Vuoden vaihteessa (Sarja: Naruto)

Nimi: Vuoden vaihteessa
Paritus: SasoDei
Ikäraja: Sallittu kaikille, jotka kestävät homoilua ^^ Ei sisällä seksuaalisia kohtauksia, kiroilua, paheita kuten huumeita, tai väkivaltaa.
Genre: En ole varma, tämä on vähän mitä sattuu, mutta eniten ehkä romantiikka ^^’
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Masashi Kishimotolle, tarina on minun omatekemäni. Omia hahmojani tässä ficissä ei ole. Ei spoilereita. Teinn tämän uuden vuoden kunniaksi ^^ Tämä on omistettu Engarulle =3
Kommentit, risut, ruusut ja Kismetit ovat tervetulleita! x3

*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*-*

Nopeat askeleet narskuivat lumea vasten. Pieni tuulenvire hujautti kaavun helmaa koholle, mutta laski sen sitten kevyesti alas. Deidara vilkaisi tähtitaivaalle. Tänä yönä oli onneksi selkeää – räjäytykset näkyisivät hyvin ja kauas.

Hän suuntasi askeleensa kohti metsän keskelle piilotettua tönöä. Hänen alkoi tulla jo hieman kylmä, ja hän tiukensi kävelyvauhtiaan. Kohta hän löysi onnekseen heikosti erottuvan polun, jota pitkin kävellessään hänen ei tarvinnut enää kahlata lumessa. Lopulta hän saapui ränsistyneelle mökille. Häntä kummastutti, kuinka joku kykeni elämään tuollaisessa mörskässä näin hyisellä säällä kylmettymättä kuoliaaksi.

Deidara veti hihansa kätensä suojaksi ja koputti sitten oveen. Sisältä kuului tuolin narahdus, kun joku nousi siltä, ja askeleet lähestyivät ovea. Seuraavaksi ovi avautui ja Sasori katsoi tulijaan toinen kulma koholla. Hänen katseestaan paistoi yllättyneisyys, ja Deidara virnisti.
– Pian on uusi vuosi! hän hihkaisi tervehdyksen sijaan. Sasorin ilme muuttui tavanomaisen vakavaksi.
– Niin? hän kysyi ja raotti oveaan. Sisään kai alkoi virrata kylmää ilmaa. Deidara työntyi oven raosta sisään omavaltaisesti ja käveli lähemmäs takkaa. Sasori ei puhua pukahtanutkaan.
– Ajattelin, että et kumminkaan osta mitään raketteja tai vastaavaa, joten päätin tuoda niitä sinulle! hän tokaisi. Nyt kun Deidara mainitsi, Sasori huomasi miehen kädessä roikkuvan muovipussin.
– Deidara… Sasori aloitti, muttei ehtinyt edes koettaa sanoa lausettaan loppuun, kun Deidara kiepsahti ympäri hymy kasvoillaan ja luetteli:
– On isoja raketteja, ja vielä isompia raketteja, ja sädetikkuja, ja…
– Sädetikut voin ottaa, mutta sen jälkeen painut pihalle.

Deidaran hymy oli hyytynyt saman tien, ja jäljellä oli vain varjo Deidaran tavanomaisesta hilpeydestä.
– Mutta danna, pitäähän uutta vuotta…
– Minun ei. Ala painua.
– Danna… Sasori huomasi Deidaran kasvoilla pettymyksen. Hän seisoi hiljaa, käsi yhä oven kahvalla, odottaen, kuinka typerältä Deidaran puolustuspuhe kuulostaisi.
– Olisin halunnut juhlia uuden vuoden tuloa sinun kanssasi, danna, Deidara huokaisi ja lähti astelemaan muovikasseineen ovelle. Sasorin sisuksissa kierähti ympäri jostain kumman syystä: oliko hän pilannut Deidaran ilon, koska ei suostunut juhlimaan tämän kanssa? Hän oli luullut aluksi, että Deidara pettyi, kun Sasori ei hyväksynyt hänen rakettejaan. Nyt hän ymmärsi asian.
– Okei, okei, hetki, Sasori tokaisi tomerasti ja Deidara pysähtyi.
– Räjäytellään sitten muutama paukku, hän huokaisi ja Deidara alkoi hymyillä. Jostain syystä Deidaran hymy lämmitti Sasoria, huolimatta ulkoa tulleesta pakkasilmasta.

