Sasuken sieppaus (Sarja: Naruto)

Nimi: Sasuken sieppaus
Paritus: se vanha ja legendaarinen SasuNaru
Ikäraja: Sallittu kaikille. Ei sisällä seksuaalisia kohtauksia, kiroilua, paheita kuten huumeita, tai väkivaltaa.
Genre: Huumori (joka toteutui huonosti ^^’), toiminta, lievä angst
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Masashi Kishimotolle, tarina on omaa tuotantoani. Omia hahmojani tässä ficissä ei ole. Ei spoilereita. Haaateficci Kuroiilta ^^ Kerron ficin lopussa, mitä kaikkea haasteficissä piti olla, etten spoilaa vielä sisällöstä ^^

Kommentit, risut, ruusut ja Kismetit ovat tervetulleita! x3

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

Käsi painoi kostean ovenkahvan alas. Saatuaan oven auki nuorukainen livahti nopeasti sisään ja veti oven kiinni, jolloin selkään piiskannut tuuli ei päässyt enää hänen kintereilleen. Hän katseli hämärää eteistä ja räpytti hetken ajan merensinisiä silmiään, kunnes ne tottuivat hämärään.

Hän pyyhkäisi nopeasti kenkiään mattoon ja riisui ne sitten, siirtäen ne sivuun naulakon alle. Ne vuotivat vielä vettä pitkän syyskuisessa sateessa kävelyn jälkeen. Hän heilautti oranssinsinistä sadetakkiaan pari kertaa, jotta enimmät vesipisarat räiskähtäisivät pois siitä, ja ripusti sen sitten tummansinisen takin viereen naulakkoon. Hän pyyhkäisi kädellään keltaisia, hieman alaspäin valahtaneita hiuksiaan kuivemmaksi ja siirtyi sitten peremmälle taloon.

Hän asteli eteisestä olohuoneen puolelle, missä oli yhtä hämärää kuin eteisessä. Ikkunaverhot olivat kiinni, ja ummehtunut ilma kertoi, ettei huushollia oltu tuuletettu aikoihin. Poika tuhahti. Hän ei ollut aavistanut ystävänsä hoitavan asioitaan näin huonosti.
– Sasuke! hän huhuili ja jatkoi kulkuaan hämäryyden lävitse, kohti makuuhuonetta. Hän työnsi raollaan olevaa ovea enemmän auki ja kurkisti sisään. Siellä poika olikin – Sasuke istui tuolilla, pää nuokuksissa, mustat hiukset sekaisina. Silmät olivat hiukan raollaan, eikä niistä saanut selvää, minne päin poika katsoi.

Kohta Sasuke käänsi kasvojaan pari tuumaa tulokkaan suuntaan.
– Hei, Naruto, hän tervehti käheällä äänellä. Naruto ei vaivautunut vastaamaan, vaan kävi suoraan asiaan.
– Mikä sinun on?
– Kuinka niin?
– Katso nyt itseäsi. Katso taloa. Onko tämä niitä sinun angstileikkejäsi? Sasuke kohautti olkiaan ja avasi nyt silmänsä kunnolla. Hän katsoi Narutoon ja hymyili surullisesti hetken ajan.
– Ehkä. Ehkä ei. En tiedä itsekään. En tiedä, mitä tunnen. Naruto katsoi poikaan kysyvästi. Mikä hänellä oli? Sasuke jatkoi:
– En ole vieläkään surmannut Itachia. Jotta päihitän hänet, minun on voimistuttava. Voimistun, kun treenaan tarpeeksi. Mutta en pysty treenaamaan tässä kunnossa.
– Tässä kunnossa? Itsehän olet itsesi tuohon saattanut, Sas- Naruto vastasi, mutta toinen poika keskeytti:
– En. Tai ehkä olen, mutta se johtuu sinusta.
– Minusta? Naruto tokaisi ymmällään. Nyt hän ei ymmärtänyt. Sasuke pudisteli päätään.
– Et tajua. Jonain päivänä tajuat vielä. Naruto oli ymmällään.

