The Boss Just Doesn’t Get It – Spamano (Hetalia, Romance…)

Title: The Boss just doesn’t get it
Author: Sieppeli, Greensister
Fandom: Axis Powers Hetalia
Genre: Slash!, Romance, Snog
Hahmot: Spain (Espanja), Romano/South Italy (Etelä-Italia), Italy (Pohjois-Italia), Austria (Itävalta), France (Ranska) Ja kyllä Saksakin mainitaan (:
Paritus: Spamano (Spain, Romano) Vihjauksia tai vähemmän vihjauksia FrancexSpain ja piilomaininta GermanyxItaly
Ikäraja: K11 <- ? Slash voi järkyttää nuorempia o.o
Warning! Sisältää miehen ja miehen välistä rakkautta ja ihmistettyjä maita.
Disclaimer: En omista mitään, en Hetaliaa enkä hahmoja, enkä linkittyä sivusta, enkä saa tästä mitään! Vain tarina on minun ^-^
Summary: After gay marriage became legalized in his country, Spain proposed to Romano, who answered that he wanted a minimum of three meals a day and a nap with pasta. Spain took the answer as a rejection, and felt depressed that nobody wanted to marry him (he had unsuccessfully tried to propose to the younger Italy brother earlier).
http://aph.starry-sky.com/nikkimanga9.html

A/N Luettuani tuon äskeisen tekstin etsin käsiini yllä linkitetyn kohdan ja kirosin Espanjan syvinpään mutakuoppaan! The Boss Just Doesn’t Get It! Jokin tarina tarvitsi jatkoa.
Vital Regionsia ei saa kuulostamaan hyvältä suomeksi, ei sitten mitenkään.

* * *

Vuonna 2005

”Anteeksi kun jouduitte odottamaan! Miehet voivat vihdoin mennä naimisiin keskenään.”
”Niinkö? Oliko sinulla joku tietty mielessä?”
”Ehhh? Onnea!”
”Eh… Roma… Umm…”
”Vähintään 3 ilmaista ateriaa päivässä ja päiväunet pastalla.”

Espanja tunsi pettymyksen punan leviävän kasvoilleen. Hän näki kuinka nuorempi italialainen tuijotti hämmästyneenä välillä häntä, välillä pizzaa mutustavaa isoveljeään. Espanja katsoi epäuskoisena Romanon takaraivoa ja tajusi saaneensa pakit.
”Ai.” Espanja tarvitsi ulkoilmaa. Hänen piti päästä ulos.
”Isoveli…” Nuorempi italialainen yritti sanoa jotain, mutta ei saanut sanottua enempää. Espanja levitti kasvoilleen aurinkoisen hymyn ja sanaakaan sanomatta hän kääntyi kadoten ulos huoneesta.

”Isoveli…” Romano kuuli Italian surullisen äänen, mutta tiesi ettei kyse ollut hänestä. Hänen ylpeytensä ei antanut hänen kääntyä, mutta hän kuuli kuinka Espanja poistui huoneesta. Hämmennys levisi hänen mieleensä ja hän kääntyi ympäri.
Idiootti, idiootti, idiootti, Romano hoki mielessään. Hetkeksi hän oli unohtanut kenelle oli puhunut. Espanjalle ei saanut vastata monimutkaisesti, se oli yksi niistä parista kultaisesta säännöstä jotka Romano oli miehestä oppinut näiden satojen vuosien aikana.
”Miten voit olla noin julma?” Italia kysyi tällä kertaa Romanolta, tälläkin kertaa surullisesti. Romano tuijotti ärtyisästi ovea josta Espanja oli juuri mennyt.
”Se käsittämättömän, järjettömän lahoaivoinen idiootti!” Romano sähähti pahaenteisesti ja pomppasi ylös, unohtaen jopa pizzansa, ”Hemmetin samperin hemmetin hemmetti!” Sen sanottuaan hän juoksi Espanjan perään.
”Isove-” Italia meinasi mennä perään, mutta Itävalta nappasi häntä olkapäästä.
”Parempi, että he hoitavat asiansa itse.” Vanhempi mies sanoi vakavasti.
”Mutt-…” Italia ei ymmärtänyt tilannetta sen enempää kuin Espanjakaan äsken, mutta Itävakkan tiukka ote hänen olkapäästään kertoi hänelle, ettei hänen kannattanut mennä.
”Ve~”

