Sangatsulaiset esittäytyy

Voisinhan mää..

ELIKKÄ HEIPODEI!! THÄÄLLÄPÄ ON FIERI/MARZIE!! Marzie o mun habboukon nimi.. KÖHKÄHKÄÄGHH X”DD Noh kuitenkin.. LMitä kerrtooisiin.. No ainaki mä rakastan tietty ONE PIECEÄ!! Piirtämistä (vain jos osaisi piirtää ö_Ö), videopelejä, koiria, tietokoneita ja virkkoominen XDDDD YEAAGH! Mötäs lisää…Oon semmonen ihminen, joka voi yllättää millo vaa XDDD Eli ihan oma itteni. Superilonen ja erillainen, semmonen että ku oon koulukiusattu kaikki ihmettelee miks mä vaa nauran niille ja lähen omiin oloihini ilman mitään angstia XDDD Ongelmat on että oon ylikriittinen ja semmonen… Ei oo ikinä pokkaa laittaa kuvia Deviantariin ku katon muiden uskomattomii piirroksii ja semosii.. Mut emmä näytä sinä millää angstilla XDDD Maultanikin olen aivan outo tän ikäseks: lempi TV-sarjat on Emmerdale ja Wetty Ratkaisee ja musamaku on Egotripistä Plácido Domingoon. Inhoan jotain vatun "seurustelua" ja valehtelevia ihmisiä, jotka yrittää näytellä ihan erillaista ku ne on DDX Mötäsh shitten… Animen/mangan löysin hyvin nuorena; 8-vuotiaana löysin kirjastosta ranman ja aloin lukee XD Sitte oli parin vuoden tauko siitä ja luin niinku vähän Emmaanki. Sitte löysin Bleachanimen ja fanitin sitä. Ja sitte ölysin elämäni pelastajan: ONE PIECEN!!! Siitä sitte alko tää himmee animepalvonta ja kaikki! XDD Sangatsun löysin ku luin one pieceä ja takakannes oli tän nettisivusto joten päätin liittyä, JA SE OLI MAHTAVA JUTTU!!! Mitenhä monta kamu mul ei olis.. monnien, blackstar, efsumi… GIAAHH!! HIRVEETÄ!!!! Jajajaj asun omakotitalossa etelä-suomessa kahen koiran kanssa XDD Lempparipuuha on myös mutue olla äidin kaa liikenteessä ja puhua syvällisiä välillä MUTTA MIUN JUTTU ON PIIRTÄMISET JA HUUMORI XDDDDD Isä on pakistanialainen ja äiti suomalaineen~ Ja kuten ennemmin sanoinki oon koulukiusattu siit haluisin vähän floodaa… Eli sisi mustahan pyörii huhuja ja kaikkea.. Että oon muslimi ja terroristi XD Nimimerkkiki koulus on kulli (sukunimi-> gill -> killi -> kulli) ja yks koulukaveriki vaa on ja sitte ku se ei olis koulussa oon nurkassa piirtämässä XD MUTTA OHITAN TOMMOSET KULLITTELUT NAURAMALLA!!! DAAAA HAHAHAHAHAHAHAH!! X”DD Niihjuuh! En ole todellakaa ujo tai mikää XDD Sen verran itsekäs olen ettei mua sais mitenkää tekemää mitää pahaa!! Se on huomattu XDD Joidenki mielest voisin olla todella paskamainen ämmä joka osaa vaa valittaa mut mä oon va asemmonen joka voi vahingos töksäyttää tajuamatta saarnaa C: Välillä iteki ihmettelen itteäni ku oon tämmönen ainutlaatuinen XDD AAA JUMMIJAMMI MÄ SAARNASIN! *DOOOOM*

No siis, terve vaan kaikille. Täällä on tullut aika pitkään pyörittyä, mutta teenpä nyt tälläisen.

