui lähemmäs Shinigamia, ja kuuli tämän mumisevan jotain Soul Societystä ja helvetistä. Shinigami veti katanansa esiin ja painoi sen kahvan päädyn Fraun otsaan. Tämä katosi. Shinigami laittoi katanansa takaisin huotraansa ja tokaisi: "Se siis kävikin näin helposti.".//Tuli melko pitkä, ja meni kauan keksiä miten jo kuollut jumala voi joutua Soul Societyyn. Toivottavasti kelpaa. XDD
"Kh.." Envy ärähti tuskissaan. Hän tunsi ettei viisasten kiveä ollut enää riittämiin. Jos Scar osuisi tähän vielä se oli menoa. Oli pakko päästä pois! Envy loikkasi matkaan ohittaen Scarin ja pinkaisten kohti edessä olevaa muuria. "Hah." Hän tuhahti. Se olikin ollut ihan helppoa. Mutta juuri kun hän aikoi loikata muurin päälle, envy tunsi kuinka jokin teräksinen lävisti hänen kaulansa ja kuinka lämmin ja tumma neste alkoi pulputa siitä valuen koko hänen keholleen. Hän olisi huutanut jos olisi voinut, mutta se oli ohi jo. Hän oli kuollut liian monesti ja viisastenkivi hänen sisällään oli nyt kulunut loppuun. Scar vetäisi miekan hänen kurkultaan pois hitaasti ja vihaisen oloisena. "Sanoinhan että tämä olisi loppusi." Scar sanoi Envylle joka mätkähti maahan ja jonka keho alkoi vähitellen kadota. Äkkiä hän ei ollutkaan siinä vaan näkin itsensä katoamassa edessään. "Mitä pirua?!" Envy huudahti. Oliko hän saanut toisen tilaisuuden? Missä oli portti? Harmikseen Envy kuitenkin huomasin rinassaan ketjun joka yhdisti hänet ja hänen kehonsa. "Mitä tämä oikein tarkoittaa!" Envy ärähti ja äkkiä hänen edessään seisoi oudon näköinen mies miekkansa kanssa. Envy katsoi tätä kummissaan. "Ja oudommaksi menee.." Hän tuhahti. Mies katsoi häntä epäluuloisena. Mies ei ollut oikein varma pitäisikö tuo pitkä hiukinen olio viedä helvettiin vai soul societyyn. Hän kuitenkin otti miekkansa esiin. "Olet kuollut." Mies selvensi. "Ja minä vien sinut soul societyyn.." Hän jatkoi, mutta epävarmuutta oli edelleen tämän äänessä. "Että minne?" Envy sanoi eikä tiennyt miten reagoida, mutta mies ei jatkanut keskustelua vaan kosketti kahvan päällä Envyn otsaa ja tämä katosi.
Mun ei varmaan pidä tehdä tätä, että miten kuoli, koska Rukia on jo shinigami ? :—D
Eli alan tässä jossain vaiheessa sitten ropettamaan. : )
Yuppie-Chan wrote:
Mun ei varmaan pidä tehdä tätä, että miten kuoli, koska Rukia on jo shinigami ? :—D
Eli alan tässä jossain vaiheessa sitten ropettamaan. : )
Juu, ja tuo kuolema juttu oli vapaaehtoinen, mutta silti suositeltava. Mutta koska Rukia tosiaan on Shinigami, pääset melko varmasti jo ihan ropettamaan. XD
Morau raotti silmiään. Kirkas valo soikaisi hänet, ja hän joutui jälleen sulkemaan ne. Silmissä välkkyi. Hän ei ollut aivan selvillä tilanteesta. Hämärät muistikuvat osoittivat, että hän oli syöksynyt Yupin kostonhimoisen iskun eteen pelastaakseen Knucklen. Tehtävän kannalta surkea vaihtoehto. Todennäköisyys jolla Morau olisi päihittänyt Yupin oli huomattavasti suurempi kuin Knucklen ja Shootin yhteenlaskettu todennäköisyys. Mutta toisaalta jos Morau olisi jättänyt siirtonsa tekemättä, hän ei ehkä koskaan olisi pystynyt elämään itsensä kanssa. Knuckle oli vielä nuori, kenties siirto oli sittenkin paras mahdollinen.
Morau raotti silmiään jälleen, tällä kertaa hitaasti totutellen. Hän oli luonnottoman puhtaan valkoisessa huoneessa. Valot olivat kirkkaat, huolimatta siitä että aurinkolasit olivat yhä hänen silmillään. Morau ymmärsi makaavansa ja tuijottavansa kattoa. Seinät sivuilla eivät olleetkaan niin puhtaat. Ne olivat yltä päältä veressä. Huoneen laidoilla oli paljon teknisiä laiteita. Yksi niistä piti nopea tempoista piipittävää ääntä. Vihdoin Morau hahmotti liikettä ympärillään. Erittäin ammatimaisen näköiset kirurgit piirittivät häntä. Useimmat hikoilivat, ja heidän kasvoillaan oli tuskatunut ilme. Morau päätteli olevansa siis vielä hengissä, tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut lupaavalta.
Äkkiä Morau tajusi, että sen sijaan että lääkärit olisivat käsitelleet häntä, he keskittyivät pikemminkin johonkin hänen alupuolellaan. Kädet tuntuivat soljuvan hänen lävitseen. Morau nousi istuma asentoon. Hän leijui. Ja hänen alapuolellaan makasi irvokas ruumis. Hänen ruumiinsa. Jokin Moraun silmäkulmassa varasti hänen huomionsa. Mustia perhosia. Yhtä äkkiä kuin perhosetkin olivat ilmestyneet, hänen edessään seisoi pitkä hahmo, miekka koholla.
