Forum Replies Created
-
Posts
-
Sanokaahan, onko totta, että täällä ei ole lainkaan ketjua 20th Century Boys:lle?! Yritin kyllä etsiä, mutta en vaan löytänyt mitään. Jos ei ihan tosissaan ole, niin aloitan semmoisen.
Justiinsa nimittäin sain molemmat 20th ja 21st century boys:t luettua. Aluksi kyllä tuntui siltä, että eihän tämä voi mitenkään kestää noin montaa lukua, mutta koko ajan kun tarinaan tuli kaikkea lisää, niin loppua kohden alkoi tuntua siltä että tämähän loppuu kesken. Mutta se loppuikin juuri niin, kuin sen minun mielestäni pitikin. Ei tullut semmoista tunnetta niinkuin monen muun sarjan loputtua, että viimeinen luku on kuin jostain toisesta sarjasta.
Vaikka täälläkin on ihan hemmetin kuuma, olen silti onnistunut pyöräilemään ja kävelemään tuolla ukona aika paljon joka päivä. Ihokin kerkesi palaa kertaalleen, kun aina muistan aurinkovoiteen siinä vaiheessa kun ollaan jo jossain kaukana menossa.
Eilen otin yhden niistä japaninkielisitä kirjoistani ja aloin harjoitella niitä siinä olleita kanjeja. Minulla on semmoinen kauhean paksu Kanji kirja, josta sitten etsin ne kaikki merkitykset ja lukutavat… Varsin väsyttävää, mutta haluan oppia ne. Nyt kun japanintunnit loppuivat, pitää opiskella sitten itse kaikki. Jos vaikka sitten ensi vuonna pääsisin sinne japaniin…
Olisi oikeasti muuten älyttömän siistiä jos Luffy saisi uuden palkkion… Varmaan suht isonkin. Tenryuubitoa lättyyn tirvaiseminen mahtaa itsessään olla jo aika paha juttu maailmanhallituksen mielestä, ja siihen vielä nuo viimeisimmät tapahtumat.
Olen vielä miettinyt sitä mitä siinä Chopperin lukemassa lehdessä luki Luffysta. En nyt enää ole yhtään varma siitä, liittyykö se johonkin Luffyn tempaukseen vai johonkin muuhun Luffyn asiaan. Vaikka uusi palkkio kuulostaisikin siistiltä, niin reagoisiko Chopper siihen noin? Ja miten ihmeessä Luffy olisi minnekään selvinnyt mitään riehumaankaan noin nopeasti, varsinkin kun Rayleighin puheet tuntuivat viittaavan johonkin aivan päinvastaiseen.Polysicsin Computer Obachan. Varsin mieleenpainuva kappale.
Repeilen täällä taas kerran näille Onion News Networkin videoille. Mainostampa tällä kertaa semmoista videota kuin Dream Omelet, tyyppi neuvoo reseptin munakkaaseen jonka hän teki unessaan. Voi helvata kun on loistava.
"Varmista että käytät vispilää, sillä jos käytät esim. haarukkaa, Robin Williams tulee tarjoamaan sinulle omaa vispiläänsä, ja sitten teidän täytyy mennä hänen isovanhempiensa ullakolle ja siellä on miljoona ovea, joten säästät aikaa käyttämällä vispilää"
"Hammastahna on myöhempää varten, sillä kun vuokranantajasi tulee käymään, hän tarvitsee apua käynnistäessään autoaan sillä"
Aina kun muistan nuo kohdat repeän.
Miten kukaan voi keksiä tuommoisia.Nanakin wrote:
Missäs päin Lontoota sie an&ri oikein majailit? Ja kerro ihmeessä mitä muuta siellä teitte, näin kesän alussa siellä kanssa käyneenä vähän kiinnostaa.
En kyllä tiedä mitään varsinaista nimeä sille paikalle. Tai en muista. Suht lähellä Hyde Parkia, ei ihan järjettömän pitkän kävelymatkan päässä Oxford Streetistä. Queenswayn metroasemalla jäätiin usein pois, mutta se ei tainnut olla se lähin…
No, yhtenä päivänä menimme metrolla Greenwichiin (jos joku ei tiedä, se muuten äännetään "grenich" eikä "green witch"), joka on siis se paikka missä on tämä nollameridiaani. Ja jos olette sinne aikomassa, niin älkää menkö. Ei siellä ole mitään mielenkiintoista. O2 areena siellä kyllä on, missä voi toisaalta ollakin jotain kiinnostavaa joskus.
