hdkg35d

Engaru sukelsi joen syvyyksiin, kävi haukkaamassa happea ja sukelsi taas. Monninen ja Choco kävelivät joen vartta pitkin, ja The Vegito lähti ajamaan eteenpäin. Kohta Engaru oli ajelehtinut kovin kauas lähtöpaikasta. Hän sukelsi taas ja katseli joen pohjaa – ja oli vetäistä vettä henkeensä. Kawamaru lojui tajuttomana joen pohjassa, takakäpälä kiilautuneena uppotukin ja kiven väliin. Engaru sukelsi syvemmälle ja alkoi varovaisesti irroittaa Kawamarun tassua. Häneltä meinasi loppua happi, mutta hän ei uskaltanut nousta pintaan hakemaan happea, sillä hän saattaisi kadottaa Kawamarun näkyvistään kovan virtauksen vuoksi. Lopulta hän sai kissan tassun irti, tarrasi tästä kiinni ja kantoi pintaan. "Phuaaaaah!" Engaru henkäisi päästyään pinnalle. Hän katseli ympärilleen ja näki vähän matkan päässä The Vegiton pysähdyksissä. "The Vegito! Kawamaru on täällä!" Engaru huudahti. Samassa hän tajusi miksi The Vegito oli pysähtynyt: joki päättyi vesipyörteeseen. "APUAAAAAH!" Engaru parkaisi. Nyt The Vegito huomasi tämän ahdingon ja ryntäsi joen varrelle.

Samassa skootteri lähti kiitämään tuhatta ja sataa. Kilometrin jälkeen se kierähti nurin ja kaikki lensivät sen selästä pehmeälle nurmikolle nurin. Hetken hiljaisuuden jälkeen itse kukin alkoi olla taas tolkuissaan. "Huh huijaa… Oli kyytiä," Engaru huokaisi hiljaa. "Tuossahan on se joki," Monninen sanoi ja osoitti jokea. Engaru pomppasi pystyyn ja ryntäsi joen rantaan. "KAWAMARUUUUUUUH!" Engaru huusi. Monninenkin alkoi huutaa. Kohta kaikki huusivat joen rannassa. The Vegito hölkytti läkähdyksissään heidän luokseen ja puhkui: "Mi… Mitä… Huoh… Te huudahh… Huoh… Huudatte?" "Kawamarua!" Choco parahti. The Vegito tähyili joelle kummastuneena. Jos kissa oli pienen koonsa vuoksi lähtenyt ajelehtimaan jokea pitkin?