- This topic has 14 voices and 15 replies.
-
Posts
-
Kertokaapa mitä hyviä shoonenmangasarjoja on, mitä suosittelette muille ja mikä on paras?
Mitä shoonenmangaa te luette??
Mun lemppari shoonenmangat on Mär,Rurouni Kenshin, Naruto, Dragonball, One Piece, Bleach, Reborn!, D. Gray man, Eyeshield 21, Vagabond, RaveVoi myös laittaa perusteluja mutta ite en nyt jaksa
muokattu…
sori meni vahingos manga sarjat osioon,voisko joku siirtää tän tohon kyselyihinSuosikkigenre. Shounen-sarjoja on tuullu luettua vähän liikaakin. Osat hyviä osat huonoja. Ja muutama elämää suurempi.
Esimerkki huonosta shounenista:
-Ai kora. Ainoa lukemani shounen joka oli ihan sietämättömän huono. Säälittävää fanserviceä ja olematon juoni. Piirrostyylikin on niin avuttomasti toteutettu että ihmettelen miten tollasta julkaistaan. En suosittele kenellekkään.
-Naruto. Supersuosittu ja ylihehkutettu sarja, joka loppujen lopuksi ei ole hirveän hyvä. Ensiksikin huumori on aika ala-arvoista. Toiseksi, "juoni" koostuu vain maailman rasittavimman emopojan jahtaamiseen ja pitkitettyihin taisteluihin.
Esimerkki hyvästä shounenista
-Shaman king. Toimiva kokonaisuus ja laaja hahmokaarti. Epäomaperäinen juoni jota jaksaa kumminkin seurata ilman tylsistymistä. Piirrostyyli on sitä "perus-shounenia" eli tarkemmin piikikkäät hiukset ja yliampuvan suuret aseet. Hyvä shounen muttei mitnekään maailmaa mullistava.
-Fairy tail. Kliseisetä ja tylsästä alusta huolimatta ihan kelpo sarja. Selkeästi yritetty saada ihmisiä innostumaan miedolla fanservicellä joka ei tosin itseäni haittaa. Sisältää yhden maailman parhaista naishahmoista. Suhteellisen tavallinen juoni, jota silti jaksaa seurata. Ei kuitenkaan sen fantsun yhdentoista euron arvoinen teos, mutta lukemisen arvoinen.
Esimerkki maailmaa suuremmasta Shounenista
-Katekyo hitman Reborn! Nuossut lähiaikoina ihan lempisarjaksi. UPEA piirrostyyli, omaperäiset hahmot ja kyky olla toistamatta itseään monen kymmenen volan jälkeen. Huumori tökkii aina vähän väliä mutta pääasiassa sekin on kunnossa. Loppujen lopuksi aika tuntematon sarja mutta itselle tällä hetkellä ehdoton suosikki.
Siinä nyt osa, lisäilen enemmän sitten kun jaksuuta riittää.
No sanotaan pari josta ite etenkin tykkään:
1. One Piece. Sarja loistavalla juonella ja tarinankerronalla, tietenkin höystettynä tosi erikoisilla hahmoilla ja huumoriakin löytyy. Omaperäiset taistelut myös. Melkeen itsekkin haluaisin olla piraatti.
2. Eyeshield21. Loistava urheilumanga, joka ei tylsisty edes 300 chapterin jälkeen. Hahmot loistavia, etenkin hiruma. Ja amerikkalainen jalkapallo on tehty sarjassa kiinnostavaksi.
3. Fullmetal alchemist (onks se shonenii?). Hyvä sarja, ja tekee loistavasti oman maailmansa alkemioineen jne. Tällekkin tulee naurettua..
4. Fairy tail. Kattokaa edellinen kommu…oon laiska 😆
No, shounen on ehdottomasti yksi lempi genreistäni mangassa. Mikä siinä sitten on niin hyvää? Kunnon shounenissa on hyviä hahmoja, hauskaa huumoria, ja paljon jännitystä! Shounen on aika laaja käsitys, mutta kun minä puhun nimenomaan shounenista, niin tarkoitan sillä lähinnä Naruto-tyylisiä sarjoja.
