- This topic has 9 voices and 13 replies.
-
Posts
-
Inu-Mimi wrote:
Pitäisi olla sellainen ketju kuin Kysymys seuraavalle -topicin hukkaan menneet vastaukset. Sinne saisi aina käydä dumppaamassa hienoja vastauksiaan aina kun joku lyö oman vastauksensa väliin. On nimittäin vähän noloa vastata kymmeneen kysymykseen yhtä aikaa kun ei halua pyyhkiä omia loistokkaita vastauksiaan pois (ylpeys käy taas lankeemuksen edellä, jos saan vähän kliseeurpoilla).
Päätinpä nyt ottaa valtuudet tehdä tämä topic; tällaiset kun jäävät usein vain ehdotuksiksi. Ja onhan tästä ollut puhetta itse topicissakin.
Elikkäshiish, täällä voi käsitellä Kysymys seuraavalle -topicissa esitettyjä kysymyksiä vähän syvemmin, laittaa ns. hukkaan menneitä vastauksia, joita ei viitsi itse topicciin pistää, kun on tullut monta postausta väliin ja vastata aiemmin esitettyihin kysymyksiin, jos kokee siihen postatun vastauksen olevan riittämätön. Ja voihan tietysti kirjoittaa mitä tahansa ks. topiciin liittyvää, mutta kannattaa huomata että viestit kuten "siis tää on n11nQ nii 1hQ aihe" eivät ole kovin suotuisia. No okei, tuskin kukaan trollien lisäksi mitään tollasta kirjoittaa, mutta tajusitte varmaan.
The stage is yours.
Onhan tää ihan hyvä juu, mutta tän ansiosta Kysymys seuraavalle -topicissa taitaa vastausten taso laskea aika rankasti. Meinaan jos jokainen joka aikoo oikeasti vastata kysymykseen kunnolla perustellen tuleekin tänne ja kirjoittaa sen kunnon vastauksen tänne. Sinänsä sääli, sillä siellä oltiin jo pikkuhiljaa saamassa jotain tulosta aikaiseksi, kun enää vain noin joka viides viesti oli ihkutus tai lyhyt. Jotenkin tuli hieno olo, kun tuli mieleen, että viestien taso on ylipäätäänkin parantunut. Mukava lukea kun ihmiset kirjoittaa enemmänkin kun sen pari lausetta. Pitää toivoa että tän ja varsinaisen topicin välillä säilyy joku tasapaino, eikä se vanha mene taas ihan roskaketjuksi.
No voidaanhan "kysymys seuraavalle" topassa ottaa tämä varaus käytäntöön, eli postaa ensin vastauksen: Varaus, tai vaikka varaan tämän! ja sitten rupeaa editoimaan viestiä jotta saa sen kunnollisen vastauksen valmiiksi ennen kuin ketjuun on tullut viisi sivua: "Hiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii, onx leppäkertut kivoi?!?!?!11" "Emt! ^^ Robert Pattinson on söde!!!" (tämä ei viittaa kehenkään käyttäjään, vaan surkeiden esimerkkiviestijen ääripäähän. 😀 )
Omasta mielestä tämä topic on siitä antoisa idea että erillisistä kysymyksistähän voitaisiin täällä ihan keskustellakin. 🙂 Eihän sen välttämättä juuri siihen yhteen osuvaan vastaukseen tarvitse jäädä, on kivempi kuulla useamman mielipide tai vaikka itse kysymyksen kirjoittajankin.
Noh, ehdotus kuitenkin, mutta uskon että tällä foorumilla ainakin muutama "fiksu immeinen" on jotka osaa, tai ainakin yrittävät tuon "kysymys seuraavalle" ketjun tasoa nostaa. Yritän pääsääntöisesti itsekin välttää ihan jonninjoutavia viestin surkimuksia.Vastasin Hantin avaruusaiheiseen kysymykseen (kysyttiin, että jos tulisi mahdollisuus matkustaa avaruuteen, niin matkustaisinko?), mutta edelleni kiilattiin, joten laitan sen vastauksen nyt tänne:
Armoton pelkuri kyllä olen, mutta kyllähän avaruuteen matkustaminen kiehtoo. Avaruus on aina jollain lailla pelottanut minua. Oikeastaan se on pelottavimpia asioita, joita tiedän. Sen pelottavuus johtuu siitä kun se on niin iso, eikä siitä tiedetä paljoa. Olisi tietyllä tavalla hienoa ’nähdä livenä’ valtava avaruus ja planeetat ja hämmästellä kaikkea mitä avaruudessa sitten olisikin. Painottomuuden tunne olisi myös ihana kokea. Olen aina halunnut lentää! (No kukapa ei.)