Morauta kutkutti. Hän oli jo valmiina tavalliseen tapaan riisumaan uhkaavan henkilön salaman nopeasti aseista. Jokin syvällä hänen sisässään kuitenkin tiesi, että se olisi ollut turhaa. Hahmo hymyili ikään kuin olisi ymmärtänyt mitä Moraun sisällä tapahtui. Hän oli nuori poika, joka oli pukeutunut asuun, joka etäisesti muistutti Hanzon itäisen ninjaklaanin vapaa-aikanaan käyttämiä pukuja. Poskessaan hänellä oli tatuointi.Moraun sielussa soi kaunis, tuttu sävelmä. ”Että, muka portaikko taivaisiin…”, hän mumisi itsekseen. Shingami kallisti päätään. ”Sinä siis olet saattajani tuonpuoleiseen?” Morau jatkoi, tällä kertaa kovempaan ääneen. ”Voihan sen niinkin ilmaista” vastasi toinen mies ja lisäsi ”Suhtaudut tähän poikkeuksellisen rationaalisesti”. Morau hymyili vaisusti. ”Olet matkalla sielujen yhteiskuntaa, eli Soul Societyyn. Se on hyvä mesta, usko pois”. Hän kosketti kevyesti Moraun otsaa katanansa kädensijan päällä. Morau oli kadonnut.
Koko ajan taustalla kuulunut piipitys kävi hetken korkealla, ja sitten sekunnin murto-osassa laski tasaiseksi matalaksi ääneksi. Lääkärit laskivat veitsensä. Huoneen ulkopuolelta kuului luja pamahdus, kun Knuckle upotti nyrkkinsä lähimpään seinään.
"Perh… perhh.. perhhana…"
Black Star lyyhistyi maahan, pudottaen aseensa (Tsubakin) maahan. Black Star hengitti epätasaisesti.
Pitkätukkainen samurai asteli maassa makaavan pojan eteen.
"Black Star.. Olet hävinnyt taistelun. Myönnä tappiosi, en halua lähettä sinua tuonpuoleiseen."
Black Star katsoi raivokkain silmin tuota miestä.
"Mifune.. en.. luovuta ikinä..! Pystyn vielä taistelemah..AAH!" Black Star ei kyennyt enää nousemaan.
Haava hänen rinnassaan vuosi verta ja tuhannet arvet hänen kehossaan pisteli.
Tsubaki muuttui aseesta taas nuoreksi tytöksi. "Black Star!", hän huusi huolestuneena, ja makasi loukkaantuneena maassa. Hänkään ei pystynyt liikkumaan kunnolla.
Mifune nosti Black Starin kasvoja, ja katsoi poikaa syvälle silmiin.
"En näe silmissäsi epäröintiä enkä luovuttajaa. Sinä olet vahva.. Mutten tarpeeksi vahva.. Olet tielläni, poika. Minun on lähetettävä sinut pois tästä maailmasta."
Tsubaki ei voinut katsoa. Hän peitti suusna kädellään ja itki.
Black Star hengitti raskaasti ja yskäisi verta.
"Mifune.. anna mun taistella vielä..!", hän pyysi, ja yritti taas nousta. "En voi.. antaa tämän loppua näin…!"
"Black Star.. En voi. Taistelusi on ohi. Jos jatkat vielä taisteluita, pian pimeyden voimat ottaa sinut haltuusi,
etkä voi enää olla läheistesi seurassa. Se on kamalampaa kuin kuolema."
Poika ei kuunnellut järkipuheita. Hän nosti itsensä vahvan tahtonsa ansiosta seisomaan.
"Kh.. Tsubaki..", poika sanoi, ja ojensi kättään Tsubakia kohti.
Tsubaki muuntautui taas aseeksi (miekaksi) ja lensi Black Starin käteen.
Black Star piteli miekasta ja osoitti sillä Mifunea. "Taistele."
"Black Star…", Mifune henkäisi. "En halunnut tätä.. Mutta.. saat sitä mitä haluat. En vastaa seurauksista."
Poika ei välittänyt taaskaan Mifunen puheista. "Ihan sama…!"
"Black Star! Mifune on oikeassa! Et saisi taistella!", Tsubaki yritti puhua järkeä pojalle,
jonka tapana ei ollut luovuttaa, eikä varsinkaan perua sanojaan. "Tule.", hän sanoi Mifunelle.
Mifune sylkäisi puutikun suustaan, otti katanansa esille, ja syöksyi kohti Black Staria.
"Kuole!", Black Star huusi ja syöksyi itsekin miekka ojolla kohti Mifunea.
Heidän miekkansa kolahtivat yhteen.
Molemmat jäivät seisomaan paikoilleen.
Molemmat hengittivät raskaasti.
Verta räiskähti.
Black Star kaatui maahan.
"BLACK STAR!", Tsubaki huusi, muuntautui taas työtöksi, ja nosti Black Starin syliinsä.
Mifune tuli Tsubakin ja Black Starin luokse.
"Tsubaki.. Black Star sai iskun sydämeensä.. Hän ei elä enää kauaa.. On aika sanoa hyvästit."
Tsubaki itki ja painoi itseään Black Starin kehoon.
"Hyvästi… Black Star…"
Black Star hengitti heikosti. "Hyvästi… Tsubaki… Sano.. muille.. terkkuja.."
Pojan lause päättyi pieneen hymyyn.
"Tsubaki.", Mifune aloitti. "Ei hätää. Black Star ei päädy Helvettiin. Eikä taivaaseen. Vaan hän pääsee vielä parempaan paikkaan."
Tyttö katsoi itkuisin silmin samuraita. "Mi-minne..?"
"Soul Societyyn."
Black Star katosi.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