Ranska oli tapansa mukaan ollut ikkunan takana kuuntelemassa ja oli kuullut keskustelun. Näppärästi hän pomppasi ylös heti Romanon vastauksen kuultuaan ja kiiruhti etuovelle. Ei kestänyt kauaakaan kun Espanja tulikin ulos ja häntä huomaamatta suuntasi eteenpäin. Ranska odotti ihan pienen hetken ja puikkasi perään kuin varjo. Hetken aikaa hän seurasi toisen maan menoa kun tämä suunnisti oliivipuiden läpi. Lopulta nuorempi valtio löysi tiensä meren rannalla sijaitsevalle koko rannan ympärimenevälle hiekkasärkälle ja lyyhistyi siihen. Ranska haukotteli ja istui röyhkeästi miehen vierelle.
”Onnea avio-oikeuden saavuttamisesta.” Ranska sanoi iloisesti ja läimäisi kätensä Espanjan selkään. Tämä hätkähti säikähdyksestä, muttei edes kääntänyt edelleen hymyileviä kasvojaan vanhempaa valtiota kohti.
”Varo Barcelonaa.” Espanja ähkäisi. Päästämättä irti miehen selästä Ranska virnuili vielä leveämmin kuin aurinkoinen ystävänsä.
”Ja pakit sait?” Ranska kysyi piruuttaan.
”Ah… Vaikka olin niin suosittu…” Espanjan naamalle oli muodostunut hikipisaroita. Ranska päästi kätensä valahtamaan maahan.
”Isoveli on silti suosittu koko maailman mittakaavassa.” Hän sanoi iloisesti. Espanja olisi miettinyt, puhuiko Ranska itsestään vai hänestä, mutta hän ei miettinyt sitä. Hänen ajatuksen pyörivät enemmänkin Romanossa. Oliko hän ollut hölmö yrittäessään…
Ranska katseli Espanjan kaihoisaa ilmettä ja tajusi tämän elävän jossain toisessa ulottuvuudessa tällä hetkellä. Hänen katseensa laskeutui hiljalleen alemmas ja lepäsi hetken vatsan alueella miettien. Ranska virnuili itselleen ja antoi kätensä nousta Espanjan alaselälle.
”Ranska…” Espanja sanoi yllättäen kuin heräten aatoksistaan. Vanhempi valtio ei antanut sen häiritä vaan löysi tiensä Espanjan paidan alle.
”Vihaakohan Romano minua?” Kysymys ei yllättänyt Ranskaa. Tämä keskustelu oli käyty ennenkin.
”Tietenkään ei…” Kuului vastaus, ”Romano vain on aina ollut huono tunteidensa ilmaisemisessa.” Niin kuin sinä ilmapiirin tulkitsemisessa, Ranska ajatteli laskiessaan sormillaan Espanjan selkänikamia.

* * *
Romano juoksi ulos talosta ja näki järkytyksekseen oliivipuiden välistä Ranskan selvästi erottuvan sinisen uniformun. Mitä hän täällä teki? Kiroten mielessään hän kuitenkin juoksi perään. Luultavasti Ranska oli mennyt Espanjan perään.
Romano huomasi Ranskan suuntaavan rantaa kohti. Nyt hän hidasti vauhtiaan, tietäen, ettei voisi kadottaa miestä. Kohta, päästyään hiekkasärkälle, Ranska kuitenkin pysähtyi ja silloin Romano huomasi Espanjankin, joka istui maassa kädet jalkojen ympärille kiedottuna. Vanhempi valtio istuutui toisen viereen ja läimäisi nuorempaa selkään. Romano oli erottavinaan joitain sanoja, muttei kuullut tarkasti. Hänen piti löytää parempi kuuntelupaikka, ilman, että kumpikaan huomaisi hänen olevan paikalla. Hän hiipi hiekkasärkän vieressä olevan pensaikon juureen ja kävi makaamaan sen alle.
”Isoveli on silti suosittu koko maailman mittakaavassa.” Romano kuuli Ranskan sanovan. Hän mulkoili vanhemman valtion vaaleaa takaraivoa valmiina tekemään kaikenlaista julmaa, jos hän koskisikaan enää Espanjaan.
Molemmat valtiot olivat hetken aivan hiljaa. Romano näki, kuinka Ranskan käsi nousi värähdellen Espanjan alaselälle.
”Ranska…” Kuului Espanjan ääni. Romanon katse tiukkeni kun Ranskan käsi sujahti nuoremman valtion paidan alle.
”Vihaakohan Romano minua?” Espanja kysyi. Italialainen siirsi katseensa Espanjan tummanruskeaan hiuskuontaloon. Idioottiko tuo mies oli? Romano ravisti päätään. Oli, oli se mies idiootti, kyllähän se tiedettiin.
”Tietenkään ei…” Äkisti Romanon katse kääntyi taas Ranskaan jonka käsi luikerteli edelleen Espanjan selässä, ”Romano vain on aina ollut huono tunteidensa ilmaisemisessa.”