Shounen-sarjoja, joista itse pidän ovat mm. D. Gray-man, Dragonball, Bleach, Inuyasha ja Samurai Deeper Kyo.Mitä mitä mitä? Kukaan ei ole maininnut shoonenista puhuttaessa sen (ainakin shoonenmätön) ehdotonta kingiä ja ykköstä, Yoshihiro Togashia! Togashia, jonka sarjat Yuu Yuu Hakusho ja Hunter x Hunter loistavat mielettömillä taistelukohtauksilla, mahtavilla hahmoillaan ja eritoten jälkimmäinen innovatiivisella juonellaan. YYH:n hahmojen välisten kemioiden toimivuus ja henkeäsalpaava, tauoton toimintatykitys tekevät siitä selkeästi tavallista paremman perusmättösarjan ja HxH todistaa, että poikien toimintasarja voi koukuttaa muullakin kuin hyvin tehdyillä ja jännittävillä tappeluilla, ja lisäksi se tietenkin vain paranee kappale kappaleelta (kaikki tosin eivät pidä tällä hetkellä jatkuvasta kimeramuurahais-tarinasta, mutta itseäni se ei ole vielä ainakaan alkanut jurppia. En tosin ole paljoa sitä vielä lukenut…).
Sitten pitää tietenkin mainita 80-luvulta olevat, päätähuimaavan päättömät Saint Seiya ja JoJo’s Bizarre Adventure. StS:stä pitääkseen täytyy olla todellinen mättöfanaatikko, eikä sitä missään nimessä auta ottaa vähääkään vakavasti. Kun nämä ehdot täyttyvät, voi tästä eeppisestä nykyajan shoonenmätön kivijalasta saada rajattomasti hupia. JoJo taas hurmaa luojansa Hirohiko Arakin kahjolla mielikuvituksella ja jumalallisen upealla taiteellaan. Yli 90:n kirjan mitta taas takaa, että tämä hauskuus ei äkkiä lopu. Kasarimangan parissa jatketaan vielä, kun esitellään kaikkien aikojen miehekkäin manga, Hokuto no Ken (tunnetaan myös nimellä Fist of the North Star. Post-apokalyptisessa asetelmassa tapahtuvaa toimintaa traagisilla kohtaloilla ja miehisillä kyynelillä höystettynä. Viholliset paisuvat kuin pullataikina ja räjähtävät verisateen saattelemana riekaleiksi, kun äijien äijä, vuosisadan lopun pelastaja, laupeuden perikuva (paitsi pahisten tapauksessa), Kenshiroo, jakaa oikeutta Hokuto Shinkenillään.
Romanttinen shoonen pitää toki mainita kaiken tappelunmätkeen ohella. Rumiko Takahashi, Mitsuru Adachi ja Masakazu Katsura kuuluvat tämän alalajin mestareihin. Takahashin tarinathan tunnetaankin, Adachi taas on urheilu-, erityisesti baseball-mangoillaan lumonnut lukijoita 70-luvulta saakka, yhtenä rakastetuimpana työnään Touch, jonka animesovitus kuuluu kaikkien aikojen katsotuimpiin Japanissa. Katsuran ecchihtävät työt ovat hankkineet myös paljon suosiota koukuttavilla rakkauskoukeroillaan ja upealla taiteellaan.
Urheiluteema on tietenkin olennainen osa poikainmangaa, edellä mainitun Touchin ohella loistavaa poikien urheilumangaa ovat esim. Youichi Takahashin legendaarinen futismanga Captain Tsubasa, Takehiko Inouen jättimäisen suosittu koripallomanga Slam Dunk ja George Morikawan nyrkkeilyeepos, täydellisen heittopussin kasvutarina varteenotettavaksi nyrkkeilijäksi, Hajime no Ippo.
Toki shooneniin mahtuu vielä muutakin, kirjoitan lisää jos keksin.
