Gawonarus

Tjahas, yhdeksän päivää jouluun ja ostamani joululahjojen määrä: 0. No, ennenkin olen ostanut kaikki tarvittavat yhden päivän aikana niin onhan tässä vielä aikaa. Vanhemmilta sain 300€ etukäteen ja ajattelin suosiolla sijoittaa johonkin hyvään musiikinteko-/sovitusohjelmaan. Tänäkin vuonna on eräs sovituskilpailu meneillään, nyt on tosin vapaa valinta kappaleiden suhteen, kunhan on videopelimusaa. Palkintoina on mm. Nintendo Wii pointseja ja tietenkin mainetta ja kunniaa. Ajattelin vaatimattomasti voittaa koko jutun ja ostaa Wiiwaresta Super Mario 64:n tai jonkun vastaavan.

Näin viime yönä unta, että meillä oli kolmaskin kissa. Se oli tosin täysin samannäköinen kuin toinen meillä oikeasti olevista kissoista. Alitajuntani oli taas laiskalla päällä._.. Muutenkin, jos unet on tätä luokkaa niin mieluummin en näkisi niitä lainkaan.

Pääsin viime yönä KH-ykkösen läpi. Pelisessio venähti jälleen lähes kahteen, kun en malttanut jättää kesken. Aloitin pelin joskus vuosi sitten, ja pelasin Monstroon saakka, minne jäinkin sitten jumiin ja luovutin. Pari päivää sitten otin uuden yrityksen ja huomasin, ettei se edes ollut kovin vaikea._.. No, itse pelistä voi sanoa vain, että pidin kovasti. Oli hienoa nähdä aina vanhoja tuttuja Disney- ja FF- maailmoista, vaikka kaikkien henkilöiden luonteet eivät tuntuneet oikein aidoilta(esim. Squall). Ja suurin pettymys oli se, että missasin Sephirothin täysin. Kaikki mitä sain, oli vain yksi typerä Sephiroth-wnb, Ansem. Olisikohan se Sephi löytynyt sitten sieltä Hercules-areenalta, who knows. Samoin kävi myös FF-seiskan kanssa, kun missasin Vincentin. Peliaikaa kertyi noin 35 tuntia, eli kohtuu hyvin. Loppu oli yllättävän surullinen, mutta ainakaan jatko-osa ei ala ihan tyhjän päältä.

Kritisoitavaa pelissä ei paljon ole. Kameraa oli silloin tällöin hankala ohjata. Viimeinen bossi oli aika lailla pitkitetty. Tappelut oli pääasiassa X-nappulan hakkaamista ja itsensä parantamista. Josta tuli muuten mieleen. Lähes koko pelin ajan pidin Soran aseena Keybladea, koska oletin automaattisesti, että se ase on osa Soraa ja se upgradeaa pelaajan kehittyessä. Viimeisessä maailmassa sitten huomasin, että Sorallahan on asevaihtoehtoja vaikka muille jakaa. Ja paras ase oli melkoisesti parempi kuin alkuperäinen Keyblade. Kaikkea ei pitäisi jättää oletuksen varaan -_-’.

Musiikit olivat tietenkin loistavat, ja ilokseni huomasin, että Kingdom Hearts Piano Collections on olemassa!

BB:n kanssa olen erittäin paljon samoilla linjoilla. Pitää vielä lisätä, että kiitos DS:n simpukkamallin, sitä on huomattavasti mukavampi pitää kaikkialla reissussa mukana, kun ei ole pelkoa näyttöjen naarmuuntumisesta/hajoamisesta. Itse en varmaan edes uskaltaisi laittaa PSP:tä taskuun ilman mitään suojaa tai koteloa. DS:n puolesta puhuu myös yhteensopivuus Game Boy Advance -pelien kanssa. Pystyypä pelaamaan vielä niitä vähän vanhempiakin pelejä.

Damn, läppärini kuoli. Alkaa aina jumittamaan siinä kohtaa, jossa lukee "Starting Windows". Kaikkea muuta olen yrittänyt paitsi koko järjestelmän palauttamista käynnistyslevyn avulla. Koska se levy on hukassa. Kuitti ja takuutodistus sentään löytyivät, mutta levyä ei. Eikä enää ole tarpeeksi hermoja jäljellä, jotta voisin mennä sitä etsimään. Onneksi oli HP:n Recovery Manager eli mitään materiaalia ei tainnut hävitä. Mutta tämä ei tee hyvää tavoitteelleni katsoa loput One Piecet tämän vuoden puolella. Aika tarkkaan sata jaksoa jäljellä.

Kirby’s Epic Yarnissa on muuten ihanat musiikit. Vaikka se onkin jazzahtavaa. Voisi melkein ostaa sen ihan vain musiikin takia. Ja ensi vuonna on tulossa uusi Zelda-peli Wiille, Skyward Sword. Ja Sonic the Hedgehog 4 tuli hetki sitten ja Mario Galaxy 2:kin on pelaamatta. Niin paljon klassikoita, ettei tiedä mihin suuntaan katsoa.

Yosh, tulipa eilen katsottua Liikkuva Linna. Studio Ghibli on siis korkattu osaltani. Aioin alunperin katsoa sen japaninkielisillä äänillä ja suomiteksteillä, mutta telkkari ei suostunutkaan näyttämään kaikkia tekstejä niin piti tyytyä suomidubbiin. Enkunkielistä ei ollut edes vaihtoehtona. Käännöksistä en osaa sanoa, mutta elokuvassa käytettiin kokoajan sanaa ’lumous’, vaikka mielestäni osuvampi ilmaisu olisi ollut ’kirous’. No, Calciferin ääni oli sentään mainio. Pidin kovasti varsinkin elokuvan alkupuoliskosta. Jotenkin hienon taianomainen maailma, ihan kuin jostain unesta. Itse linna vaikutti myös mielenkiintoiselta, sellaisessa paikassa haluaisin itsekin asua.

Huomasin muuten, etten ole tänä vuonna lukenut Harry Potteria:shock:. Yleensä luen sarjan joka vuosi. Eipä ole muutenkaan tullut tänä vuonna luettua. Kaiken kaikkiaan…kaksi kirjaa. Fionavarin kuvakudoksen ensimmäinen osa ja uusin Artemis Fowl.

Huoneestani taisi palaa lamppu. Tai itse asiassa loisteputki.

Miksiköhän huoneessani on loisteputki? Kaikissa muissa huoneissa on tavalliset lamput. Doesn’t make sense.

1. Byakuran (Katekyo Hitman Reborn!)
2. Touta Matsuda (Death Note)
3. Jean Havoc (Fullmetal Alchemist)
4. Jambo (Yotsuba&!)
6. Kiba Inuzuka (Naruto)
8. Izumi Curtis (Fullmetal Alchemist)

Joe Inoue – Closer

Vuoden alussa lupasin itselleni, että seuraavan kerran kuuntelen tämän, kun pääsen intistä. Selvästi paras opening-biisi, jonka olen kuullut. Taisi olla Naruto Shippuudenin neljäs.