Naruto päätti olla välittämättä Sasuken oudoista puheista ja hyppäsi asiasta toiseen:
– Sinusta tulee vielä lepakko, jos viivyt tässä hämärässä pidempään. Oletko katsonut peiliin viimeaikoina? Olet huonossa kunnossa. Nyt syöt, ja sitten lähdet pitkästä aikaa ulos. Sasuke ei näyttänyt nauttivan ajatuksesta, muttei myöskään väittänyt vastaan. Naruto kipitti keittiöön ja matkallaan vetäisi ikkunaverhoja pois valon tieltä. Kohta hän toi Sasukelle leipiä ja banaanin, joka mitään mukisematta söi kyllikseen.

Kohta Sasuke oli siistinyt itseään hieman parempaan kuntoon. Hän istui hetken olohuoneessa totutellakseen silmiään päivän valoon ja lähti sitten Naruton kanssa ulos. Sade oli lakannut, mutta vielä oli hieman tuulista. Sasuke värähti kylmästä, mutta ei valittanut palata takaisin sisälle. Naruto oli oikeassa: hänen pitäisi käydä ihmisten ilmoilla, ennen kuin hän erakoituu täysin.

Sasukesta tuntui, että hän heräsi uudelleen. Auringonpaisteen lämpö, kadut täyttävä puheensorina, ruokakojujen tuoksut… Hän tutki ympäristöään kaikilla aisteillaan. Hän muisti, millaista oli olla Konohassa.

Kohta hänen nautinnollinen hetkensä särkyi kahden fanityttökiljunnan kajahtaessa hänen selkänsä takanaan. Sasuke ja Naruto kääntyivät katsomaan parahiksi, kuinka Ino ja Sakura ryntäsivät paikalle. Sasuke vilkaisi Narutoa, joka katsahti Sakuraan, mutta aika innottomasti. Sasuke ei voinut salata pientä hymyään – Naruto oli kai kyllästynyt Sakuraan. Hän itse ei ollut koskaan välittänyt kummastakaan tytöstä, päinvastoin – nyt hän muisti, kuinka ellottavia he olivat.
– Sasuke! Ihanaa nähdä pitkästä aikaa! Sakura hihkaisi ja rynnisti Sasuken eteen. Kilpailuinto katseessaan Ino tunkeutui Sakuran ja Sasuken väliin pidellen samalla Sakuran puoleista kyynärpäätään muurinmurtajana.
– Niin on! Minulla on ollut ikävä sinua, ja luulenpa että tunnet samoin! vaaleahiuksinen tyttö hihkaisi tekopirteän hymyn kanssa. Poikaa oksetti, mutta hän pakottautui pitämään vakavan ilmeensä.

– Etkö muista suunnitelmaamme, Ino? Sakura supitti tälle. Ino nyökkäsi Sakuralle vaivihkaa ja kuiskasi vastaukseksi:
– Sasukesta vain näyttäisi oudolta, jos olisimme hyvää pataa. Sasuke huomasi tyttöjen kuiskuttelevan keskenään jotain, ja hän näytti hieman epäluuloiselta. Tytöt havaitsivat tämän, ja Ino kiinnitti Sasuken huomion nopeasti toiseen asiaan.
– Naruto, käväisepäs varaamassa Ichiraku Ramenin kojulta neljä paikkaa. Mennään syömään sinne, me tarjoamme! Ino huikkasi yhä tekopirteä hymy naamallaan ja vilkaisi Sakuraa, joka nyökkäsi. Samassa ramenin perään vonkuva Naruto oli rynnännyt kojun suuntaan.

– Ino, nyt! Sakura komensi. Samassa, ennen kuin Sasuke ehti väistää, Ino oli kääntynyt tähän päin, kietonut toisen jalkansa Sasuken jalan taakse ettei tämä pääsisi kiertämään pois tieltä, ja teki Shintenshin no jutsun. Inon ruumis kaatui taaksepäin silmät nurin, suoraan Sakuran kaappaukseen, ja Sasuken ruumis nytkähti rajusti samalla, kun hänen mielensä sumentui ja siirtyi syrjään Inon mielen alle.
– Nopeasti, ennen kuin joudun purkamaan tekniikan! Sasuke – joka todellisuudessa oli Ino – komensi. Sakura nyökkäsi, otti paremman otteen Inon ruumiista ja lähti juoksemaan oikean Inon kanssa pois paikalta.