Saint Paulin katedraaliin kiivettiin. Taas. Se on muistaakseni jotain about 80 metriä korkea torni, johon ei ole mitään hissiä, vaan ihan halvatun paljon portaita joissa ei saa kääntyä takaisin. Niitä portaita oli monta sataa, valehtelematta. Kapeita käytäviäkin pitkin piti mennä, jos olisi jonkin verran lihavampi ihminen sinne menossa, niin ei todellakaan pääsisi. Ylhäältä olikin sitten hienot maisemat, ja sitten portaita takaisin alas.
Camden Townissa vietettiin tänä vuonna yllättävän paljon aikaa. Se on sitä hiukan "huonompaa" (mutta ei huonointa) aluetta Lontoossa, missä on vaan paljon erikoisia vaatteita ja tavaroita myynnissä. Sieltä olen monesti löytänyt uudet kengät ja paitoja. Sekä kaula- ja rannekoruja.
Satuttiin tänä vuonna Lontooseen muuten kesäalennusten aikaan, niin kaikista kaupoista löytyi tavaraa todella halvalla. Parilla punnalla sain pari paitaakin.Meinasinkin jo unohtaa, että kävin ensimmäistä kertaa Hard Rock cafessa syömässä. Palvelu oli erinomaista ja erittäin nopeaa, ruoka oli mahtavaa ja musiikkikin oli hyvää. Eikä ollut edes niin kallista kuin olin luullut, vielä kun saatiin melkein puolet hinnasta pois, kun veli oli joskus kauan sitten hommannut Hard rock cafen kortin… josta en tiedäkään enempää.
Yhtenä aamuna hotellissa alkoi soimaan kaikki palohälyttimet. Kaikki sitten pihalle seisomaan joksikin aikaa. En saanut kyllä selville mitä siinä kävi, mutta oli se silti hieno kokemus.
Paluulento oli yllättävän hauska. Lentokoneessa oli ensinnäkin reilusti yli 30 astetta lämmintä koko matkan ajan, ja se kyllä kyrsi, mutta muuten oli hauskaa. Varsinkin se, kun stuertit näyttivät ne turvaohjeet. Stuertit olivat latvialaisia, eivätkä ymmärtäneet suomea (kone oli täynnä suomalaisia). Meitä lähempänä ollut stuertti hymyili todella leveästi näyttäessään niitä kaikkia ohjeita, ja joku suomalainen siinä lähellä sattui kommentoimaan jotain siihen liittyen. Moni alkoi nauraa sille, ja kun tämä stuertti huomasi että kaikki katsoivat sitä ja nauroivat, se alkoi itsekin nauraa. Ei niistä turvaohjeista sitten oikein tullut mitään kun se ja me repeilimme vuorotellen. Se oli muutenkin suht puhelias tyyppi.Olen tässä pohtinut että voisin koittaa lopettaa spoilereiden lukemisen. Joita luen kyllä pelkästään One piecesta. Se luku kun on kuitenkin tullut jo seuraavana päivänä spoilereista, niin ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Mutta kun on.
Jos sitä nyt rupeaa miettimään, niin kenet muut se olisi voinut pelastaa joka olisi ollut mainitsemisen arvoinen? Onhan siinä se häviävän pieni mahdollisuus että se tosiaan pelasti jonkun ihan randomin tyypin sieltä, mutta se taas ei olisi yhtään niin jännää kuin jos se olisi Sabo.
On taas sen verran tullut ostettua lisää viime viestistä, niin päivitän. Ja tietty haluan itsekin tietää montako noita on.
Pistän siinä järjestyksessä kuin missä ne ovat hyllyssäni:
Uzumaki 1-3
Museum of Terror 1-3
Inuyasha 1-6
Death Note 1-7
Astro Boy 1-3
D.Gray-Man 1-14
Emma 1-9
Hopeanuoli 1
HunterXHunter 1-3, 6
Vagabond 1-4, 6-8
Yotsuba&! 1-5, 7-8
Azumanga Daioh 1-4
Nana 1-3, 5-12
Shaman King 1
No man’s land 1
Katekyo Hitman Reborn! 1
Hellsing 1
Petshop of Horrors 1
Lament of the Lamb 1-2
Hikaru no Go 1-2
Parasyte 1
Monster 1-2
Bokurano 1
20th Century Boys 1-2, 8
Ikigami 2-3
MPD Psycho 1
Moyasimon 1
Karin 1
Black Lagoon 1
Dragonball 22, 35-42
Bakuman 8
One piece 1-52, 57
Fullmetal Alchemist 1-16
(kadonneet) Salapoliisi conan 1-16, 24180 tai 197 riippuen siitä, laskenko kadonneet Conanit mukaan. Aika paljonhan noita on jo.