Olen 15-vuotias naispuoleinen immeinen, eli siis vuonna 94 syntynyt. Ilmeisimmin tulen päätymään lukioon jonnekin päin Tamperetta.
Ihmisenä olen omasta mielestäni hyvin rauhallinen (tosin kaksoissiskoni kanssa en) enkä oikeastaan suutu kovin helposti. Mutta vaikka en suutu, niin siitä huolimatta minua ärsyttää monet asiat. Minun on oikeastaan hieman häiritsevänkin vaikea tutustua uusiin ihmisiin, ja on aina ollut.
Olen myös monen asian suhteen hieman liiankin pohdiskeleva. Tuntuu usein siltä, että ’kohtalo’ pitää minua pilkkanaan ja koko ajan tuntuu tulevan jonkin asteisia komplikaatioita. En kuitenkaan anna sen lannistaa, vaan yleensä ottaen olen melko positiivinen ihminen. Pukeudun kylläkin usein tummiin vaatteisiin, mutta niihin vain on kiva pukeutua. Muuten pukeudun melko lailla tavallisesti. Silmälasit löytyy.

Minulla on ihan normi perhe ja omakotitalossa asumme. Ja kuten mainitsin, niin minulla on kaksoissisko ja pidän sitä todella kivana asiana. Kaikki perheeni jäsenet tuntuvat toisinaan olevan varsinaisia ääripää persoonallisuuksia 😛

Pidän kovasti piirtämisestä, ja kuviksen opettaja mainitsi, että minulla ja siskollani on todella persoonallinen ja mystinen tyyli. En nyt pidä itseäni mitenkään loistavana, mutta omaksi iloksensa on kiva piirtää. Sama juttu pianon soiton suhteen. Musikaalisesti en ole mitenkään lahjakas, enkä enää käy pianotunneilla, mutta mitäs se haittaa, jos minusta itsestäni on kiva soittaa, vaikken niin loistava olisikaan.
Pidän kovasti myös lukemisesta. Olen fantasiakirjallisuuden suurkuluttaja. Sen avulla on kiva paeta kurjaa todellisuutta ja keskittyä johonkin ihan muuhun. Lempikirjojani ovat Tulen ja jään laulu ja lukuisat Dragonlancet.

Musiikki on myös taivaallinen asia. Kuuntelen mielelläni monenlaisia soundtrackejä ja erityisen mieltynyt olen todella mahtipontiseen ja melodiseen musiikkiin. Soundtrackeistä sitä löytyy. Myös powermetallia on toisinaan mukava kuunnella. Lempi bändejäni/artistejani ovat mm. Yuki Kajiura, Nightwish, Akiko Shikata ja Blind Guardian.

Mangaharrastaja olen ollut viimeiset neljä vuotta, eikä innostus ole ollenkaan laantumaan päin. Tykkään lukea mysteeripainotteisia ja syvällisiä hieman vanhemmalle yleisölle suunnattuja sarjoja, mutta yleensä ottaen kaikki käy. Rakastan CLAMPin sarjoja yli kaiken, ja olen lukenut suurimman osan niistä. Animeiden puolelta tällä hetkellä fanituksen kohteena on Kara no Kyoukai -Garden of Sinners-. Olen huomannut myös, että tykästyn usein sarjoihin, joista suurin osa ei ole kuullutkaan.

Tämä aiheen foorumeilla olen paljon, ja usein minulla on eri nimimerkki, koska en halua, että ei-niin-kivat-ihmiset, joita tunnen tunnistavat minut. Olen foorumeilla paljon, joten meseä en ole jaksanut hankkia tähän macciini.

Heh. No miksi ei. Saa läpättää itsestään (kukapa siitä ei pitäisi? hahaha. shoot me again I enjoy it).

Ensiksi perusasiat. Olen vuonna 1993 syntynyt tyttö, mutta synnyin loppuvuodesta niin näytän aika turhan nuorelta (muista syistä nyt puhumattakaan), iän huomaa vasta opiskelijakortista ja aina tummista silmänalusista. Asun Lapissa, omakotitalossa, kaiken lisäksi vielä maatilalla. Siskoja on kaksi, kummatkin noin kymmenen vuotta minua vanhempia, ja yksi pikkuveli. Persoonallisuudesta en osaa sanoa oikein mitään, kun itseni kehuminen on vaikeaa ja vähättely turhauttavaa. Kavereiden mielestä olen kovin yllytyshullu ja kovin nörtti. Huumorini on tilannekomiikkaa ja kerron usein juttuja joita kukaan muu ei ymmärrä (kun ne ovat sikermiä erilaisista kirja- ja elokuvalainauksista). Hahaa, aasinsilta!