Sasuke ravisti päätään. Tuntui, kuin olisi saanut tällin, mutta unenpöpperöisestä olotilasta huolimatta hän ei tuntenut kipua päässään. Hän kohottautui hitaasti seisomaan. Samassa hänen takaraivossaan repesi ärsytyskynnys, kun hän kuuli vienon äänen:
– Ehdimme onneksi ajoissa. Poika ravisti päätään ja huomasi häkissä, kaltereiden takana Sakuran ja Inon keskustelevan.
– Totta kai ehdimme ajoissa, kun minä tein tekniikan!
– Onkohan tämä oikein… Ei ihmisiä saisi siepata.
– Sakura, aiotko jänistää? Ei kuule onnistu tässä vaiheessa! Sasuke katsoi ymmällään tyttöjä. Oliko hänet siepattu?

Ino sytytti kynttilän ja tökkäsi sen pystyyn kynttilänjalkaan. Heikko valaistus voimistui hieman, ja Sasuke erotti paikan luolaksi. Ja vaikka tytöt olivat kalterien takana, eivät he olleet häkissä. Sasuke oli.
– Kas niin, Sakura. Sopimus päättyy tähän. Enää emme ole tiimi, Ino tokaisi ja otti sitten pari askelta kohti Sasukea. Tämä huokaisi hiljaa ja pohti ajatuksissaan, oliko Hadeksella sormensa pelissä vai miksi tilanne vaikutti siltä, että tämä olisi voinut olla helvetti.
– Sasuke… Kummasta pidät enemmän, minusta vai Sakurasta? Ino kujerteli ja yritti näyttää mahdollisimman sievältä seisomalla sirossa asennossa ja katselemalla tavalla, jota elokuvissa käytettiin flirttailuun.
– En kummastakaan, Sasuke tokaisi tylysti. Hän tunsi olonsa hyvin avuttomaksi ja turhautuneeksi, ja hän halusi siitä tilanteesta nopeasti pois.
– Hän ei osaa päättää siis vielä, Ino sanoi, ja pehmeä sävy oli tiessään. Hän kierähti kannoiltaan ja asteli istumaan luolan seinämää vasten. Sakura istuutui vähän matkan päähän hänestä.
– Odotetaan rauhassa, kyllä hän jossain vaiheessa saa päätetyksi, Ino huokaisi. Hän haukotteli ja venytteli hartaasti, mutta korjasi asentoaan nopeasti Sasukea silmäillen, jotta pystyisi nukkuessaankin pitämään viehkeän olemuksensa, ennen kuin nukahti. Sakuran ilmeestä Sasuke erotti epäröinnin, ja Sasuke koetti levottomalla liikehdinnällä kutsua tyttöä avaamaan häkin oven, mutta tämä tyytyi vilkaisemaan pelokkaasti Inoon ja käymään itsekin nukkumaan. Sasuke huokaisi hiljaa. Pahimmillaan veisi ikuisuuden, ennen kuin hän pääsisi pois, ja Naruto luulisi Sasuken karanneen paikalta tylsyyttään. Ja tästä Naruto kaiketi suuttuisi.

Samassa kuului askeleita. Sasuke terästäytyi. Oliko joku tulossa? Ainakin askeleet voimistuivat. Samassa kauempana luolassa näkyi tumma hahmo, joka pysähtyi aloilleen ja kyyristyi. Hän kai oli nähnyt kynttilän liekin valossa nukkuvat tytöt, ja koetti nyt olla hiljaa. Mutta kuka hän oli? Joku tuttu? Vihollinen? Sasuke ei tiennyt, pitäisikö tytöt herättää, joten hän päätti odottaa hetken. Hahmo lähti hivuttautumaan hiljaa kohti valoa, yhä kyyryssä ettei paljastuisi, jos kaksikko heräisi.

Lopulta Sasuke erotti, kuka henkilö oli, ja se sai hänen kasvoilleen hymyn nousemaan. Naruto kohotti etusormen huulilleen, ja Sasuke nyökkäsi. Naruto piti katseensa maassa, ettei potkaisisi vahingossakaan pikkukiviä tai kompastuisi, ja eteni hitaasti Sasuken häkin luokse. Hän hymyili riemukkaasti ja kuiskasi:
– Autan sinut pois, Sasuke. Sasuke nyökkäsi nopeasti ja katsoi odottavaisena Narutoa, joka alkoi tutkia häkin ovea. Se oli lukossa. Naruto vilkaisi tyttöjä, ja hiipi lähemmäs näitä. Sasuke nielaisi. Hänen sydämensä tuntui käyvän ylikierroksilla.