Matkustaminen sen sijaan ei vaikuta kovin houkuttelevalta. Avaruudessa etäisyydet ovat suuria, joten matkustamisessa kestäisi kauan. Ryntäisin pää kolmantena jalkana mukaan, jos matka kestäisi tyyliin kaksi päivää. Yleensä kuitenkin siellä avaruudessa joutuu olemaan kauan, vaikkei menisi kovinkaan kauas. Avaruussukkulat ovat pieniä, ja ahtaita. Minulle on suoranaista helvettiä olla pienissä tiloissa monen ihmisen kanssa pitkä aika ilman, että pääsee olemaan yksin. Ja myöskin, siellä avaruus sukkulassa voisi tulla aika vähän pitkäksi.
Kysyttiin tämänhetkisiä top 3 kappaleita, mutta olin sen verran hidas että kysymykseen kerettiin jo vastata. 😀
Ajattelin tänne laittaa vaikka ei varmaan ketään musiikkimakuni suuremmin kiinnosta, mutta toisaalta mistäs sitä tietää jos joku muukin sattuisi näistä biiseistä tykkäämään!I. Kestosuosikkina voisi laittaa jo tämän Hedningarnan "Vargtimmen" kappaleen, ei ole hajuakaan mihin genreen tuo kuuluu mutta se on erittäin vänkä yhdistelmä. Siinä lauletaan sekä ruotsiksi että suomeksi (ruotsi tuotti aluksi vaikeuksia mutta kävin sanat lukemassa/yritin kääntää ja etsiä käännöksiä.) Pidän kovasti musiikista ja sanoista myös, siinä on jotakin joka koukutti minut.
II. Oho, taas menee ruotsin puolelle… Tällä hetkellä yksi suosikeistani on Finntroll yhtyeen "Fiskarens Fiende". Sanat ovat helpot, kertosäe vähän uhmakas ja tarttuva, plus pidän sen sanomasta, hehe. No ei, en vihaa uskontoja tai mitään, pidän vain hassusta musiikista. (genre on joidenkin mukaan tosiaankin "peikkometallia".)
III. Seuraavaksi on pakko valita jotain Sonatalta (musiikin laittaminen arvojärjestykseen on oikea vatsavaiva meikäläiselle. 😀 ), hmm, erityisesti tällä hetkellä pidän Sonatan "Zeroes" kappaleesta, jotenkin sellainen kappale jonka haluaa kuunnella uudestaan, tosin pidän koko levystä paljon. Musiikki on suurin inspiraationi mytologian ohella kun on kyseessä piirtäminen. Nauratti miten tämä laulu toi mieleen vaikka minkälaisia kuvia, yms. Eli tämä kappale nimenomaan inspiraation ja hyvän tuulen kannalta!
Saimpas hyvän syyn nostaa tätä ketjua. Pitihän se arvata, että sen kerran kun kysymys seuraavalle -topsaan jaksan taas vastata niin eteen kiilaa väkeä, enkä uuteen kysymykseen osannut/jaksanut mitään raapustaa. Loistokkaasta tekstistä en tiedä, mutta olisi sääli heittää vastaus hukkaan.
Kirppu siis kyseli mangasarjoista joita haluaisin aloittaa.