Kaikista omistamistani mangoista suurin osa on juuri shounenia. Parhaita ovat uskoakseni One Piece ja Bleach. Miksikö?
One Piece on yksinkertaisesti hahmoiltaan, tarinaltaan ja huumoriltaan täyttä AAA- luokkaa. Taistelut ovat myös viihdyttäviä ja sen maailma on kiinnostava.
Bleach sisältää paljon hyvää toimintaa, tekijä onnistuu todella hyvin luomaan taistelijoihin illuusion voimasta. Lisäksi se on hyvin piirretty ja vahvatunnelmainen.
Ajattelinpahan huvin vuoksi tehdä tämmöisen listauksen parhaista shoonen-sarjoista, jotka tiedän. Tai no, tarkemmin sanottuna listauksen parhaimmista shoonenmätöistä. Tässä siis tämänhetkinen top-10:
1. Jojo’s Bizarre Adventure (Hirohiko Araki)
WRYYYYYYYYYYYYY!! Jos joku kuvittelee, ettei shoonenmanga voi olla suoranaista taidetta, lukekoon Jojoa. Arakin upean mielipuolinen ja mielipuolisen upea taide yhdistettynä kreisiin ja kaikkien aikojen kekseliäimpään tappelunmätkeeseen, mitä sarjakuvan sivuilla on ikinä nähty, muodostavat täyden kympin arvoisen kokonaisuuden. Tällä hetkellä lukemisen alla on neljäs tarina, Diamond is Unbreakable, eikä tuttuun tapaan lukemista malttaisi ollenkaan lopettaa sen makuun päästyä.
2. Hunter x Hunter (Yoshihiro Togashi)
Taktiikkaa raakaa voimaa enemmän taisteluissa painottava, ei tylsä silloinkaan, kun tarina etenee lähinnä dialogin varassa, osaa yllättää, osaa liikuttaa, osaa shokeerata… ja sittenhän on vielä Hisoka. Uskomattoman tuntuiset käänteetkin Togashi osaa selittää loogisesti ja sarja vain yksinkertaisesti käy paremmaksi kappale kappaleelta.
3. One Piece (Eiichiro Oda)
Hahmot, joista oppii aina jotain uutta, lysti maailma, josta paljastuu uusia puolia jatkuvalla syötöllä. Mahtava, monenkirjava hahmokaarti. Tarina, jonka Oda tuntuu pystyneen miettimään ennalta käsittämättömän pitkälle, sekä omaperäinen taide, joka on luotu yksinomaan OP:hen sopivaksi, ja jota ilman sarja ei olisi oma itsensä. Saa aina hyvälle tuulelle, vaikka onkin ajoittain surullinenkin.
4. Hokuto no Ken (Buronson & Tetsuo Hara)
Maailmanlopunjälkeinen ympäristö ja miesten mies, Kenshiroo, pieksemässä pahiksia. Eeppinen kokonaisuus täynnä dramaattisia taisteluita, traagisia kohtaloita ja mahtipontisia tavoitteita. Ja rutkasti ATATATATATATA!!:ta
5. Saint Seiya (Masami Kurumada)
Athenan pyhimykset antavat cosmonsa palaa ja tehdä ihmeitä, eikä mikään haaste ole liian suuri ylitsepäästäväksi. Meno käy päättömämmäksi kirja kirjalta, eikä koskaan voi olla varma, mihin jokin hahmo saattaa pystyä. Asiat ovat harvoin ihan niin kuin ne näyttävät olevan, eikä sokeutuminen tai edes kuolema ole este taistelemiselle!
6. Yuu Yuu Hakusho (Yoshihiro Togashi)
Perusmättöä, joka kuitenkin koukuttaa hahmokaartilla, jonka kemiat pelaavat saumattomasti yhteen. Loppupuolella alkaa lipsua käsistä, mutta viihdearvo ei koskaan kärsi. Vakavampi ja synkempi kuin alkuun uskoisi, mikä on osaltaan syynä sarjan mahtavuudelle.
