Zetman

Kuvaus oli varsin sekava, mutta kaikki ilmestyneet chapterit lukeneena ymmärrän hyvin miksi. Sarja ei ole ihan siitä helpoimmasta päästä referoida kattavasti ja selkeästi, ihan hyvän kuvan tuosta aloitusviestistä saa jos minulta kysytään.

Sarja alkoi Lokakuussa 2002 ja jatkuu edelleen, Japanissa on julkaistu muistaakseni jo kokonaiset 12 pokkaria. Kokonaisuus ei ole niin koukuttava tai "korkeatasoinen" että olisin kiinnostunut ostamaan itse pokkarit kun/jos ne englanniksikin ennen pitkää ilmestyvät, mutta jonkinasteisella mielenkiinnolla tätä silti internetin syövereistä lueskelen. Juonen taso tuntuu pomppivan suurestikin, välillä on suvantovaiheita kun taas välillä lukemista ei malttaisi millään lopettaa, mutta tähän mennessä Katsura on kyllä kaikenkaikkiaan saanut kokonaisuuden pysymään varsin hyvin kasassa ja lukijoiden mielenkiinnon yllä. Uskoakseni.

Teema on uskomattoman käytetty ja tyypillinen – hyvän ja pahan välinen taistelu – ja näkökulmat ovat, kuten on muodissa, niin kovin "erikoisia" eli asioita kuvataan myös näiden ns. pahisten näkökulmasta. Koko ajan ei ole kuitenkaan täysin selvää sekään, kuka todella on "hyvä" ja kuka "paha", hahmoilla on pohjimmiltaan omat syynsä ja tarkoitusperänsä toimia kuten toimivat. Tahtoisin nähdä lisääkin Playerien välisestä verkostoitumisesta ja ajattelutavoista. Tällainen suhtautuminen aiheeseen on käytettyä ja jopa kliseistä nykypäivänä, mutta minusta se on silti edelleen ihan virkistävää.
Päähenkilökaartiin kuuluvien Jinin ja Kougan näkemykset tai ainakin toimintatavat eroavat hieman toisistaan, mikä luo mukavaa kontrastia myös tyypillisempää oikeuskäsitystä puolustavien hahmojen välille. Jin on minusta puuduttavan tyypillinen päähenkilö: hyvän näköinen (well, sarjan mittakaavalla), vahva, poikkeuksellinen, synkkä menneisyys, taistelee oikeuden puolesta ja on maailmankaikkeutta järisyttävän cool. En nyt ihan hirveästi innostu. Kougaa taas on ihan viihdyttävääkin seurata. En voi olla automaattisesti yhdistämättä häntä batmaniin – paikoittain traagisilla taustoilla höystetty rikkaasta perheestä oleva lellipoju joka sitten perheen varojen ja teknikkojen turvaamien resurssien turvin alkaa leikkimään supersankaria teknisillä vimpaimilla ja överillä puvulla varustettuna. Mutta minähän pidän supersankarisarjakuvistakin niin kauan kun ne ovat hyvin toteutettuja, joten mikäs siinä: Tämä kun on varsin hyvin toteutettua.

Sarja kärsii minun näkökulmastani myös joillekkin shounen ja seinen sarjoille tyypillisestä ongelmasta.. Naishahmot jäävät tyhjiksi. Heidän roolinsa sarjassa on punastella, traumatisoitua, toimia vinkuleluina ja uhreina ja muistuttaa lukijaa että "Hei, katsokaa, on täällä naisiakin! Kyllä minä osaan piirtää naisiakin!" and that’s it, mutta en anna tuon enää nykyään kummemmin häiritä itseäni jos sarja kerran muuten on hyvä.

Piirostyylistä vielä sen verran, että se ei kuulu suosikkeihini eikä nyt ihan hirveästi poikkea massasta, mutta on kuitenkin ammattimaista ja ihan miellyttävää katsoa. Astetta realistisempi tyyli olisi minusta sopinut tähän kenties paremmin sillä se olisi lisännyt groteskiutta ja niin tukenut sarjan muuta fiilistä, mutta kyllä tätä näinkin lukee ihan mielellään. Jos piirostyyli olisi itseäni miellyttävämpää saattaisin jopa joutua ostamaan tämän, joten säästyypä rahaa.

an&ri wrote:

Tässä on vain vakavia ja kieroutuneita vanhoja miehiä.

Ja minä pidän vakavista ja kieroutuneista vanhoista miehistä. Pulisongit olisivat vielä plussaa.

Tulikin pidempi viesti kuin oli tarkoitus, ihan jees jos joku edes jaksaa lukea.

I see! En ole ko. mangakan taustoihin tai aikaisempiin sarjoihin tutustunut, mutta tuo kieltämättä selittää naishahmojen tyyliä, ecchi sarjoihin – myötähäpeää aiheuttavalla huumorilla ja pantsujen vilauttelulla "mielenkiintoa" ylläpitäviin sarjoihin – on varmasti tottunut piirtämään varsin eri tyylisiä naishahmoja kuin mitä lukijat enemmän juoni- ja hahmovetoisiin sarjoihin usein kaipaavat. Toisaalta kyllä Kouta Hiranokin, entinen hentai piirtäjä, on minusta saanut monista hellsingin naishahmoista oikein mielenkiintoisia ja persoonallisia.. Poikkeuksia on aina.
Ja kyllä minä niiden kieroutuneiden vanhojen äijien ulkonäköönkin kaipaisin vähän lisää särmää ja oikeasti vanhaa ulkoasua muutaman rypyn ja viiksien lisäksi, jotenkin kokonaisuudessaan pisti silmään miten siloiteltua ja klassisen (jos puhutaan useimpien ihmisten mielikuvista pahasti yleistettynä) "manga tyylistä" piirosjälki oli. Vauhdikasta ja muuten hyvää joten luen mielelläni, mutta turhan siloiteltua kun juonikuvio, teema ja monet hahmot ovat noin rujoja.

Hyvän ja Pahan taistelun ohellahan käsitellään muitakin teemoja, esimerkiksi sitä, onko ihmisillä oikeus luoda keinotekoisia olentoja ja näiden luojina kohdella niitä kuin esineitä, vaikka olennoille on kehitetty oma ajattelukyky ja jopa tunteet.

Itsekkin kyllä yllätyin ettei tähän ollut vielä vastauksia, kuvittelin Zetmanin kuitenkin olevan jo sen verran tunnettu sarja vaikkei mitenkään ihQ fanitettu.

Luen paraikaa sen ekaa lukua. Ja vaikuttaa aika kiinnostavalta, vaikkakin en olekkaan päässyt juoneen kiinni. Jooh, viestitän myöhemmin, kun olen saanut lopullisen päätöksen (kun olen lukenut 4 tai 5 chapua)

Edit: Ja sain vielä inhota hahmoakin. Se kerjäläisukko, mikä yritti viedä kaiken leivän ja keiton.