– Selvä, aloitetaan sitten nopeasti rakettien räjäyttely! Enää ei ole pitkä aika uuteen vuoteen! hän sanoi, nyt taas tavallisella, energisellä äänellään. Sasori ei tiennyt, katuako vai ei mielenmuutostaan.
– Okei, paljonko niitä raketteja oikein on? hän kysyi. Deidara taputti pussia, joka vaikutti täydeltä.
– Voi sun…

Kohta Sasori oli pukenut lämpimästi päälleen, ja he uskaltautuivat ulos kylmyyteen. Deidara vetäisi yhden raketin ja taskustaan sytkärin, ja asetti raketin vähän matkan päähän talosta.
– Okei, tästä lähtee! hän huudahti ja sytytti raketin sytytyslangan. Hän peruutti nopeasti Sasorin vierelle, ja hän näytti tärisevän jännityksestä. Sasori katsoi lepsusti maassa hiljaa sihisevää rakettia. Hän hätkähti, kun kuului kovempi suhahdus ja raketti sinkoutui ilmaan. Vielä pahemmin hän säikähti, kun raketti pamahti kovaäänisesti ja sinkosi taivaalle punavihreitä valosäikeitä.
– Vau, todella hieno! Deidara ilakoi. Sasori oli tukkinut reaktionomaisesti korvansa.
– En pidä tuosta melusta.
– Mutta danna, se on osa raketteja! Mutta Sasori pudisteli tuskaillen päätään.
– Ei enempää. Sädetikku tänne, se saa riittää. Se on sentään lähestulkoon hiljainen.
– Mutta danna…
– Ei muttia! Enempää ei räjäytellä! Samassa hän huomasi Deidaran hartioiden lysähtäneen hieman enemmän kasaan, ja hänen katseensa oli suuntautunut maahan.
– Mutta kun minä pidän siitä. Sasori katsoi toista hiljaa. Hän ei tiennyt, miksi hänen teki mieli luovuttaa ja antaa Deidaran räjäyttää vaikka koko metsä.
– No hyvä on. Mutta tukin kyllä korvani joka kerta. Deidara kohotti katseensa Sasoriin ja alkoi hymyillä.
– Tuki vain. Mutta katsothan silti raketteja? Sasori nyökkäsi, ja Deidara tuntui olevan taas pirteä. Ja Sasori havaitsi jälleen oudon, lämpimän tunteen taka-alalla.

– Katso, danna! Deidara huudahti, kun suuri raketti räjähti ja siitä seurasi pienempiä räjähdyksiä. Sasori nyökkäsi. Hän ei ollut kuullut korvansa tukkimiensa käsiensä takaa, mitä Deidara oli sanonut, mutta hän näki miehestä, että tämä ilakoi rakettien upeudesta. Tällä välin Deidara vilkaisi rannekelloaan.
– Vielä muutama minuutti, ja sitten on uusi vuosi! hän hihkaisi innoissaan. Sasori hymähti hiljaa. Jotenkin Deidaran iloisuus tuntui hellyttävältä. Se, kuinka hänen siniset silmänsä kirkastuivat, kuinka hänen suupielensä nousivat…
– Danna? Deidara huhuili ja Sasori havahtui mietteistään.
– Um? hän tokaisi epämääräisesti, ja tajusi Deidaran tarjoavan sädetikkua, jonka päässä sihisi jo pieni kirkas valo. Sasori laski kädet korviltaan ja poimi sädetikun kömpelösti, jolloin se lipsui hänen kädestään ja putosi maahan – kuitenkin pystyyn, jolloin se ei sammunut.
– Oho, molemmilta pääsi ja he kumpikin kumartuivat poimimaan sädetikkua. Samassa heidän päänsä muksahtivat toisiinsa kivuliaasti, ja molemmat inahtivat.
– Auts, Deidara älähti vielä perään ja suoristautui, pidellen päätään. Vaikka Sasorinkin päähän sattui, hän ei voinut olla tirskahtamatta. Deidara katsoi hetken hykertelevää partneriaan kysyvä ilme kasvoillaan, ja alkoi sitten nauraa itsekin heidän kömpelyydelleen.

