Cloud_

Huoh, olisi varmaan taas pitänyt jäädä vain nukkumaan. Mikään ei jaksa huvittaa. Tämä on varmaan kaikista tunteista rasittavin. Toisaalta haluaisin tehdä kaikenlaista, nyt olisi aikaakin kun kukaan muu ei ole kotona, mutta sitten iskee tämä minulle äärimmäisen tuttu synkkyyskohtaus ja mikään ei huvita. Ei sitten yhtään. Olisihan tuolla kasa todella hyviä kirjojakin luettavana, mutta ei. Tuntuu, kuin pelkkä hymyileminenkin olisi liian raskasta.
Toinen korvakin on ihan tukossa, eilen yritin sitä saada aukenemaan niin eihän sieltä tule kuin verta. Eipä siinä mitään vakavaa, korvani sisäpuolella on vain haava, mutta rasittaa kun en kuule mitään. Kuulo kun on aisteistani paras. Kaverit aina ihmettelee, kun kuulen niin kaukaa mitä muut ihmiset sanoo. Tietysti siihen tarvitaan myös keskittymiskykyä, joka on minulla varsin olematon. En vain jaksa keskittyä mihinkään asiaan pitkäksi aikaa. Opettajia moinen tuntuu häiritsevän todella paljon. Ja toinen asia mikä heitä harmittaa, on puutteellinen sosiaalisuuteni. En vain ymmärrä, miksi ihmeessä minun edes pitäisi esittää pitäväni niistä ihmisistä, joista en todellakaan pidä. En kiellä, ettenkö olisi hyvä näyttelemään ja peittämään tunteitani, mutta inhoan ihmisten mielistelemistä.
En tosin pidä kuviksenopettajastammekaan, mutta hän taisi huomata viime tunnilla, mitä minä oikeasti ajattelen elämästäni ja kaikesta muusta. Hän vain katsoi yhtä piirrostani, vilkaisi minua ja tokaisi tyynesti; "Sinun kannattaisi kirjoittaa erilliselle paperille positiivisia ajatuksia ja laittaa ne näkyviin pöydällesi. Niiden avulla voisit unohtaa nuo synkät ajatukset ja olla jälleen iloinen. Kuuntele vain niitä positiivisia ajatuksia ja anna niiden negatiivisten jäädä omaan arvoonsa." Jännää, miten hän voikaan huomata sen kaiken synkkyyden sisälläni, vain yhdestä piirtämästäni kuvasta.

Toinen jännä asia, mikä tapahtui koulussa viime viikolla, oli tämä; menimme äidinkielentunnille, ja mietin jo ovella, että eikai opettajamme vain lue sitä hirveää tarinaa, minkä kirjoitin ainevihkoomme. Ja kas kummaa, heti sen jälkeen opettaja ilmoittaa lukevansa muutaman aineen. Ensimmäisenä olikin tietysti minun aineeni -_- Odotin jo poikien rasittavia kommentteja, vaan mitään ei kuulunut. Opettaja oli jo puolessa välissä tarinaa, ja kaikki pojat kuuntelivat ihan hiljaa. Sitten tuli tarinassa sellainen kohta, jossa eräs tyyppi jättää ystävänsä ja pelastaa itsensä. Siinä vaiheessa eräs poika takanani sihisi hauskan halveksivasti: "..nössö". Sitten oli taas hiljaista. Mutta oli kyllä ihmeellinen kokemus kun ne kaikki oli hiljaa. Yleensä kun luetaan noita tarinoita, ne huutelee kaikkia kommentteja sinne väliin…

Rupesin tutkimaan jokin aika sitten, minkälaisia fobioita on olemassa. Tässä muutamia erikoisimpia;

akarofobia – kutinakammo
allodoksafobia – mielipidekammo
anablefobia – tarkistuskammo
anemofobia – tuulikammo
arakhibutyrofobia – pähkinävoin kitalakeen tarttumisen kammo
desidofobia – päätöstentekokammo
eufobia – hyvien uutisten kuulemisen pelko
fobofobia – fobiakammo
geliofobia – naurukammo
hagiofobia – pyhimystenkammo
homilofobia – saarnakammo
ideofobia – aatteiden kammo
kainalofobia – uusien asioiden kammo tässä ei sinänsä mitään ihmeellistä, mutta että onpa siinä fobialla hieno nimi 😀 Kainalofobia
katagelofobia – leikinlaskukammo
krometofobia – rahakammo
kyfofobia – kumartamisen kammo
melofobia – musiikin kammo ..voi olla tämän fobian kanssa eläminen pikkuisen vaikiaa
mikrofobia – pikkuasioitten kammo
nomatofobia – nimikammo
oftalmofobia – tuijotetuksi tulemisen pelko
plutofobia – rikkauskammo
serofobia – huvikammo
sinistrofobia – vasenkätisyyden pelko
teleofobia – tarkkojen suunnitelmien pelko
urofobia – virtsakammo
venustrafobia – kauniitten naisten pelko
verbofobia – sanojen pelko

Alan olla jo erittäin tyytyväinen, ettei minulla ole kuin ahtaanpaikankammo ja korkeanpaikankammo. Nuo ovatkin lieviä, vaan on minulla sitten sellainen hämärä fobia.. tiedä sitten mikä sen nimi on, mutta aina kun joku huutaa minulle (siis sillain raivoissaan, ei mitään kannustushuutoja tms) niin menen ihan shokkiin. Se on kauheaa D: Siitä on nimittäin todella vaikeaa palautua, ja minulle jää sitten pitkäksi aikaa ikävät traumat siitä ihmisestä, joka minulle huusi. Tämän vuoksi en enää osaa luottaa esim vanhempiini :/ Iskä tosin pyytää aina anteeksi huutamistaan, äitee ei.

Mutta vielä jotakin positiivista.. Hmm. Täällä satoi lunta toissapäivänä ja eilen, joten ulkona on ihanat kinokset. Harmi vain että se sulaa nopeasti pois. Mutta tämä meidän lapinkoira nauttii erittäin suuresti. Se riehuu aivan hulluna lumessa. Noh, onhan tämä sen ensimmäinen talvi, joten lumi taitaa olla todella ihmeellinen asia.. Mutta onhan se suloinen kun se tuolla riehuu ja syö lumipalloja 🙂 Lumiukolle se murisi karvat pystyssä, oli sen verran erikoinen ilmestys… 😀

Se riippuu aika paljon.. Jos saan vapaasti päättää, mitä piirrän, niin se on tietysti kivaa~ Mutta jos on joku tietty aihe, niin en välttämättä kauheasti pidä siitä :/ En pidä siitä jos joku määrää tarkasti, mitä minun tulee piirtää D:

Oletko koskaan nähnyt tähdenlentoa? 🙂

Juu, kaapissa sitä on kaksi pitkää riviä~ 😀

Seuraava: Fruits Basket? 🙂

Jees, osat 1-7 englanniksi 🙂

Seuraavalla Narutoa?

Eipä ole .:japan-angel:. Helpotan vähän.. Hänen avassaan on Deidara (Narutosta). ainakin uskon että se on Deidara >’D

Rege? :3

…Taidan tällä kertaa antaa Narutolle mahdollisuuden, joten en pudota sitä.

Naruto
Inubaka

..Inuyasha tippui, liian pitkäksi venyneen juonen takia.