Suzumiya Haruhi no Yuuutsu

Viime kuussa päätin paikata jotain aukkoa animesivistyksessäni, ja niin syntyi Haruhi-projekti, jonka tarkoituksena oli katsoa ihan kaikki Haruhiin liittyvä (eli kaksi animekautta, kaksi webbisarjaa ja elokuva). Nyt kun projekti on ohi, niin tunnelmat ovat vähän sekalaiset.

En kadu ensimmäisen kauden katsomista, vaikken vieläkään ymmärrä, että miten se voi olla niin hypetetty. Olihan se ihan viihdyttävä, vaikka välillä jopa puuduttavan tylsä. Ei erityisen hauska, mutta enimmäkseen sitä katsoi ihan mielellään.

Katsoin ensimmäisen kauden epäkronologisessa järjestyksessä, mutta koska olin kuullut sarjasta tarpeeksi, olin varautunut siihen. Hämmennys oli siis vain lievää, ja totta puhuen tapahtumissa pysyi kaikesta huolimatta hyvin mukana. Epäkronologinen järjestys on mielestäni siinäkin mielessä parempi, että siinä ne varsinaiset juonijaksot (The Melancholy of Haruhi Suzumiya I-VI) sekoittuvat niiden fillerimäisten jaksojen kanssa. Viimeinen jaksokin tuntuu enemmän kauden päätökseltä, toisin kuin se tuskastuttava Someday in the Rain. Ja siinä se perimmäinen ongelma onkin – juonijaksot ovat kauden mielenkiintoisinta antia. Ne toiset jaksot taas ovat hyvin fillerimäisen tuntuisia, pitkälti pointittomia hengailujaksoja. Ihan ok-tasoa, mutta ei erityisen palkitsevaa. Paitsi se koulufestivaalijakso, se oli sentään hyvä. Ja Phoenix Wrightille nyökkäilevä kohtaus Remote Island Syndrome 2:ssa oli sekin aika vinkeä.

Toka kausi – jos sitä voi kaudeksi edes sanoa – olikin sitten varmaan tuskallisin elämys pitkään aikaan. Endless Eight ei vain toimi. Saman jakson toistaminen lähes identtisenä kahdeksan kertaa on pelkästään halpamaista, eikä tuollainen idea ei vain jaksa kantaa niin pitkälle. Kahden jakson mittaisena? Täydellistä. Kolmen? Ehkä vähän venytyksen makua, mutta voisin hyväksyäkin. Mutta että kahdeksan? Ehh. Toki jaksoissa oli muutoksia (vaatteet, kuvakulmat jne.), mutta Endless Eight onnistuu lähinnä koettelemaan katsojan kärsivällisyyttä ja noita pieniä muutoksia on vaikeaa arvostaa. Jaksoin katsomalla katsoa kolme jaksoa, loppujen annoin pyöriä taustalla samalla kun tein jotain muuta, sillä tajusin, ettei jaksoilla olisi mitään mielenkiintoista sanottavaa, ei ennen päättymättömän kasin päätösjaksoa. Asiaa ei paranna sekään, että tämä toistettava jakso on kaukana mielenkiintoisesta.

Entäpä kauden loput jaksot sitten? Olisin voinut elää ilman niiden näkemistäkin. Totta puhuen jakso 00 toimii itsenäisenä aivan loistavasti, enkä kaivannut siihen mitään kulissien takana-selityksiä. Valitettavasti loppukausi keskittyykin vain ja ainoastaan sen opiskelijaleffan kuvauksiin, enkä voi sanoa olleeni erityisemmin kiinnostunut. Oikeastaan tämä vuoden 2009 tekele olisi kai kuulunut katsoa ykköskauden lomassa (jaksojärjestys täällä), sillä uusien tapahtumien sijaan jaksot täydentävät ekaa kautta.

Parasta tässä kakkoskaudessa taisikin olla opening, joka on hyväntuulinen, energinen, vauhdikas ja värikäs.

Webbisarjat voin summata lyhyesti (mitään muuta lyhyttä tässä viestissä ei sitten taida ollakaan D:): Haruhi-chania en pitänyt erityisen hauskana (tosin olen ihan varma että taisin nauraa jollekin vitsille, en vain muista että mille) ja Nyoro~n Churuya-san ratsasti yhden vitsin varassa, ja on yksi kummallisimmisista ja epähauskimmista asioista, joita olen ikinä nähnyt.

Elokuva, The Disappearance of Haruhi Suzumiya, oli oikeastaan ihan hyvä, joskin kestoltaan turhan pitkä (lähes kolme tuntia). En pidä Haruhista juuri ollenkaan, mutta tosiaan, Kyonille maailma ilman Haruhia ei kelpaisi, ja sen välittämisessä elokuva teki työnsä hyvin. Lopputekstikappale on muuten aivan ihana. 🙂

Tästä päästäänkin hahmoihin. Haruhi on lähes sietämätön muita pompotteleva megabitch, ja se, että maailma tuntuu pyörivän tämän ympärillä, ei varsinaisesti saa nauttimaan sarjasta. Ehkä yksi ärsyttävimmistä hahmoista, joihin minulla on ollut epäonni törmätä. Hahmo kyllä tuntuu saavan hieman väriä juonijaksojen loppusuoralla, mutta siihen se sitten jääkin. Kyonin ja Haruhin suhdekaan ei etene mitenkään. Kyon on sarkastisen kommentoinnin ja normaaliutensa ansiosta ehkä pidettävin hahmo, joskaan ei erityisen syvä (lol mikä hahmonkehitys edes koko sarjassa, kun kukaan ei tunnu muuttuvan). Koizumi, Yuki ja Mikuru ovat lähinnä yhden nuotin hahmoja. Koizumi puhuu ja paljon (jossain jaksossa meinasin nukahtaa pojan puhuessa ikuisuudelta tuntuvan ajan), Yuki on se hiljainen ja kylmähkö tyttö ja Mikurua, fanserviceneitoa, käy lähinnä sääliksi Haruhin kiusatessa tätä.

Kuvittelisin, että jos haluaisin katsoa jotain Haruhi-aiheista uudestaan, niin se olisi juurikin ensimmäinen kausi, joka kaikista vioistaan ja heikkouksista huolimatta onnistuu olemaan kohtuullisen viihdyttävä. Kaikki muu saa jäädä kertakäyttökamaksi (jopa se elokuva, vaikken edes pitänyt sitä huonona. En vain koe tarvetta nähdä sitä uudestaan).

Jotain, mitä muistin vasta sarjaa katsoessani: olin itse asiassa yrittänyt aloittaa Haruhia jo vuosia sitten, mutta ensimmäinen jakso oli 00, jota kestin silloin aikoinaan vain muutaman minuutin ajan. 😀 En voi syyttää itseäni tästä, onhan se vähintäänkin mielenkiintoinen ensikurkistus sarjaan.