20th century boys. Olen siitä kuullut niin paljon hyvää, että on lievästi sanottuna alkanut kiinnostaa. Plus olen Urasawalta lukemassa juuri Monsteria joka on osoittautunut aivan mahtavaksi sarjaksi. Yksinkertaisesti sanottuna siis 20th century boys kuulostaa mielenkiintoiselta sarjalta, se on varmaan suurin syy miksi sen aloittamista mietin. Ja voiko parempaa syytä olla?: D
Vielä en kyllä ole aloittamassa sen lukemista, haluan ensin lukea edellä mainitun Monsterin loppuun.Toinen kiinnostava on Bitter virgin. Joskus vuonna porkkana bongasin siitä tehdyn topicin täällä ja alkoi kiinnostamaan. Nyt kun se taas vähän nousi niin huomio heräsi uudelleen. En ole aiemmin lukenut sarjaa joissa olisi samat teemat, joten saattaisi hyvinkin olla kannattava kokemus tuon lukeminen. Yksi syy on myös se, että kyseisen topicin aloittaja on an&ri. Tähän asti tyypin maku mangan suhteen on osoittanut sen verran hyväksi etten usko Bitter virgininkään olevan ainakaan kovin suuri pettymys.
Tähän asti on lukeminen jäänyt lähinnä laiskuuden takia, mutta yritän sen tässä lähiaikoina aloittaa~Also, jos jollakulla olisi painava sanansa sanottavan noista sarjoista, niin mielelläni kuulen. Tulenko vain hukkaamaan aikaani vai onko edessä oikea elämys?
räsynukke wrote:
Also, jos jollakulla olisi painava sanansa sanottavan noista sarjoista, niin mielelläni kuulen. Tulenko vain hukkaamaan aikaani vai onko edessä oikea elämys?
Oikea elämyshän ainakin 20th Century Boys tulee olemaan. Monsterista pitävä ei voi pettyä siihen, sen verran jännää menoa ja uskomattomia juonenkäänteitä sun muita salaliittoja 20th Century Boysissakin riittää. 20th Century Boysin lisäksi voisin suositella muutakin Urasawan tuotantoa, kuten Pluto ja hänen tämänhetkinen sarjansa Billy Bat.
Kippu11:n kyssään, että millainen musiikkimakusi on:
Minulla on hyvin valikoiva musiikkimaku, joka ei ole millään tavalla sidonnainen genreihin. Genreillä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, että onko musiikki hyvää vai ei. Genrejä, joiden puolelta en kuuntele yhtään musiikkia ovat kuitenkin rap/hip hop ja punk. Inhoan myös ns. teinipoppia.
Minulla kuitenkin on joitakin hyvin selkeitä mieltymyksiä, kuten se, että musiikin, jota kuuntelen on pakko olla melodista. Jopa örinämusiikkikin voi jossain tapauksessa olla melodista. Melodian on oltava selkeä, eikä mitään sekalaista lauleskelua.
Tykkään kuunnella metallimusiikkia, mutta senkin suhteen makuni on hyvin tarkka. Metallibändejä on olemassa tuhat päiten, ja jotta vaivautuisin jotain bändiä kuuntelemaan, niin siinä täytyy olla jotain todella ainutlaatuista, ja koukuttavaa. Metallin puolelta pidän erityisesti sinfonisesta metallista, ns. fantasiametallista ja powermetallista.
Suosikki metallibändejäni ovat Epica, Nightwish, Moi dix Mois ja Blind Guardian. Muita hyviä, joilta en tosin kuuntele, kuin muutamaa kappaletta ovat Rhapsody, Summoning ja Sonata Arctica.Suurin osa musiikista, jota kuuntelen on enemmän tai vähemmän mahtipontista. Minä rakastan mahtipontista musiikkia yli kaiken. Jopa oopperalaulantakin voi joskus olla hienon kuuloista. Uhkuva musiikki aiheuttaa kylmänväreitä, ja sitä kuunnellessa tulee ylpeä olo. Soundtrackeistä löytyy paljon mahtipontisuutta, joten kuuntelen niitä melkoisen paljon. Kuuntelen soundtrackeja elokuvien lisäksi anime-sarjoista ja peleistä.
Animeharrastajana kuuntelen paljon animemusiikkia. Joskus kuuntelin jiirokkia, mutta sitten vain kyllästyin siihen, ja aloin vieroksumaan (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta) niiden musiikkia. Anime musiikista kyllä pidän edelleenkin ja suurin osa musiikista, jota koneellani on, on animemusiikkia. Japanilaisista artisteista suosikkini ovat Yuki Kajiura ja Akiko Shikata.