* * *

Espanja päästi ilmat keuhkoistaan. Hän toivoi Ranskan olevan oikeassa, mutta se oli käynyt selväksi, ettei Romano tuntenut sen enempää.
”Ehkä sinun ei pitäisi vielä luovuttaa hänen suhteensa.” Ranska ehdotti, ”Ehkä saisit Romanon mielen kääntymään… Ruusulla!” Espanja huomasi naamansa eteen ilmestyneen punaisen ruusun. Hän ei tiennyt mistä Ranska oli sen repäissyt, eikä loppujen lopuksi ollut kiinnostunut asiasta. Hän ravisteli päätään ja pitkästä aikaa hymy katosi hänen kasvoiltaan.
”Mitä hyötyä siitä enää olisi? Minähän sain jo pakit.” Romanon ääni kaikui Espanjan päässä. ”Vähintään 3 ilmaista ateriaa päivässä ja päiväunet pastalla.”
Ranskan käsi pysähtyi Espanjan ristiselälle. Voi viisauden kukoistusta, jo on pitkät piuhat.
”Ô bon Napoleon…” Ranska kirosi. Espanja nosti katseensa vanhempaan valtioon.
”Cómo?” Hän kysyi. Ranska veti kätensä takaisin itselleen ja katseli ruusua merta vasten.
”Amour. Attractif sujet.” Sitten hän käänsi katseensa Espanjan kysyvään naamaan ja virnuili.
”Älä luovuta vielä, chéri.” Hän nousi polvelleen ja laski Espanjan otsalle hellän suudelman ennen kuin lähti oliivipuiden sekaan huomaamatta pensaassa piilottelevaa italialaista.

Pienen hetken Espanja tuijotti merta. Ranskan ehdotus ei kuulostanut pahalta, vain täysin hullulta. Espanja oli varma, että jos näyttäisi enää ikinä naamaansa Romanolle, mies muussaisi kaikki Espanjan tärkeät alueet.

* * *

Romano mulkoili hetken Ranskan menoa oliivipuiden sekaan, mutta kääntyi kuitenkin takaisin Espanjan suuntaan. Tämä näytti puhuvan itsekseen, mutta niin hiljaisella, ettei Romano kuullut sanaakaan. Hiljalleen miehen ääni koveni, varmani, kun hän kuulosti keksivän jonkin idean.
”Niin! Juuri niin minä teen!” Ja sen sanottuaan Espanja hyppäsi ylös ja kääntyi suuntaan johon Ranskakin oli mennyt. Uutta intoa saaneena hän harppoi nopeasti Romanon piileskelypuskan ohitse. Kyllästyneenä odottamiseen ja toisen idioottimaisuuteen, italialainen pomppasi ylös.
”Espanja, sinä totaalisen lahoaivoinen idiootti!” Romano huusi. Espanja, joka ei ollut päässyt vielä kovinkaan pitkälle, pysähtyi säikähtäneenä. Italialainen tunsi kuinka yllättäen hänen silmänsä kostuivat.

Espanja tajusi Romanon seisovan takanaan, karjuvan hänelle. Valmiina ottamaan vastaan mitä ikinä hänelle tapahtuisikaan hän kääntyi.
”Romano, minä,” Lause jäi kesken. Espanja tuijotti sanattomasti nuoremman miehen punertuvia pähkinänruskeita silmiä, joista valui pari yksinäistä kyyneltä.
”Romano…” Espanja astui lähemmäs.