Kohta he olivat poltelleet sädetikut loppuun ja Deidara valmistautui viimeisten rakettien ampumiseen. Mutta tällä kertaa hän laitteli niitä riviin, mittaillen niiden etäisyyttä toisiinsa ja välillä vilkaisten etiketistä niiden räjähdysten kantamia.
– Mitä sinä teet? Sasori kysyi. Hän nosteli jalkojaan, jotta hänen ei tulisi enää enempää kylmä. Deidara ei vastannut, vaan jatkoi häärimistään kyyryssä. Sasori tuhahti hiljaa. Lopulta Deidara suoristautui ja veti raketeista sytytyslankaa, jonka päät hän kietoi yhteen yhdeksi paksuksi langaksi.
– Tästä tulee hienoimmat paukut! Deidara hymähti ja seisahtui Sasorin eteen. Sasori huomasi miehessä jotain pidättäytynyttä. Aivan kuin Deidara pohtisi, miten Sasori reagoisi räjähteisiin. Ja tietämättään Sasori oli osunut oikeaan.

Deidara sytytti langat ja peruutti Sasorin kanssa hieman taaksepäin. Kohta kuului tuttu suhahdus ja kaikki raketit sinkoutuivat yhtä aikaa suoraan ylöspäin. Sasori oli jo toteamassa, että se näytti hienolta, kun ne räjähtelivät. Nyt Sasori huomasi, että raketit olivat edenneet taivasta kohti erilailla – osa oli nopeampia, osa hitaampia. Kun ne räjähtivät, ne loivat taivaalle punertavan valosydämen. Sasori henkäisi, ja kuuli sivultaan Deidaran tyytyväisen hymähdyksen. Sasori tajusi vallan unohtaneensa tukkia korvansa, mutta se ei enää häirinnyt häntä.
– Deidara… Se oli upea, hän huokaisi ja kääntyi katsomaan toista. Deidara hymyili, mutta hänen silmissään paistoi pieni epävarmuus. Sasori huomasi miehen poskenpäille nousevan punan. Oliko Deidara tarkoittanut räjähdyksillä myös jotain muuta?
– Um… A-ajattelin, että tuo olisi hyvä pä-päätösräjähde… Tai siis nuo… Kun ne sopisivat hyvin loppuun kun ne olivat hi-hienoimmatkin ja kertoivat minun tunteistani ja, ja ne olivat hien- Deidara sopersi epämääräisesti, mutta vaikeni kuin seinään tajuttuaan, mitä oli suustaan päästänyt. Sasori tunsi sydämensä värähtävät jännityksestä, ja hänen vatsanpohjassaan oli outo tunne. Nyt hän itsekin tunsi kuumotusta kasvoillaan.
– Deidara… hän huokaisi ja antoi Deidaran nähdä onnellisen hymynsä. Tosin, mies ei sitä juurikaan nähnyt, sillä hän oli suunnannut katseensa kengänkärkiinsä. Hän odotti, mitä Sasori tekisi. Tämä päätti päästää Deidaran jännityksestä ja veti tämän halaukseen.
– Kiitos, hän kuiskasi. Ohimennen hän näki Deidaran rannekellon.
– Ja hyvää uutta vuotta, hän lisäsi. Deidara hymyili ja katseli Sasoria kirkkain silmin. Sasori vastasi katseeseen hymyillen ja veti Deidaran sitten suudelmaan, joka välitti viestin, että tuleva vuosi tulisi olemaan yhtä onnellinen hänen kanssaan kuin juuri sillä hetkellä.