Sanoitukset myös merkitsevät minulle todella paljon. En halua kuunnella musiikkia, jossa lauletaan kliseisiä sepityksiä rakkaudesta ja eron tuskasta ja blää blää. Tosin kyllähän taitava muusikko osaa siitäkin hyvin kirjoittaa. Yleensä sen tyyliset lyriikat ovat kuitenkin todella rasittavia. On kiva asia, jos sanat ovat jollain lailla kantaa ottavia tai symbolisia ja ylipäätänsä ajatuksia herättäviä. Myös fantasia-aiheiset sanat ovat ihania.
Voi alkaa jo menemään aiheen vierestä, mutta jonkin asteinen elitisti kun olen, niin minulle on aina ollut tärkeää, että en juurikaan kuuntele musiikkia, jota valtavirta kuuntelee. Koen musiikin hyvin henkilökohtaisena asiana, ja se henkilökohtaisuus tuntuu katoavan, jos kuunnellaan vain jotain Anna Abreuta jne.
Neko5 kyseli mielipiteitä taidekirjoista, mutta kun olen hidas viestien kirjoittaja, enkä yhden lauseen viestejä voita, niin vastaan nyt sitten tänne.
Ajatuksena taidekirjat ovat todella mahtavia, mutta toteutus vaihtelee kirjoittain. Suurin osa niistä on ihan laadukkaita, mutta välillä sorrutaan liian mahtipontisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi joissain taidekirjoissa, joita olen selannut, on ahdettu sivut täyteen kuvia niin, että yhdellä sivulla voi olla peräti kymmenenkin kuvaa, jolloin ne jäävät armottoman pieniksi. Tavallisesti paras ratkaisu onkin laittaa yksi kuva/sivu. Jos kuvat sopivat väreiltään, tunnelmaltaan, muodoiltaan jne. toisiinsa, niitä voi tietenkin laittaa sivulle vaikka 4 tai enemmänkin. Näin kirjaa on miellyttävä selata, eikä liian pieniä kuvia tarvitse tihrustaa.
Asia on tietenkin eri hahmoprofiilien, luonnosten yms. kanssa, jolloin sivun asettelun voi tehdä paljon luovemminkin. Juuri hahmoprofiilien kannalta on hyvä, jos samalla sivulla on hahmosta kuvat edestä, takaa, sivulta, lähikuva jne. Näin niitä on helppo käyttää refrenssi kuvina vaikkapa fan arttia tai cosplayta varten. Tärkeintä on vain se, että kuvat erottuvat helposti toisistaan, eivätkä tee sivusta liian sekaisen näköistä. Tosin, sekainenkin voi näyttää hyvältä, jos sen osaa tehdä oikein.
Toinen huono asia, joka useissa taidekirjoissa esiintyy on vaakasuunnassa olevat kokoaukeaman kuvat. Se voidaan toteuttaa suht onnistuneesti tietynlaisella taittotekniikalla, mutta yleensä se vain ei näytä hyvältä. On harmillista, kun kaunista kuvaa ei näy kokonaan, koska osa siitä on taitoksen välissä. Jostain kumman syystä juuri siinä taitoksen kohdalla on yleensä joku hahmo. Sattumaa?
Aina on mukavaa, mitä enemmän taidekirjoissa on ennenjulkaisemattomia kuvia. Kirjan osto tuntuu yleensä turhalta, jos kaikki tai melkein kaikki kuvat on jo kertaalleen nähnyt mangapokkaria lukiessa. Tietenkin on kivaa myös nähdä värillisinä niitä kuvia, joita on mustavalkoisena nähnyt pokkareissa, mutta uusia kuvia vaan on niin kiva odotella.
Kaiken kaikkiaan, pidän siis taidekirjoista todella paljon. En tiedä, onko niiden ostaminen nyt mikään välttämättömyys ja onko niistä muuta hyötyä, kuin kauniiden kuvien katseleminen, mutta koska olen materialisti, katson niitä paljon mielummin omissa käsissä kuin internetissä.
Saso wrote:
Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka ottavat tatuoinnin?
Sai jotenskin miettimään, ja erityisesti Monnisen vastauksen jälkeen päädyin tänne kirjoittelemaan.
