Venom 3Z

Juu, elikkä tälläistä omaa kirjoitusta alan tässä tekemään 😛 En nyt muuta osaa sanoa kuin että toivottavasti pidätte c: !
______________________________________________________________________

Chapter 0: Prologi

Cocoon oli tunnettu monista asioista, vihreydestään, sekä siellä vallitsevan luonnon elinvoimaisuudesta. Kaukaa saapuvien matkaajien oli varmasti vaikea uskoa, että tuo osa maailmasta oli noin sata vuotta sitten ollut karu autiomaa, jota riivasivat demonit, jättiläismäiset lohikäärmeet, sekä kuolleiden legioonat.
Keskellä tuota mannerta oli valtava kaupunki, Gold. Sen oli rakennuttanut Mishim Zanda, joka tunnettiin paremmin nimellä Tanker Goku. Kaupungin vaakunaksi hän oli valinnut kultaisen sormuksen kuvastaakseen ylösnousua, jonka ihmiset olivat kokeneet ja jonka hän uskoi olevan vielä silloin pienen kaupungin kohtalo. Ensimmäinen kuningas oli hyvinkin oikeassa, vaikkei enää ollutkaan elossa, kun kaupunki alkoi viimein kukoistamaan.

Vuoden seitsemäs kuukausi sai luonnon kukkimaan kauneimmillaan. Vanhimmat ihmiset kutsuivatkin sitä kauneuden kuukaudeksi.
Aurinko paistoi kirkkaana pilvettömältä taivaalta, kotkat lensivät Cocoonin yllä etsien joitain pienempiä eläimiä syötäväksi. Niityt vihersivät ja vieno tuulenvire humisi puiden latvoissa.
Jossain vihreiden kukkuloiden takana kulki yksinäinen mies, joka oli pukeutunut sysimustaan kaapuun. Hän ei tuntunut lainkaan välittävän auringon kuumasta paahteesta, vaan kulki rauhalliseen tahtiin, vailla mitään kiirettä. Jokin tuossa hahmossa sai pienemmät eläimet pelästymään ja kipittämään turvaan.

Yksinäinen vaeltaja saapui Goldin suurille valkoisille porteille. Hänen edessään odottivat kaksi vartijaa, molemmilla päällään siniset kaavut ja kaksi katanaa kummallakin.
”Ei yksikään ulkopuolinen saa astua Goldin kaupunkiin, se on laki!” toinen vartijoista sanoi vihaisen oloisena.
”En ole ulkopuolinen, nimeni on Kazama… Lei Kazama!” mies vastasi hymyillen.
Vartijoiden silmät pyöristyivät ja he vetivät katanansa tupeista esiin ja osoittivat miestä.
”Kazama…!?” vartijat kysyivät yhteen ääneen täristen.

Samaan aikaan juoksi kaupungin sisässä pieni lapsi, perässään monia sotilaita! Lapsen kyyneleet virtasivat poskia pitkin tämän juostessaan ja huutaessaan apua. Kansalaiset vain kääntyivät pois päin lapsesta ja antoivat tämän paeta sotilaita. Lapsi suuntasi kohti portteja itkien kauhuissaan.
”PYSÄHDY!” sotilaat huusivat, ”PYSÄHDY HETI!”
He vetivät miekkansa esiin ja lähestyivät lasta. Hän näki jo valkoiset portit ja niiden keskellä seisovan kaapuun pukeutuneen miehen. Hänen kasvoilleen tuli äkkinäinen hymy ja hän nosti kätensä heiluttaakseen.
”Ka-Kaz-Kazama! Isä!!!” lapsi huusi onnellisena. Samalla mies kaavussa veti esiin katanansa ja silmänräpäyksessä vartiat olivat maassa.
”Minä menen… Hakemaan lapseni…” hän totesi ja katsoi lasta joka juoksi tätä kohti.
Lapsi huusi isää koko ajan, joka askeleella, sotilaiden tullessa hänen perässään. Hetki oli lapselle ja isälle, Kazamalle suurenmoinen, sillä he eivät olleet nähneet kahteen vuoteen! Enää oli pieni matka isän luokse, kohta he pääsisivät halaamaan! Aivan kohta!

G A S U G A S U… kuului lapsen takaa…
”Isä! On ollut ikävä!” lapsi huusi onnellisena…
T E N S H I !
Lapsen hymy hyytyi ja tämän peitti sumuinen, valkoinen usva… Hän katosi…
”ISÄÄ!!!” kuului lapsen suusta viimeisenä… Ja tämä oli poissa…
Kazaman ilme muuttui hymystä itkun partaalle… Hän polvistui maahan ja kyyneleet tulivat silmäkulmiin… Edessään, lapsen paikalla hän näki enää yhden miehen seisovan… Miehen, jonka takki oli kuin usvaa, savua… Mies joka nauroi… Mies joka juuri…
Oli tehnyt jotain kamalaa…

Viisi kuukautta aiemmin…

Jatkuu…