Siis ihan varmasti liittyy jotenkin siihen Rayleighin suunnitelmaan. Chopper ei olisi sen ensimmäisen lehtijutun jälkeen ollut niin huolissaan, jos se olisi liittynyt johonkin muuhun kuin Acen kuolemaan ja Luffyn tappeluun. Jos luvun lopussa olleessa sanomalehdessä ei olisi mitään neille uutta Luffyyn liittyen, niin eihän tuo olisi mikään cliffhangeri. Vai kiinnostaako teitä kovinkin tietää, mitkä ovat Chopperin fiilikset nyt kun se on lukenut lehdestä kaikki ne samat asiat mitkä mekin tiesimme jo?
Edit// Korjaanpas niin, että en sano sen varmasti liittyneen juuri Rayleighin suunnitelmiin. Aina kun minä sanon jotain varmaksi, niin käy juuri päinvastoin. Jotakin Luffyyn liittyvää, mitä me emme tiedä on kuitenkin käynyt.
Mikila wrote:
Muuten siinä yhdessä luvussahan, siinä mikä oli luvun "Sabo´s ocean" jälkeen, näytettiin niitä kapinallisia. Ja itse ainakin sain sen käsityksen, että Dragon toi alukselleen jonkun pahasti haavoittuneen. Eli voisiko olla, ettei Sabo kuollutkaan, vaan tuli kapinallisten pelastamaksi? Eihän sen ruumistakaan näytetty. Että tällasta mie oon miettiny.
Eiku se pelasti Bluejamin.
Tietysti se pelasti Sabon.
Minä tulin takaisin. Lontoosta.
Oli aika jännä reissu. Ensinnäkin, liput ostettiin niinkuin viikkoa ennen lähtöä (lähdettiin viime tiistaina). Ei otettu mitään järjestettyä matkaa, vaan kaikki tehtiin itse. Latvialainen lentoyhtiö jee. Lappeenrannan ja Riikan kautta lennot.
Oli muuten tosi rändomia, kun siinä hotellissa yksi hotellivirkailija, joka siis ei näyttänyt edes britille, niin alkoikin puhua suomea meille. Ei se suomalainen ollut, joitain suomalaisia ystäviä vaan sillä oli. Mutta kun se puhui ihan sujuvasti, eikä ollut edes paha aksentti.Tuli ostettua taas vähän lisää mangaa. MPD Psychosta vain ensimmäinen osa, kun äiti alkoi katsoa sitä vähän pahasti. Monsteria, 20th century boysia, Ikigamia ja Moyasimonia muuten. Ai niin, ja One piece 57 ja Bakuman 8 japaniksi. Siellä kun oli semmoinen japanilainen kirjakauppa. Siellä myytiin myös semmoisia ilmeisesti japanin opiskelijoille koottuja lyhyitä satuja ja muita tarinoita. Ihan japaniksi kaikki, ei niissä muita kieliä ollut. Sen verran yksinkertaisia silti, että ymmärsin. One piecen colorwalkejakin olisi ollut, mutta en ostanut kun maksoivat liikaa.
Camden townista kyllä ostin One piece paidan. Joka on päälläni nyt.Vanhemmat päättivät siellä ollessamme, että menemme katsomaan sen Queen "We will rock you" musikaalin. Se oli ihan mahtava. Vähän liian kovaa soittivat ehkä, korvat meinasivat särkyä, mutta ne soittivat hyvin. Ja lauloivat tietysti mahtavasti. Siinä tietysti ylistettiin Queenia maasta taivaaseen, pilkattiin näitä nykyajan "poikabändejä, tyttöbändejä sekä bändejä joissa on tyttöjä ja poikia". Ja ne etsivät kadonnutta musiikkia, soittimia ja Bohemian Rhapsody oli jonkinlaisessa pääosassa. Esiintyjät kumarsivat ja menivät jo pois lavalta kun sitten sinne lavalle tulee teksti "Oh yeah… Do you want Bohemian Rhapsody?" ja se soitettiin viimeisenä. Ja jotkut helvatan ranskalaiset kielikurssilaiset nousivat vähän väliä seisomaan (kukaan muu ei seissut), ja siitä ei sitten nähnyt kunnolla mitään.