Olen kova fandom nerddddddd monelle asialle ja kun oikeita harrastuksia ei oikein ole niin se vie suurimman osan vapaa-ajasta ja rahasta – nukun harvoin pidempään kuin kuusi tuntia. Animen ja mangan lisäksi fanitan kovaa Lostia, vanhoja elokuvia, Superjailia, vanhaa Disneyä ja Looney Tunesia, Tim Burtonin leffoja (kukapa täällä ei?), SatW:ta, antiikin Roomaa ja herrä ties mitä muuta. Kotifandom on kuitenkin se iänikuinen Fukumoto works. Kauhea fiksaatio vanhoihin lastenohjelmiin (uusista sen sijaan en tiedä paljon mitään), nimeä 90-luvun alun piirretty ja minulla on joku mielipide siitä ja luultavasti tiedän pari ääninäyttelijääkin.
Minulla ei vain koskaan ole rahaa ostaa mitään.

Jostain syystä en fanita yhtäkään bändiä aivan täysillä. Nightwishillä on hyvää musiikkia, niin myös The Fratellisilla ja Visions of Atlantiksella ja kourallisella muita bändejä mutta niitä tulee kuunneltua vain silloin tällöin ja levyjäkin ostan harvoin. Oikeitä ihmisiä on vaikea fanittaa, niin surulliselta kuin se kuulostaakin.
Onhan minulla sellaisia harrastuksiksi luettavia ajanviettotapoja niinkuin piirtäminen ja lukeminen mutta piirrän aina vain omaksi ilokseni, ehkä joskus sukulaisille kortteja. Piirustustyylini on ihmisiä piirtäessä… perheen mielestä mangamainen, vaikka olen apinan raivolla yrittänyt saada sitä realistisemmaksi että niitä osattaisiin arvostaa. Nyt tämän jännän vieraantumisen takia olen alkanut piirrellä vähän kaikkea mitä näen, ja alan hoksata ettei ihmisten piirtäminen ole oikein erikoisalaani. Vaikka neljän vuoden harjoittelusta on ollut hyötyä. Linnut sen sijaan on aivan halvatun helppoja ja hauskoja piirrettäviä, ja jahka pääsen siitä hypestä yli niin saatan oppia piirtämään muutakin luontoa.

Pukeutumiseni on sellaista perus. Mustia vaatteita ei taida olla yhtään, oransseja ja vihreitä aivan liikaa. Huono tapa on ostaa kaikenlaisia fancyjä vaatteita joita en sitten uskalla käyttää ja kierrätän aina samoja viittä paitaa ja viisiä farkkuja. Ah niin, lasit löytyy (tai sitten ei, nytkin hukassa) mutta käytän niitä vain koulussa kalvojen lukemiseen, ja joskus jos haluan istua tässä näin ja silti nähdä tekstitykset visiotelekoneesta.
Hiukset ovat keskipituiset, hennalla värjätyn oranssihtavat, usein pallokampauksella jos jaksan laittaa ja jos en niin ellipsin muotoisesti, heh. Latvoilla on hyvä tapa taipua sisäänpäin nätisti. Meikkaan tuskin koskaan, mutta ei minulla oikein tarvitse olla missään edustavana. Koulussako? Pfffft. Jumala siunasi minut hyvällä iholla.

⇧ Egosentrisen ihmisen merkki, saa näin paljon puhetta itsestään.
Ja myös se että keksin lopputekstistäkin vielä jotain sanottavaa; rakastan sivistyssanoja. Niiden merkityksiä on niin kiva arvailla latinan sanojen pohjalta joita tiedän. Vaikka harvoin käytänkin niitä, kun melkein kaikelle on suomenkielinen vastine. Toisaalta vihaan uussanoja ja typerää slangia.