Minusta tatuoinnit ovat ehdottomasti OK. Pakko myöntää että enemmistö niistä on rumia tai vähintään kantajalleen sopimattomia ja huonosti sijoitettuja, mutta se on minusta siitä huolimatta hieno, yhä uniikki tapa ilmaista itseään vaikka tatuoinnit ovatkin yleistyneet selvästi. (Näin niinkuin niistä ajoista, kun stereotypiat tatuoiduista ihmisistä olivat kamalan vahvoja, kun tatuointi suurinpiirtein tarkoitti, että oli rikollinen tai merimies)
Monnisen mielipiteestä eroan oikeastaan siinä, että juuri sen itseilmaisun kannalta ajateltuna tatuoinnin ottoa ei minusta välttämättä tarvi suunnitella niin tarkkaan. Kaikki eivät suhtaudu niihin asenteella "tatuoinnin on oltava jotakin, mitä tahdon katsella ihossani lopunelämääni, johon en kyllästy, ja johon kantani ei tule koskaan muuttumaan!". Harva asia nimittäin on niin absoluuttista, ja minusta upeinta on, jos ihminen osaa suhtautua tatuointeihin… sanotaanko dokumenttina jostain kaudesta elämässään. "Tästä pidin nuorena" tai "tämän tyypin kanssa seurustelin pari kuukautta – suhteen loppu oli täyttä helvettiä enkä enää siedä nähdä koko tyyppiä! haha!" ovat minusta upeita asenteita tatuointia kohtaan. Onhan se suht. lopullinen päätös, mutta ihailen juuri sitä, että joku on kyllin rohkea toimiakseen, ottaakseen sen tatuoinnin eikä hylkäämään koko hommaa vain, koska pelkää mahdollisia myöhempiä mielipiteiden muutoksia.
…Tietysti se on kovin tapauskohtaista ja kiinni ihmisen persoonallisuudesta, minua tatuoinnit kiehtovat suuresti, mutta kuulun silti niihin ihmisiin jotka eivät (luultavasti) raaskisi sellaista omaan kroppaansa ottaa. Ja useimpien onkin parasta miettiä kunnolla ennen kuin menevät ottamaan tatuointeja, mutta sanotaan niin päin, että ihailen ihmisiä joiden elämänasenteeseen spontaanisti otetut tatuoinnit sopivat.
Ja kun kadulla näkee tatuointeja (eli useimmiten tatuoituja "hihoja" tai kuvioita alaselässä/lapaluussa/niskassa), niin jään lähes poikkeuksetta katsomaan aavistuksen pidemmäksi aikaa – ihan positiivisessa mielessä.
Kiroilusta kysyttiin, en kerennyt vastata. Sitten meni netti. D-:
Yleisesti, en pidä kiroilusta, jossa käytetään sanoja, jotka ovat alunperin positiivisia asioita. Esim. Perkele. Se on ukkosenjumala(mme) Ukko. Pentele on soitin. Hitto on palvontapaikka (hiitola) tai palvontapaikan isäntä henki. Lempo on myös vanha jumala. (Anteeksi tämä sanojen luettelu, senkus sensuroitte jos tarve vaatii.)
Ärsyttävää. Pirukin oli enne pelkkä kiusanhenki, ei mikään pikkupaholainen.
Itse kiroilen suhteellisen vähän. Toisaalta valikoin aina sanat joita käytän, esim. juuri tuo Perkele (se on minulle erisnimi, kirjoitan sen isolla.) särähtää ikävästi korvaan.
Tyttöjen kiroilu ei ole kivaa, tai jotenkin siihen vaan ei ole yhtä tottunut kuin poikien. Ärsyttää kun pikku lissut sun muut hokee veellä alkavaa ja vastaavaa, ymmärrän jos he ovat lesboja ja puutteessa mutten muuten jaksa keksiä, miksi sitä pitää käyttää neutraalisti, voi siihen muutakin hokea kuin alapäätä.
Pidän siitä jos kirotaan juutalais-kristillisen jumalan nimeen, sehän kielletään kymmenessä käskyssäkin, haha. Vähän vastapainoa tuolle kristinuskon käännytyksen seurauksille. Itse käytän useasti vain tämän tyylisiä kirosanoja, koska olen väsynyt monoteismin jättiläisiin.