Minulla olisi ollut vielä vaikka mitä anekdootteja kerrottavana tästä matkasta, mutta minäkään en jaksaisi/ ei kiinnostaisi lukea edes tätäkään tekstiä, niin jätän pois.
Koko viikon muuten odotin että pääsen nettiin. Ja lukemaan Jumpin uudet luvut. Joita en halunnut lukea paikan päällä, kun se ei tuntunut oikealta. Tänä aamuna hirmuisella vauhdilla koneelle sitten.
One piecen luku varsinkin oli hyvä. Ärsyttävää oli, kun veli oli lukenut sen jo Lontoossa, niin se koko ajan oli melkein spoilaamassa.Mitäköhän nyt tekisi.
Minäkään en kyllä tiedä kaikkien tuossa kuvassa olevien nimimerkkejä.
No, minä olen keskirivissä kolmas vasemmalta. Täältäpäin katsottuna minun vasemmalla puolellani oli muistaakseni neko5, oikealla puolella räsynukke, satou, monninen ja Fieri. Siitä eteenpäin en ole ihan varma.
Takarivissä vasemmalta taisi olla Nanakin…luulisin. Sitten Sakata-kun, SlamDunkhan sanoikin jo oman paikkansa, sitten Miru-chan ja Ni-chan.Dents wrote:
Kuvia tänne ja heti, haluan Traconissa kävijöiden pärstöjä että voin stalkata myöhemmin.
Tämä uusi Liisa Ihmemaassa on muuten harmittavan tylsähkö.
Ni-chan pistikin linkkiä täällä. MInulla on harvinaisen loistava ilme tuossa toisessa kuvassa.
Blackbeard wrote:
Pelasin jopa ihan ilman paitaa, hajotkaa siihen että ette olleet näkemässä, muakin harmittais.
Damn. :DD
Tiedättekö mitä, minä en jaksa mennä eri ketjuihin erittelemään näitä Traconin ja miitin ja muitten tapahtumia. Ei niitä sieltä kuitenkaan kukaan lue niin ihan sama.
Eilinen oli tosiaan aikas mukava päivä. En sitten tiedä mistä sekin idea sai alkunsa, mutta äiti ja isä päättivät, että me kävelemme siinä puoli kahdeksan aikaan aamulla semmoiset 4~5 kilometriä rautatieasemalle D : No jaa.
Junassa, molemmissa junissa oli samassa vaunussa muitakin traconiin menijöitä. Olisi ollut kivempi jos ei olisi ollut. Itse kun ei edes pidä mitään kauheaa meteliä mangan fanituksestaan, niin se kyllä ihan raastaa korvia kuunnella jotain ihkutusta jostain sarjasta mitä nyt esmes sattuu vaan inhoamaan sydämensä pohjasta.Ohjelma traconissa oli ihan mukavaa, en kerinnyt kauhean monessakaan käydä, kun siinä puolenpäivän jälkeen saavuin paikalle. Heti vaan fantasiapelien kojulle ostamaan 20th century boysia. Siitä ostin osat 1 ja 8, ja sitten ensimmäisen osan Monsteria. Urasawa Naoki on vaan niin hyvä.
En muuten nähnyt juuri ketään sangatsulaista ennen miittiä. Siinä opening -systeemissä tunnistin kyllä Blackbeardin, ja uskoin tunnistavani räsynuken, jälkimmäisen ihan vaan ulkonäön perusteella, vaikka en olekaan ikinä kuvaa nähnyt.
Se oli erittäin pelottavaa kun kukaan ei näyttänytkään yhtään sille mitä olisin luullut. Slam Dunkin, Monnisen ja Fierin tunnistin ihan naamasta, mutta muut oli ihan tuntemattoman näköisiä. Oli kauhean pelottavaa jutella periaatteessa tuntemattomille, mutta toisaalta tuntemilleen ihmisille. Sitten kun minulla on vielä joku ihme vamma puhuessa, on liikaa asiaa sanottavana, mutta sitten ei löydäkään sanoja sille miten se pitäisi sanoa ja sitten vaan sönkötän nopeasti jotain ihan täyttä scheissea. Olisin mielelläni jutellut vaikka kaikkien kanssa (se vaan, että onko minun kanssani niin kiva sitten jutellakaan).