Jesh. Olen Tiger Claw, tyttö ja 16 vuotta vanha. Asun Savonlinnassa. Luonteeltani olen pohdiskeleva ja herkkä, olen myös hieman isosiskomainen tyyppi sekä ns. "kiltti tyttö" (en käytä päihteitä, viihdyn perheeni parissa, pärjään hyvin koulussa jne. jne. jne.). Pikkuisena olin vähän toista maata, olin päiväkotikiusattu ja tappelin usein poikien kanssa. Kaipa olen nyt niin kiltti, koska sain pienempänä riehuttua kaikki riehumiseni. Osaan kuunnella ja kannustaa ystäviäni ja otan toiset huomioon; siinä ovat parhaat puoleni. Huonoimmat taas ovat a) se, että pidän herkästi kaikki ahdistavat asiat sisälläni, b) netinkäyttöni ei aina pysy hallinnassa, c) olen välillä tavattoman ujo ja antisosiaalinen ja d) minulla kestää välillä ennen kuin ryhdyn toimeen, oli kyse sitten kesätyön etsimisestä tai kokeisiin lukemisesta. Haluan kovasti tulla rohkeammaksi ja "vahvemmaksi" ihmiseksi.

Niin kuin profiilistani näkee, harrastan mm. AMVtä, sarjiskerhoa, cosplayta, käppäilyä, piirtämistä ja kirjoittamista. Olen melkoisen luova tyyppi ja hyödynnän sitä harrastuksissani. Rakastan cosplayta, mutten ole kovin kummoinen ompelija (vihaan kaavojen tekemistä!). Pukuja olen tehnyt lähemmäs kymmenen ja määrä kasvaa koko ajan (nyt tekeillä ovat Axis Powers Hetalian Ukraina sekä Vocaloidien Kaito). Kirjoittamisesta olen pitänyt suurin piirtein siitä asti kun opin lukemaan ja kirjoittamaan. Kirjoitan tätä nykyä vain kouluaineita (hah) sekä fanficcejä, lähinnä Hetaliasta. Joskus pari vuotta sitten kirjoitin ihan hillittömästi One Piece -ficcejä, mutta se jäi kun tajusin miten Mary-Suemainen keksimäni hahmo olikaan. Piirtäminen on myös mukavaa hommaa, ellei lasketa niitä ajoittaisia emmieossaa-angstikohtauksia, joiden aikana tekisi mieli silputa kaikki omat tuotokset ja mennä deviantARTiin tuijottamaan muiden tekemiä upeita kuvia.

Anime- ja mangaharrastukseni alkoi joskus viidennellä kun ostin ensimmäisen suomennetun Time Stranger Kyokon. Ahmin Kyoko-pokkarit useampaan kertaan, tuhersin vihkoni täyteen isosilmäisiä tyttösiä ja tutustuin myös muihin manga- ja animesarjoihin. Kyoko oli siis ensimmäinen mangasarjani, animeista ensimmäiseni (jos näitä TV:stä tulleita lastenohjelmia ei lasketa) olivat Hopeanuoli (leikkaamaton versio), Tokyo Mew Mew ja Sailor Moon. Eli aloitin melko shoujoisesti. Kuudennella sitten tutustuin kavereiden kautta One Pieceen, ja se oli menoa se. One Piece ja Kyoko ovat vieläkin osa lempisarjojeni joukkoa, joka on vuosien varrella kasvanut huomattavasti. Tällä hetkellä suosikkejani ovat noiden lisäksi ainakin Hetalia (<3), Yotsuba&!, Kuroshitsuji, Gurren Lagann ja Fruits Basket.