Romano tajusi itkevänsä. Hän näki kuinka Espanjan kasvoille oli levinnyt huolestunut ilme, eikä hän juuri sillä hetkellä halunnut nähdä sitä. Kuullessaan miehen sanovan hänen nimensä jo toistamiseen sai Romanon voimaan pahoin.
”Antonio Fernandez Carriedo sinä idiootti!” Italialainen karjahti ja löi toista miestä tarkkaan ja tottuneesti vatsaan. Ilma pakeni Espanjan keuhkoista ja hän valahti polvilleen yskimään. Romano hengitti itkuisasti ja katseli kuinka kiharahiuksinen espanjalainen piteli vatsaansa yrittäen saada hengitystään tasautumaan. Italialainen laskeutui polvilleen. Espanja nosti katseensa nuorempaan valtioon joka tuijotti vihaisesti takaisin vihreisiin silmiin.
“Idiootti.” Romano henkäisi, tarttui toista valtiota kauluksesta ja veti suudelmaan.

Espanjalla meni ehkä kymmenen sekuntia tajuta tilanne. Hänellä oli vielä vaikeuksia hengittää, mutta hän sulki silmänsä ja antautui Romanon suudeltavaksi.
”Mikset sinä samperin lahoaivo ymmärrä, että tarkoitin kyllä?” Romano kysyi suudelman välistä.
”Cómo?” Espanja ihmetteli ja italialainen vetääntyi hieman kauemmas.
”Vähintään 3 ilmaista ateriaa päivässä ja päiväunet pastalla. Niin kuin ennenvanhaan.”
”E-… Eihän pastalla voi nukkua!” Espanja ihmetteli ja sai Romanon nyrkistä olkapäähänsä.
”Muttakun ei voi!” Vanhempi valtio sanoi uudestaan ja oli saada uudestaan italialaisen nyrkistä, mutta nappasi sen itselleen ja veti valtion halaukseen. Oli Romanon vuoro hämmentyä, mutta nopeasti hän tottui uuteen käänteeseen ja rentoutui.
”Te amo, Romano.” Espanja kuiskasi. Nuorempi valtio oli sulaa siihen paikkaan. Ti amo, Espanja…
”Peró…” Sama pieni mustasukkaisuus, joka oli kasvanut Romanon sisällä, nosti jälleen julmaa päätänsä, ”Mutta en halua jakaa sinua… Venecianon, Ranskan tai kenenkään kanssa.” Romano antoi kätensä rentoutua, jotta Espanja uskaltaisi päästää irti.

Vanhempi valtio jäi miettimään Romanon sanoja. Ei halunnut jakaa häntä kenenkään kanssa? Hyvästi unelmakolmikko Romano+Espanja+Italia, mutta toisaalta, Veneciano oli jo ehtinyt antaa Espanjalle pakit aiemmin ja olihan hänellä Ludwig. Ranska taas… Miten Ranska liittyi yhtään mihinkään? Hehän olivat vain kavereita…?
Romanon käden rentoutuessa Espanja uskalsi ottaa nuoremman valtion molemmilla käsillä syleilyynsä.
”Jos se on mitä tahdot.” Hän sanoi ja painoi suudelman toisen hiuksille.
”Ti amo, Espanja.” Romano kehtasi vihdoin sanoa kietoessaan kätensä miehen ympärille.
”Voisitko sanoa sen… Espanjaksi?” Vanhempi valtio pyysi niin hellästi kuin pystyi.
Nehän ovat melkein samanlaiset molemmilla kielillä! Romano ajatteli äreissään, Oliko tämä nyt hyvä hetki ruveta viilaamaan pilkkua!?
Romano puhalsi ilmat keuhkoistaan Espanjan selkään, nieli ylpeytensä ja kuiskasi saman lausahduksen Espanjaksi toisen miehen korvaan.
”Te emo. Oletko nyt onnellinen?”
”Minähän olen aina.” Espanja naurahti ja suuteli Romanoa pikaisesti, ”Pukisitko vielä mekonkin, niin kuin ennenvanhaan?”Italialaisen päässä napsahti niin pahasti, että Espanjakin varmasti kuuli sen, mutta rauhoitti tilanteen suutelemalla toista uudestaan.
”En todellakaan! Pervo!”
”Näytät taas tomaatilta!”
”Aaargh!”
”Auts, mutta minä pidän tomaateista!”