Räsynuken kanssa juttelu oli varsin mukavaa, ja siinä se traconin loppu menikin varsin vauhdilla. Toivottavasti vielä nähdään uudestaan. Tässä olisi se linkki räsynukelle, muistutukseksi 😉 Tuossa näkyy niin kätevän selkeästi Onion news networkin idea.
Tunsin muuten oloni varsin epäsosiaaliseksi, kun en uskaltanut edes kunnolla puhua ihmisille.
MIitin poikien kissat taisivat kuolla kesken kaiken.Unohdin eilen syömisen ihan kokonaan. Piti se kyllä testatakin jossakin vaiheessa, että kuinka kauan menee että minulle tulee nälkä. Nyt meni siitä kello 10 syödystä leivästä semmoiset kahdeksan tuntia ennen kuin edes muistin koko asiaa. Varsin kätevää. Jossain muissa olosuhteissa voisin vaikka kuolla nälkään huomaamattani.
Nyt on muuten, jos ette ole huomanneet, niin ihan helvatan kuuma päivä. Alkoi jo käsivarret palaa kun kävelin rautatieasemalta kotiin. Ihanaa tosin, kun huoneeni on koko talon viilein.
Inu-Mimi wrote:
Hark! A Vagrantissa on taas oikein osuvaa huumoria.
Ei mulla oikeesti ole mitään sanottavaa. Voisin vielä vähän tosin ihkuttaa 20th Century Boysia. Se vaan on niin hyvä.
Huomenna ilmeisesti nähdään sitten siellä Traconissa. Luultavasti en sittenkään kehtaa laittaa nimilappua. No mutta, mulla on punaiset kengät. Tiiä sitten voiko tuosta edes tunnistaa.
Jugger wrote:
Ite pidän enempi one piece seikkailu arc. No minkä sille voi kun oda yrittää miellyttää kaikenlaisia ihmisiä joillekkin tää toimii mut minä en siitä tykkää. One piece sais olla pelkkä kunnon seikkailu manga nää juonikikkailut vaan ei luonnistu Odalta eikä se vissiin sitä jätä pois kun on ihmisiä jotka tykkää yksinkertaisesta ja tylsästä. Oda sais keskittyä vaan siihen mitä se parhaiten osaa eli seikkailuun. Alussa luvattiin seikkailu ja sitä oli alussa todella paljon nyt se seikkailuhenki on kadonnut ja oda on ruvennut keskittyyn liika tohon juonnelliseen puoleen joka vaan ei sovi one piece. Tää että luffy lähtee ettiin muita kuulostaa sellattelta seikkailulta kuin missä one piece on parasta.
Vai että on juonet yksinkertaisia ja tylsiä… Että Oda ei muka osaa tehdä niitä… Hmm. Sehän se vasta yksinkertaista ja tylsää olisikin, jos ne vaan menisivät koko ajan tappelusta toiseen. Seikkailulla pitää olla joku päämäärä, ja päämäärää varten tarvitaan juoni. Jonka Oda hallitsee ihan älyttömän hyvin. One Piece on juonensa puolesta ihan älyttömän hyvin rakennettu kokonaisuus, joka silti painottuu juuri siihen seikkailuun ja tappeluun, jos et ole sattunut huomaamaan.
Nanakin on ainakin minun mielestäni ollut niitä mieleenpainuvimpia sangatsulaisia, erottuu (muutamien muiden kanssa) mukavasti joukosta oikeasti järkevilläkin viesteillä ja hyvällä asenteella.
Nanakinista on minulla muutenkin jotenkin semmoinen viisas kuva, ehkäpä hän vain jaksaa ajatella koko ajan…? Ainakin hän tuntuu keksivän vastauksen melkein jokaiseen arvoitukseen mitä tuolla pähkinä purtavaksi ketjussa tulee vastaan. Ihana on myös nähdä, kuinka voi kirjoittaa viestejä, joissa on asiaa ja jotka ovat pitkiä, mutta silti hauskoja lukea. Ihmeen mukava heppu joka tapauksessa.
Nanakin, muista pysyä tuommoisena ja olla ylpeä itsestäsi, sinun kaltaisiasi ihmisiä ei ole liikaa.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