7. Sakigake!! Otokojuku (Akira Miyashita)
Hokuto no Kenin jalanjäljissä tullut, sekin äärimmäisen miehekäs pakkaus. Alun huumoripitoisuus karisee pian, ja Otokojukun oppilaat päätyvät taisteluturnauksiin mittelemään taitojaan, joutuen aina ahtaalle, mutta aina selviten, käyttämällä päätään ja mitä mielikuvituksellisempia tekniikoita.
8. Dragonball (Akira Toriyama)
Aina yhtä legendaarinen Dragonball ansaitsee paikkansa listalla, koska se on se kivijalka, jolle nykyajan shoonenmättö perustuu. Alku onkin ratkiriemukasta toiminnan ja älyvapaahuumorin yhdistelmää, ja onhan myöhemmällä, supersankari-tyylisellä loputtomalla tappelullakin viihdearvoa. Sarjan loppupuoli vaan kärsii ajoittain pahastikin Toriyaman haluttomuudesta jatkaa koko mangaa.
9. Hopeanuoli/Ginga Nagareboshi Gin (Yoshihiro Takahashi)
Ei ihan perinteisintä tappelushoonenia, kyse kun on koirien taistelusta karhuja, susia ja toisiaankin vastaan. Täyttää hyvin kaikki onnistuneen toimintashoonenin tunnusmerkit: on päähahmo, jolla surullinen tausta, rankkaa treenausta, ystävyyden ja toveruuden ylistämistä, mielenkiintoisia, vaikuttavia pahiksia ja traagisia kohtaloita. Sekä päättömiä erikoistekniikoita.
10. Flame of Recca (Nobuyuki Anzai)
Nyt lyö vähän tyhjää, muutakaan ei oikein keksi, joten olkoon Recca. Joka on kyllä ihan hyvä sarja. Vaikkakin tyypillinen kuin mikä, ei kovin erikoista hahmokaartia ja oikeastaan sama juonikuvio käydään läpi kahdesti, on Reccassa hyvä tunnelma ja mieletöntä toimintaa. Anzain taidekin kehittyy todella hyväksi sarjan aikana, joten ei yhtään pöllömpi teos.Shoonen on rakkaus. Sitä tulee luettua eniten, enkä itseasiassa muuta luekkaan.
Suosikkeja:
-One Piece. Ei tarvitse selittää – lysti juoni, lystit hahmot ja lystit seikkailut. Vaikka sarja onkin välillä dramaattinen, on se silti aina niin lysti. Oda jatkakoon turskisti vaan.
-Soul Eater. Todella mukavaa seikkailua. Piristävä poikkeus muihin shooneneihin lyhyemmillä taistoillaan.
-FMA. Tämäkin on erilainen. Paljon synkempi ja raaempi kuin muut shoonenit. Hahmot eivät ole niin loistavia, mutta Sloth on yksi suosikkini.
Listalle ei pääse Naruto, koska se on alkanut kylpemään klisheissä.
Erikoismaininnan saa Dragonball, shoonenin kivijalka ja mangainnostukseni aloittaja.
History strongest diciple kenichi loistava martial arts sarja erinomaisia hahmoja muutenki hauska.
Mahou Sensei Negima Juoni kehittyy ja muuttu suuremmaksi kuin mitä alku olis antanut ymmärtää samalla pää hahmosta muuttuu todellinen kovis.
Toriko Toisiks Paras jumpin shonen sarja loistava seikkailu näyttää kunnon vanhan ajan shonenilta ja sisältää lihaksikkaita miehiä.
Medaka BoxEi tästä kyllä sanoo mitään yhtä epänormaalia koko sarja. Varmaan se et niin outo niin jäin koukkuun.
Gintama Paras shonen sarja koskaan anime oli täydellinen manga on täydellinen loistavaa huumori mikään ei ole naurattunut niin paljoa kuin tämä.