Mutta omasta mielestäni kiroilu ei tietenkään ole hyvä tapa, niin minulle on opetettu, enkä ole joutunut sitä vielä kyseenalaistamaan sen kummemmin. Riippuu myös ihan tilanteesta, jos on hauskaa, ei pari kirosana sinne tai tänne haittaa, varsinkaan kun se kiroilu on niin yleistä nykyään nuorison keskuudessa. Mutta jos joka toinen sana on tyyliin vee ii tuplatee uu, niin kyllä siinä alkaa ihmetellä henkilön henkisen kasvun tasoa.Kun tuolla puhuttiin kannibalismista niin mainitsen myös sen että tappaminen ei ole välttämätöntä kannibalismissa. On paljon tarinoita ihmisistä jotka ovat olleen autiolla saarella, tai useamminkin loukussa jossain vuorella lumimyrskyn ympäröimänä tai muuten jumissa, juuri niin pitkään että kun joku heidän lopulta pelastaa niin kummaltakin puuttuu esimerkiksi vasen käsi. Tässä on kyllä paljon jossia, saatavilla pitää silloin olla tarvittavat ensiapuvälineet ettei kuole verenhukkaan, kahdella kädellä ei pitkälle eletä eikä kukaan suostu jokaista raajaansa katkomaan, nälän ja kauhun hiipivä hulluus. Mutta minä luenkin roskakirjallisuutta. Sen verran hauskoja tarinoita ovat että haluan uskoa.
Kannibaalit, tai enemmänkin pakon edessä ihmistä syövät, myös syödessään katkaisevat ensimmäiseksi pois kaiken mikä muistuttaa heitä siitä että kyseessä on ihminen – pään, kädet, jalkaterät ja niin edelleen. Mistään eksottisien viidakkoheimojen tavoista en tiedä (tai tiedän, mutta ne eivät ole soveliaita tänne).
En kyllä pystyisi tappamaan ihmistä edes pakosta, vaikka olisi aika kiva tietää miltä ihminen maistuu. Sialta? Käyhän sian maksakin ihmiselle. Kuolisin ensimmäisenä pelkuruuttani, hahhah, ei minussa paljon syömistä olisi.Taas olin tuplasti liian hidas (kaksi ihmistä kerkesi vastaamaan. :’-D)
Kysyttiin levyä, jolle itse valitsisi 10 kappaletta ja perustelut miksi ne kymmenen. Laitan tämän tänne koska tykkään hölöttää musiikista, josta pidän.Tässä tulee:
I "Fiskarens Fiende" – Finntroll
II "Dead Skin" – Sonata Arctica
III "Kiuassault" – Kiuas
IV "VargTimmen" – Hedningarna
V "Mettänpeiton valtiaalle" – Korpiklaani
VI "Battle Metal" – Turisas
VII "Heathen Throne" – Ensiferum
VIII "Pakanajuhla" – Moonsorrow
IX "Moondance" – Nightwish
X "Jule" – FferylltOih ja voih, kymmenen on loppujen lopuksi erittäin vähän… Yritin kerätä tasapuolisesti eri bändeiltä.
Nämä biisit koska: Fiskarens Fiende, muistojen takia enimmäkseen… 🙂 En nyt niistä sen enempää halua sanoa.
Sonata Arctican tuo biisi, uusimmalta albumilta, koska pidin sanoista ja se oli hauska "visualisoida" pääni sisällä. (teen sitä oikeastaan paljonkin…) Sanat, musiikki, bändi ja ne kaikki hyvät muistot.