Hey, minä olen siis aya-chan. 14-vuotias rääpäle Helsingistä. Suomen pääkaupungista siis.. MUAHAH! Minua saatettaisiin pitää ihq-kaupunkilaistollona. Niin ei kuitenkaan ole! Nerouteni ylittää kaikki inhimilliset esteet! Ahahah! Kumartakaa minua, maailman hallitsijaa! *itserakasta naurua*

Siispä luoneeltani olen yleensä humoristinen, nerokas, sekä itserakkaaksikin haukkuvat (wtf ?D). Nerokas.. onko se edes luonteenpiirre..? Eipä taida, noh loppujen lopuksi olen järkevä ja asiallinen tyyppi, enkä todellakaan tälläinen lälläri, mitä sangatsulassa olen. Onhan minulta toki niitä älyllisempiäkin viestejä jonkin verran. Mustavalkoisella touhulla siis mennään. Minussa on ikään kuin kaksi persoona. Toinen naurava ja sekopäinen, toinen kylmän asiallinen, sekä paikoin angstaava. Useimmiten käyttäydyn kuitenkin tilanteen mukaan, joten luonteeni saattaa vaihdella hyvinkin tiuhaan eri tilanne-yhteydestä johtuen. Osaan kaikesta huolimatta kuitenkin nauraa itselleni, yhtä lailla kun nauran muillekkin.

Harrastuksiini kuuluu PALJON urheilua. Kokeilen aina kaikkia uusia liikuntamuotoja ja haluan kovasti tulla vahvemmaksi ja kehittää fyysistä minääni. En vain voi olla liikkumatta.. Saattaa kuulostaa hullulta tai itserakkaalta uhoamiselta, mutta pohjimmiltani minä vain rakastan urheilua :3 Sitten harrastan myös piirtämistä. Tosissani piirtämisen aloitin vasta tänä vuonna (2009) joten pelkkä raakile olen siis. Aiemmin se oli vain sellaista töhertelyä. En minä kuitenkaan ihan huono ole. Voisi jopa sanoa, että minulla on lahjoja.. Luotan kykyihini, tiedän kyllä että osaan, kun vain yritän parhaani, enkä kuluta aikaa liikaa zoroiluun.

Opiskelijana olen hyvin kunnianhimoinen, minun on oltava paras, ja niinhän minä olenkin X”D Noh.. itserakasta ehkä, mutta mitä sitä turhaan kieltämään tosiasioita.. Fakta on aina fakta.. ja tällä kertaa fakta on se, että minä hallitsen *itserakasta naurua*. Tavoittenani on pyrkiä erääseen maineikkaaseen lukioon ja valmistua sitten oikeustieteellisen kautta lakimiehksi tai asianajajaksi.

Paha tapani on pilailla muiden kustannuksella. Toki heitän paljon läppää myös omalla kustannuksellani. Toivottavasti minusta ei nyt saada mitään varsinaisen ässhoolin käsitystä, mutta halua olla rehellinen. Kaikista ihmisen ominaispiirteistä eniten arvostan rehellisyyttä ja uskollisuutta. Näin yhteisvetona olen suhteellisen sosiaalinen ja nauravainen tyyppi, joka ei kuitenkaan menetä täysin kontrollia jutusta.

Mangamakuni on shonen painotteinen. En minä itse asiassa muuta mangaa luekkaan.. En ikinä lue netistä mitään mangaa. Minusta se on jotenkin älytöntä. Mangapokkarin lukeminen on asia erikseen. Siinä on se tietty tunnelmansa samoin, kuten animessa jota myös ostelen, ja katselen. Muuten luen rikos- ja murhakirjoja ja aku ankkaa. Esim. ”wallander”, Remes,” Beck” ja Aghata Christien kirjat kuluvat suosikkeihini. Musiikki makuni painottuu laajalti rockkiin, punkkiin ja sellaiseen hieman rankempaankin rockkiin. Erityisesti j-rock kuuluu suosikkeihini. Ja tietenkin anime-rällätykset. Suomalainen musiikki on karseaa.. Oli se sitten rockkia tai mitä tahansa. Tv:tä en ikinä katso, ellei animen katsomista playstationilla oteta mukaan. Pelikoneesta puheen ollen pelitän myös paljon. Sly: konnakopla ja crash-pelit ovat kovia nimiä. Odotan myös innolla ensimmäisen naruto-pelin ostoa.

Noh niin, siinäpä se. Tylsääkin tylsempi profiilikertomukseni.