Epilogi

Ranska saapui taas talolle, jonka pihalta oli lähtenytkin, mutta uskaltautui tällä kertaa sisälle asti. Hän löysi Italian ja Itävallan sieltä, missä he olivat olleetkin kun hän oli lähtenyt ikkunan takaa. Yhtä ihmistä hän ei vain enää nähnyt.
”Päivää taloon!” Hän huikkasi ja käänsi katseensa siihen, missä Romano oli vasta parikymmentä minuuttia sitten pupeltanut pizzaa. Nyt se pizza ja se mieskin olivat kadonneet.
”Aa! Isoveli Ranska!” Italia innostui ja pomppasi ylös tuolistaan, ”Sinäkin täällä?” Itävalta ei innostunut niinkään paljoa, vaan mumisi jotain lehdelleen. Ranska räpytteli silmiään.
”Ai, eikös Romano olekkaan täällä?”
”Ei ole, isoveli juoksi isoveli Espanjan perään jo aika kauan aikaa sitten!” Italia sanoi aurinkoisesti. Juoksi perään? Oliko Romano-… Oliko Romano ehkä kuuntelemassa hänen ja Espanjan keskustelua? Eikä Ranska huomannut?
Entä jos he…!
Ranska ei halunnut jättää romanttista kohtausta näkemättä, vaan kääntyi kannoillaan ja oli lähteä pois. Takaa kuului kuitenkin ”Älä mene!” ja nopeita juoksuaskelia. Seuraavaksi Ranska tajusi olevansa jumissa Italian roikkuessa tämän jalassa.
”Itävalta sanoi, ettei heitä saa häiritä!” Italia huudahti ja tiukensi otettaan Ranskan jalasta. Se oli kuitenkin turhaa, sillä juuri silloin ovi kävi ja Espanja tuli sisään. Hetken aikaa hän tuijotti muita säikähtäneenä ja piteli ovea kiinni. Ranska otti huomioon, että miehen toinen puoli naamasta näytti siltä, kuin joku olisi hakannut sitä.
”Jos Romano pääsee sisään, sanokaa etten ole täällä!” Espanja huudahti ja juoksi huoneen läpi käytävään. Kaikki kolme valtiota huoneessa tuijotti miehen menoa, samalla kun oven takaa, josta Espanja oli äsken tullut, alkoi kuulua meteliä. Kohta hurjistunut Romano ryntäsi sisään.
”Missä se on? Minä tapan sen!” Hän huusi naama punaisena.
”Meni tuonne.” Itävalta totesi tyynesti ja näytti suuntaan mihin Espanja oli juuri mennyt. Kiittämättä Romano ryntäsi hänen näyttämäänsä suuntaan karjuen kirosanoja, joista puoliakaan ei edes Ranska ollut ikinä kuullut. Rennosti Itävalta taitteli lehtensä ja nousi.
”Noniin. Veikkaan, että he kyllästyvät tuohon noin puolen tunnin sisällä, haluatteko tulla katsomaan?” Ranska ja Italia katsahtivat toisiaan.
”Tietty.” Molemmat sanoivat.

A/N Okei, epilogi oli vähän hassu, mutta no… Halusin sen kirjoittaa ;D Koko Hetalian idea tuntuu hölmöltä suomeksi, Vital Regions = Tärkeät alueet. Hölmö tämä meidän kielemme <.<
Espanja, ah, totaalinen idiootti. Oli vaikea keksiä millä tavalla Romano häntä haukkuisi, kun yritin vähentää nuoremmille sopimattomia sanoja (: Siksi hän jankkaa idioottia.
Höh, nyt en enää keksikkään mitään sanottavaa. Ja siis nuo erikielillä olevat kohdat ovat… Hölmöjä, sillä katsoin ne sana sanalta sanakirjasta, joten älkää Ranskaa osaavat tulko murhaamaan minua, en ymmärrä siitä sanaakaan O.O Mutta niiden pitäisi tarkoittaa:
Ô bon Napoleon = Voi hyvä Napoleon
Amour. Attractif sujet = Rakkaus. Mielenkiintoinen asia.
Chéri = Rakas

Espanja:
Cómo = Mitä
Te amo = Rakastan sinua

Italia:
Peró = Mutta
Ti amo = Rakastan sinua.

// Elän muuten sitten kommenteilla, ja kun näitä lukijoita näyttäisi olevan näin vähän niin vähäisimmät ja lyhyimmätkin kommentit olisivat tomaatteja! <3