Kiuassault, jokin tässä muistutti Anton Laveystä. Tuli mieleen kun onnellisena pikku seiska / kasiluokkalaisena tilasin itselleni Hra Anton LaVeyn Raamatun suomennetun version, joulu saapui heti kesäloman alkuun. Kiuaksen tyyli muistuttaa nykyään satanismia, ihmisluonto kunniaan. Näköjään pidän laulujen sanojen ja musiikin lisäksi niistä juuri noiden muistojen takia, en olekaan ennen ajatellut sitä sen tarkemmin.VargTimmen, lähti Finntrollin kuuntelusta, kunnes kuulin, että laulu on cover kappale. Piti etsiä se alkuperäinen ja haksahdin siihen heti. Ruotsin kieleen olin tottunut Finntrollin takia, niin ei sekään särähtänyt korvaan, tässä laulussa on vaan niin jännä tunnelma, kai se jotain poppia on, mutta en osaa varmasti sanoa, mikä tuon genre on, folk pop? 8′-D
Korpiklaanin laulu on jotenkin niin hauska, tulee mieleen se tarina kahdesta noidasta, joista toinen noitui toisen porot metsänpeittoon. Tässä laulussa joku onneton siis eksyy metsänpeittoon. Mukavan rento, ja ihan nätti.
Battle Metal/Heart of Turisas, tämä jos mikä on mukava live keikoilla, lisäksi pidän muutenkin laulusta, vaikka se onkin jo Turisaksen vanhempaa tuotantoa. Erityisesti pidän kohdasta "Boldest of them all, they answered to the call…" Plus siinä kerrotaan Tursaan sydämen syntytarina, ja mitä se "Tursaan sydän" symboli siis merkitsee. 🙂
Heathen Throne (Part one, oikeastaan) ykkösosa on hyvä, kuten myös kakkososa, mutta valitsin kuitenkin tuon ensimämisen osan. Oikeastaan niitä harvoja Ensiferumin uskonnollisia lauluja, mutta tykkäsin silti tästä todella paljon, vaikka samalta albumilta (From Afar) myös "Twilight Tavern" on mieluisa, ja nimikko kappale on hyvä myös.
Toivoisin niin, että pystyisin laulamaan tässä mukana, mutta ei voi mitään, en osaa laulaa ollenkaan, ja jos yritän, se kuullostaa vihaiselta Mikki Hiireltä.
Moonsorrowin Pakanajuhla on suosikki joululauluni, soitan sitä aina jouluisin. Siitä tulee varmaan sen vuoksi niin hyvä fiilis kun on joulu, yms. 🙂 (Puhun nyt siis joulusta, en "kristmassista") Muutenkin laulu on todella hauska.
Halusin valita tähän myös kappaleen Nightwishilta, oli hankalaa valita, kun on niiltäkin kertynyt monia suosikkeja. Moondanceen sitten päädyin lopulta, siinä on jotain sellaista, mistä saa kiksit. Se tunne menee suoraan selkärankaan, siinä on jotain mitä todella haen musiikilta.
Lopuksi Fferylltin "Jule" (Йолль), venäjää en osaa paria sanaa enempää, mutta pidän laulusta silti, toinen suosikki "joululauluni" vaikka pakanoiden yule-perinteestähän tämä tavallaan kertookin. 😀 Sanat ovat kivat, sellaiset mystiset ja voimakkaat, harmi todellakin etten erota sanoja, niin pitää tuon enkku käännöksen varassa fiilistellä. Pidän myös naisvokalistin äänestä, tähän lauluun ei kyllästy helposti.Oho, tarkemmin kun ajattelee, ei ihme että muut kerkesivät kirjoittaa ennen kuin sain tuon jaarittelun loppuun…
Soundtrackeista kyseltiin.
Metal Gear Solid -pelisarjan musiikit on aivan loistavia. Sopii hyvin hiiviskelyn tunnelmaan, ja aina kaiken maailman eeppisten maailmaamullistavien käänteiden kohdalle sattuessa löytyy joukosta mukavan eeppistäkin meininkiä. MGS Main Theme, MGS2 Main Theme, MGS3 Main Theme, ja ehkä paras kaikista, MGS Peace Walker Main Theme.
Sitten on Pirates of the Caribbean -musiikit. Sopii hyvin piraattimeininkiin.
Up is Down, Black Pearl ja Jack Sparrow.Inceptionin loistava soundtrack, ilmeisesti nimeltään Dream is Collapsing. Jälkikäteen huomasin että tämäkin on Hans Zimmerin tekemä.
Ja lisää Zimmeriltä. Zoosters Breakout, Madagascarista.
Viimeisen samurain soundtrack, nimestä ei ole tietoa.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
