Monninen häsläsi ympäri konetta etsiessään laskuvarjoa. Muutama muu yritti hoputtaa Monnista ja hiukkasen etsivät itsekin.
Engaru vuorostaan rutisti Chocoa ja Kawamarua kauhusta jäykkänä ja silmät kiinni. Tämähän oli aivan kamalaa; ahdas paikka, korkealla, ja tippui kovaa vauhtia alas.
" Engaru hellitä jo, hitto vie! En saa happea!" The Vegito rääkäisi tukahtuneella äänellä.
Engaru avasi vasemman silmänsä ihmeissään. "Miten sinä siihen tupsahdit?" Kawamaru vingahti hapen puutteessa hänkin. Engaru tajusi vihdoin päästää muut irti.
"En tiedä. Varmaan jonkun ilmakuopan aikana jouduin kuristuksiin…" The Vegito mutisi hieroen hartioitaan.
"LÖYTYI! SE LÖYTYI!" Monninen kiljaisi riemuissaan. Kaikkien päät kääntyivät häntä kohti. Hetken päästä kaikki rupesivat rynnistämään häntä kohden, koska jokainen halusi mahdollisimman hyvän ’paikan’.
"Minä ensin!" Kuului monen suusta.
"Minäpäs!"
"Minulla on kaksi lasta!" Engaru höpötti tarkoittaen Kawamarua ja Chocoa.