hdkg35d

"T-tuota… Olen kissa ja olen ninja, joten… Mitä jos yrittäisin livahtaa Engarun alta tunneliin syvemmälle ja sitten auttaa hänet irti, niin että kaikki mahtuvat yksitellen tulemaan?" Kawamaru ehdotti. "Ihan sama, kunhan joku tekee jotakin!" Engaru parkaisi. Kawamaru lähti puskeutumaan Engarun kyljen vierestä, kunnes pääsi pois ahtaasta kohdasta. "AAAAAAAAAAAAAAA~!!!" kuului huuto, joka katosi jonnekin. "Mitä tapahtui?" The Vegito kysyi. "Kawamaru ei tainnut ehtiä saada otetta putken seinistä, vaan luisui eteenpäin…" Engaru vaiersi. Samassa kuului huudahdus Monnisen suusta: "Mä pääsen liikkeelle!"

———————————————-

Kaksi päivää oli kulunut. Mistään ei tuntunut Antti-setää löytyvän. Kohta uusia mangoja ei ilmestyisi enää kaupan hyllyille, ja Suomeen tulisi otakujen kapina – mikä olisi tietenkin paha juttu. Porukka oli käynyt kotonaan lepäämässä ja olivat sovinneet tapaamisen jälleen Antti-sedän toimistolla. Nyt kaikki seisoivat Antti-sedän pöydän ympärillä kummastellen tilannetta. Viimeisenä tapahtumapaikalle saapunut Engaru kysyi: "Löytyykö enää MITÄÄN vihjeitä?" "Ei…" The Vegito sanoi jo epätoivoisena. Kaikki huokaisivat syvään. Engaru nojasi Antti-sedän kaappia vasten, tönäisten samalla siinä erästä hyllystä törröttänyttä kirjaa… Samassa kuului kova huudahdus ja kaikki kääntyivät katsomaan. Engaru oli vajonnut eräästä luukusta alas, ja roikkui nyt yhden käden varassa luukun reunalta. "Täällä on salaluukku, vähän niin kuin putki liukumäkenä, joka menee jonnekin.." Engaru selosti, mutta samassa hänen otteensa irtosi. Kuului kova huudahdus taas, kun Engaru oli luisunut putkeen… "Mennään mekin!" Monninen huusi – ja työnsi koko konkkaronkan luukusta alas, tullen itse perässä…