Bleach
Upeasti piirretty toimintasarja, jossa on lisäksi tyylikkäitä hahmoja, joista kaikissa on ainakin jonkin verran syvyyttä, osissa toki enemmän, joskus vähemmän. Taistelut ovat sulavasti piirrettyä, parhaimmillaan eeppistä silmäkarkkia, joihin osataan todella luoda mielikuva voimasta. Viime aikoina on tosin ollut havaittavissa merkkejä toiminnan lisääntymisestä tarinan kustannuksella, mutta hyvä sarja Bleach silti on.One Piece
Tarviiko edes perustella? Tarina täyttä A-luokkaa, hahmot loistavia ja huumori saa aina nauramaan ääneen. Miinusta tuo tosin hillitön pituus. Ei muuten, mutta hyllyistä loppuu tila.D. Gray-Man
Kauhushounen, jossa on silmää miellyttävä, timburtonmainen piirtojälki, tyylikkäästi toteutettu epätoivoinen maailmanlopun tunnelma ja lukuisia traagisia ihmiskohtaloita. Suosittelen tunnelmallisen mangan ystäville.En nyt tiedä, minne muualle tän nyt kirjoittaisi, niin pistetään nyt tänne.
Eli nyt oli Shoonen Jumpissa tuplanumero viime viikon keskiviikkona. Mutta, miksi se on tuplanumero. Lukuja ei kuitenkaan tule kuin se yksi, että mistä se kaksinkertaine sivumäärä sitten tulee.Eipä tässä muuta.
SlamDunk wrote:
En nyt tiedä, minne muualle tän nyt kirjoittaisi, niin pistetään nyt tänne.
Eli nyt oli Shoonen Jumpissa tuplanumero viime viikon keskiviikkona. Mutta, miksi se on tuplanumero. Lukuja ei kuitenkaan tule kuin se yksi, että mistä se kaksinkertaine sivumäärä sitten tulee.Eipä tässä muuta.
Tuplanumero on vain nimitys sille numerolle, joka yksin tulee ulos kahden viikon aikana. Sivumäärä pysyy samana kuin muissakin numeroissa.
Jepjep, parhaita genrejä on minullekin tämä shoonen…
tykkään:Bakuman
ihan yleisesti, Takeshi Obata rulaa. Ei vaan sen takia että se osaa piirtää, vaan myös sen takia, että se aina löytää niitä authoreita, joilla aivot leikkaa. Tsugumi Ooba nimittäin keksi maailman parhaan idean ikinä kun alkoi tätä sarjaa kyhäämään. Tämä sarja on erittäin hyvä itse asiassa juuri siitä syystä, ettei se ole ihan perinteinen taistelumanga.
D. Gray-man
Juu, aivan mahtava sarja. Tykkään tosi kovasti siitä, että tässä löytyy kauhun elementtejä ja on vähän tummemman sävyinen(vaikka sitä huumoriakin löytyy ihan kiva määrä). Ja ekstrapisteet sille ihan vaan siksi, että tekijä sattuu olemaan nainen(Niitä ei nääs shoonenlehdessä montaa ole).
One Piece
Juu samaa kommenttia kuin muillakin. Hauskaa, hulvatonta, lystiä.
Hikaru no Go
Juu, Taas sitä Obataa tänne. Ja sama syy, ei taistelumanga, ja tykkään kattoo kun henkilöhahmot kasvaa. En tykkää mistään kahden vuoden aikahyppäyksistä. Ja taas se idea, et koko homma pyörii pelkän lautapelin ympärillä.Beelzebub
Tämä nousee tänne vaan sen takia, että alkuasetelma on päin seiniä, juoni ihan persillään ja hahmot aivan hulvattomia. Saa siis nauramaan. Ja tässä on sitä perusmättöökin ihan kivasti.
Huom! Eivät ole paremmuusjärjestyksessä, sellaiseen en pysty vaikka haulikolla uhkais.
Ja nämäkin vaan vaan muutama mistä tykkään. Mutta kyllä niitä huonojakin löytyy!
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