Tere kaikille! 8D

Joo elikkäs meikä Monni on Etelä-Suomesta, Lohjalta~. Oikealta nimeltä meikä on Marjo. Asustelen 3 kerroksisessa paritalossa~
Mä oon 14-vuotias ja vähän päälle 160 cm pitkä. Koulu mulla menee hyvin ja silleen~ keskiarvo suunnilleen 8.9.
Mun harrastuksiin kuuluu: Nokkahuilun ja oboen soittaminen, karate, kuvis (kuvataide koulu) ja musiikin teoria.
Vapaa-ajalla mä enemmänki oon koneella, pelailen jotain ja siten teen käsitöitä.
Wiilläkin mä yleensä pelaan vähän kaikkean. Useimiten One Piece unlimited cruise 1 ja 2 tai sitten jotain Guitar hero hommeleita (expertillä vetelen)

Koulukiusatu olen ollut~ enpäs ole enään~ minä pahis pistin niiltä jauhot suhun ja kävin sanoo opelle. 8D
Mutta juu! Mä oon huumorin tajuinen, villi (kaverit sanoo että ihan AD/HD XDD), energinen, suorasanainen ja itsevarma otus. 8DDD Mua ei mitkään haukkumiset yms. liikuta yhtään. Enemmänkin nauran päälle tai sanon takaisin. Yleensä katson silleen huvittuneesti takisin ja nauran päälle XD Heitän läppää tosi usein ja mä on oikeesti yli optimisti. Mä löydän aina kaikesta jotain positiivista. Oli se kuinka kauhee tai negativinen asia tahansa.
Kaverit sanoo et mä oon välillä vähän väkivaltainen, ku aina jos te tekee/sanoo jotain tyhmää nii saatan kumauttaa käsivarteen… XD joo ei kiva tiiän. Mulla on myös hyvä mielikuvitus.

Mua luullan toooooosi usein osiksi erimaalaiseksi, koska mulla on nii tummat hiukset (melkeimpä mustat) ja tumma iho. Mutta mä oon oikeesti ihan suomalainen 8DD Se on oikeastaan aika hauskaa XD
Sitte mua kans luullaan sillontällöin pojaksi, koska mun hiukset on niin lyhyet ja kai mun kasvonpiirteetkin on vähän poikamaset?

Mutta joo. Muhun pätee hyvin semmonen lause ku "jos nauru pidentää ikää, ette pääse musta ikinä eroon"
Nauran ihan törkeen paljon. Mä repeilen melkeen kaikelle… XD Mut joo…. siinä oli mun jaaritukset itestäni 8DD

Voisi kai sitä tännekin jotain kirjoittaa..

Nimeä en taida kertoa, mutta kyllä muutamat sen tietävätkin. Olen syntynyt 31.1.1995 Seinäjoen keskussairaalassa. En tiedä siitä ajasta muuta kuin sen, että oli kuulemma talven kylmin päivä kun synnyin. Ei asuttu silloin Seinäjoella, mutta monen mutkan kautta tänne sitten lopulta päädyttiin. Muuttaminen on siis aika tuttu juttu. En pidä siitä, että pitää jättää ihmisiä taakse, kun pidin sitä hyvänä elämänä. Siinä kai on syy siihen, miksen nykyään haluaisi päästää ihmisiä lähelleni. Juu, en ole mikään järjettömän sosiaalinen ihminen. Ennen olin, mutten enää. Muutenkin elämä on kääntynyt ihan päälaelleen.
Siinä missä ennen olin iloinen ja äärimmäisen lempeä persoona, olen nykyään paljon.. Sanotaan vaikka, kylmempi persoona. En tahdo kertoa ihmisille (paria poikkeusta lukuun ottamatta) mitään tuntemuksistani tai siitä tuskasta mikä sisälläni on.

Nyt kun tuo tuska tuli mainittua, voinen kertoa että se on erittäin tuttu sana minulle, ainakin nykyään. Ahdistuskohtauksissa ei ole mitään muuta uutta, kuin että ne tuntuvat vain pahenevan jatkuvasti. Henkisen kivun lisäksi on aika paljon tuota fyysistä kipua. Kädet on varmaan ainut kestävä osa kehostani, polvet ehdottomasti heikoin. Heh, ihan lääkärin sanoin "alaselässäsi on mutka, mutta ei se haittaa kuin vasta vanhempana aikuisena". Jaa, olenko nyt sitten aikuinen, mitäh? Polvet vielä kestää, mutta on varmasti aika helppo kuvitellakin, miten hyvin selkäsärky tuntuu. Auttaahan siihen lääkkeet, muttei ne selkää suorista. Kipu kyllä katoaa. Hetkeksi.

