Engaru

Ääh, en oikein. Surkea kaikessa talviliikunnassa….

Missä olet juuri nyt?

Öö…Puolen reiteen yltävä, musta tunika, jossa on semmonen kiva nyörijuttu edessä. ^^

Milloin viimeksi kävit kirjastossa?

Nuuskamuikkunen.

Vene?

Ööh…Silleen jännästi. Mahallani, käsi tyynyn alla.

Vakavin tapaturma, joka sinulle on sattunut?

Kisame.

Murkku?

Iskäni.
No, pakostakin sitä rupeaa arvostamaan, kun on miltei joka päivä kuullut kitaransoittoa, ja laulua siinä samalla, ja hän on mielestäni toooosi taitava. Ja sanoisin varmaan muutenkin, että hän on taitava, siis vaikka ei olisikaan isäni. ^^

Ällöttävin telkkariohjelma?

"Apuaaaaaah!!" Kawamaru huusi kurkku suorana ja pelosta jäykkänä.
"Ruahahaaa! Nyt se on MINUN, ja MINÄ saan siitä hyvät rahat!" roisto nauroi häijysti.
"Kawamaru! Tule takaisin!" Choco ja Banana huusivat.
"Niin juuri, ei yhtään kiva leikki!" Monninen säesti.
"Tulisin kyllä erittäin mielelläni, mutten voi!" Kawamaru rääkäisi.

Tällä välin Engaru oli jo toipunut äkillisestä heikotuksestaan, ja he The Vegiton kanssa yrittivät kyhätä jonkinlaista suunnitelmaa muiden ’pidätellessä’ rosmoa.
"Köydet ei varmasti tehoa tuohon." Engaru totesi.
"Ei niin. Entäs…" The Vegito sanoi ja näytti siltä kuin olisi saanut maailman parhaan idean.