Naruto ei koskenut tyttöihin pelossa, että nämä heräisivät, mutta kierreltyään näitä ympäri vilkaisi Sasukea ja kohautti olkiaan. Nähtävästi hän ei nähnyt avainta häkin oven lukkoon. Sasuke puri huultaan ja kirosi mielessään. Jos Naruto alkaisi penkoa heidän taskujaan, he varmasti heräisivät. Eikä Sasuke halunnut, että Naruto kuitenkaan herättäisi heidät ja vaatisi avaamaan oven. Enintään siitä seuraisi iänkuinen inttäminen, tai sitten he alkaisivat taistella, ja se voisi vaikuttaa heidän tiimityöhönsä – jos heidän ja Sakuran välit menisivät huonommaksi, tiimityön voima heikentyisi. Onneksi, vaikka Naruto ei noita asioita harkinnutkaan, hän ei näyttänyt aikovankaan herättää heitä. Kaipa hän vain pelkäsi, että Ino kimpaantuisi.

Yhtäkkiä Naruto kumartui Inon päälaen yläpuolelle. Sasuke sai vaivoin pidäteltyä ärähdyksensä jättää tyttö rauhaan. Mitä ihmettä Naruto oikein puuhasi?! Miksi hän sorkki tytön hiuksia? Nyt hän ainakin herättäisi hänet! Sasuke yritti huitoa kädellään, jotta Naruto kiinnittäisi tähän huomionsa ja jättäisi Inon hiukset rauhaan. Hetki kului, ja Sasuke yritti jo kuiskauksin komentaa Narutoa pois. Lopulta Naruto suoristautui ja asteli lähemmäs Sasukea. Tämä avasi jo suunsa kysyäkseen, mitä typeryyksiä Naruto nyt harrasti, kun hän huomasi tämän kädessä hiuspinnin. Sasuke hymähti. Naruto kyllä osasi yllättää ninjana.

Naruto räpelsi hetken häkin parissa, kunnes lukko naksahti ja aukesi. Sasuke tarkkaili hetken tyttöjä, mutta nämä eivät reagoineet. Naruto veti oven hitaasti auki, eikä se heidän onnekseen narissut. Sasuke asteli ulos häkistä, ja niin he lähtivät nopeasti pois luolasta, ennen kuin heidän pakonsa huomattaisiin.

Kohta pojat olivat päässeet takaisin Konohan kaduille jatkamaan päiväänsä siitä, mihin Ino ja Sakura sen olivat keskeyttäneet.
– Kiitos, kun tulit pelastamaan minut, Sasuke sanoi ja hymyili. Naruto nyökkäsi vastaukseksi kiitokseen, sillä hän ei saanut sanaa suustaan. Oliko Sasuke hymyillyt? Narutolle?
– Um… Naruto, Sasuke aloitti hieman epäröivällä äänellä. Naruton ilme muuttui yhä hämmentyneemmäksi. Sasuke käyttäytyi hänen mielestään kummallisesti.
– Niin? Naruto vastasi. Hän katsoi odottaen Sasukea. Tämä sopersi hetken jotain, kunnes tyytyi sanomaan:
– Minä pidän sinusta.
– Niin minäkin sinusta, olet mukava kaveri! Naruto sanoi ja virnisti. Sasuke hymyili. Kyllä Naruto aikanaan tajuaisi, mitä Sasuke tarkoitti. Siihen saakka Sasuke kuluttaisi treenaukselle tarkoittamaansa aikaa unelmointiin siitä, millaista Naruton ja Sasuken elämä tulee vielä olemaan.

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

Kiitokset kun luitte! ^^ Nyt kerron, mitä ficin piti sisältää:
– Parituksena SasuNaru (shounen-ai)
– Inon ja Sakuran piti siepata Sasuke jonnekin luolaan
– Sanat: banaani, hiuspinni ja kynttilänjalka
– Genrenä huumori (jonka sain aika huonosti tähän, anteeksi ^^’), toiminta ja lievä angsti

Kiitokset Kuroiille haasteen annosta ^^