Ulkonäöstä mainittakoon sen verran, että se on aihe jota inhoan. Meni varmaan puolivuotta, ennenkuin sopeuduin siihen tosiasiaan, etten kasva tämän pidemmäksi, en vaikka pituusennuste oli enemmän. Ihan kivahan se sillain on, mahdun ainakin jokaiseen autoon ja huvipuistolaitteeseen. En ole liian pitkä enkä liian lyhyt :3 Pituus on siis 165cm. Hiuksiani inhoan enemmän kuin mitään muuta kehossani D: Ainoastaan kesällä nuo on kivat, kun niihin tulee itsestään vaaleita raitoja. Ei tarvi värjätä.. Silmien väristä sen verran, että ne on eriväriset. Toinen vihertävä ja toinen sininen.. nyt ne tosin alkaa pikkuhiljaa tasoittua samanvärisiksi, jännää seurata tuleeko niistä ihan kokonaan samanväriset vai ei 😀
Pidän yleensä vain tummia vaatteita, kesällä tosin on pakko tehdä poikkeus. Kai se vain on niin, että mustaan väriin on kivaa kietoutua, onhan se sentään suruväri. Koruja minulla harvemmin on, en voi niitä kauheasti pitää, on sen verran paha nikkeliallergia.

Ja luonne.. Miten sitä nyt kuvaisi. Lainataan sitten vaikka kaverin lausahdusta: "Koulussa sua pidetään kylmänä ja hiljaisena ihmisenä, mutta sit näin vapaa-ajalla susta kyllä huomaa, että sä voisit tehdä ihan mitä tahansa! :D" Tuo on kyllä täysin totta. ..Itsensä kehuminen ei ole kovin hauskaa, mutta.. Ymmärrän muita ihmisiä hyvin, ja osaan katsoa asioita muiden näkökulmasta. Se sitten taas on johtanut siihen, että en oikein osaa ajatella sitä omaa parastani ja elää omaa elämääni kuten haluaisin. Kerron kyllä ihan varmasti oman mielipiteeni suoraan ja rehellisesti, en halua mielistellä ihmisiä.
Ja luonteenlujuudesta kaiketi kertoo seuraavakin jotain: Olen yrittänyt itsemurhaa vakavissani kahdesti. Ensimmäinen kerta olisi onnistunut, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, kunnioitan ja rakastan elämää sen verran, etten kovin herkästi kyllä olisi itseäni tappamassa. Koska tiedän, etten saisi tätä elämää enää takaisin, en vaikka haluaisinkin. Ja tiedän, että itsemurha on yksi itsekkäimmistä teoista, joita ihminen voi tehdä. Enkä ole itsekäs persoona. Vaikka itsemurha saattaisi antaa minulle rauhan ja vapauden, niin entäs ne ihmiset, jotka oikeasti minusta välittävät? En halua sysätä heille mitään taakkaa, enkä varsinkaan minkäänlaista surua. Ja olen liian kiinnostunut tietämään, millainen elämäni on vaikka vuoden päästä, en siis voisi tappaa itseäni.

Musiikkimaku: Rakastan rockia, metallia ja osittain poppia, mutta en kuitenkaan osaa koskaan kertoa, mistä musiikista oikeastaan pidän. Koska kaikissa on aina toisinaan jotain mätää, ja tarvitsen tiettyä musiikkia tietylle mielentilalle.. Mutta mutta, esimerkiksi Bullet for my Valentine on ihana bändi, samoin Nevada Tan, Three Days Grace ja esimerkiksi Nightwish, poppia ja muuta ihmeellistä bilemusaa kuuntelen oikeastaan vain radiosta..

Tästä tuli taas liian pitkä viesti >’D Ja tylsä, sorry~