Kesä!
Terveiset bussista. (Ylläri!) Musiikki: Destiny, Petra. Aloitin kesälomailun eilen. Tänään tuli niin ikävä töitä että piti lähteä toimistolle. Katsotaan kuinka kauan jaksan nyt pysyä poissa… No joo, totta puhuen en ole työnarkomaani. (Ylläri!!!) Kävin vähän järjestämässä Animeconista palautuneita kamoja sekä hoitamassa nk. juoksevia asioita. Ja kääntämässä One Piece 71:ää. Oikeastaan pitäisi kääntää nytkin. Vielä parikyt sivuu jäljellä. (Take Me Home, michael Sweet.) Dressrosalla on hauskaa! Ei sillä että harkitsisin muuttoa.
Animecon? Joo, kiitos kysymästä, hyvin se meni, ja myös Kaoru Morin vierailu. Kävin torstaina ohjaamassa Morin seurueineen lentokentältä hotellille. Vähän myöhemmin kävimme syömässä. Heikäläisiä oli viisi: Mori, toinen, aloitteleva mangaka Mariko Kikuchi, kaksi Harta-lehden toimittajaa – siis sen lehden jossa Morin ja Kikuchin sarjat ilmestyvät – sekä yksi henkilö kustantajan siltä osastolta joka diilaa julkaisuoikeuksia. Siis viisi hehkeää naishenkilöä, vähemmän hehkeä minä sekä vielä juttuseuraksi kääntäjämme Juha Mylläri, jonka hehkeystasoa en nyt tässä käy arvioimaan. Juttu luisti ja vieraat viihtyivät. Ihmettelivät kuinka on niin valoisaa, vielä iltayhdeksältä! (Tsuki no namida, Kadowaki Mai.)
Perjantaina kävimme viisikon kanssa Tammen toimistolla ja pääsin esittelemään kirjamyymäläämme sekä viihtyisää työhuonettani. Toimittajat kovasti toivoivat, että heilläkin olisi omat huoneet töissä. Matkamuistoksi annoin muutaman Weed- ja One Piece –pokkarin, suomeksi tietenkin. Sitten oli vuorossa Demi-lehden haastattelu. Tai siis Morin haastattelu Demiin, paitsi että ei lehteen vaan verkkosivuille. Löytyypi täältä! Tämän jälkeen lentokenttäydyimme ja liisimme kohti Kalakukkostania eli Kuopiota, Animeconin pesäpaikkaa.
Williin Itään saavuttuamme jätin vieraat pääasiallisesti con-väen hoiviin. Tai olin kyllä aikonut pyöriä seurassa vielä sen illan, mutta uljas osastonrakennustiimimme Musiikkikeskuksella oli kohdannut yllättävän ongelman. Tiedätte vissiin ne korkeat kirjatelineet, joita käytämme coneissa? Niissä on irtohyllyt, joita olisi pitänyt olla riittävästi mutta joita ei ollut riittävästi koska varastolla joku oli hiukka erheentynyt. Joten piti keksiä jostakin lisätilaa useammalle sadalle mangapokkarille. Onni onnettomuudessa oli se, että myyntitilavastaava ei ollut julmalla tuulella ja salissa oli toistaiseksi tilaa. Laajensimme röyhkeästi reviiriämme ja otimme ylimääräisiä pöytiä käyttöön. Kyllä se siitä, alkupaniikin jälkeen. Ja ehdin vielä päivälliselle vieraiden ja con-heebojen kanssa.
Itse con sujui kuten yleensä eli lähinnä mangaa myyskennellen. (Mahou Shoujo Magical Tan!) Ei liene yllätys, että Aron morsiamet 1 meni kaupaksi. On se kyllä sen verran hyvä että olisi voinut mennä enemmäkin. Koko painos loppuun heti! Selaa kirjakaupassa, tai jossakin lehtipisteessä kuun lopussa! Ihan tosi, kannattaa!!
Kävin kuuntelemassa Morin ohjelmia, ihan kohteliaisuudesta sekä tuodakseni japanilaisille turvallisemman fiiliksen. Ei sillä että olisin siellä jotakin tehnyt, mutta psykolooginen vaikutus on se tärkein, usein. (Hangin’ by a Scarlet Thread, DeGarmo & Key.) Ja sunnuntaina kävin oleilemassa nimmaritilaisuudessa ja sen lopuksi hakemassa firmalle muutaman nimmarin korrup ihmisten ilahduttamista varten. Ja itselleni kysyin ihan kuvankin. Jälkeenpäin kyllä harmitti, sillä tyydyin tavalliseen Pariyaan (tulee mukaan kakkoskirjassa) vaikka myöhemmin keksin että olisi pitänyt pyytää pikkaisen suutahtanut Pariya koirankorvilla. Toisaalta oli ehkä ihan hyvä etten keksinyt tuota ajoissa, sillä seurueen toimittajat, jotka hahmotoivetta kysyivät, reagoivat jo Pariyaankin voimakkaan huvittuneesti. Vähän sillai kuin olisin sellainen ”iso poika” (ookina oniisan) jotka pikaisesti ykkösosan jälkikirjoituksessa mainitaan. Tosin ehkä osin piloillaan, sillä huvittuneisuus oli selvästi positiivista. Uskoakseni. Voi ja oi tätä pahaa maailmaa. Mutta Pariya on ihan oikeasti kiva hahmo. Eikö olekin!! (Joo, riittää kun vastaat sitten kakkososan luettuasi.)
Noh. Kuopiossa on mukava käydä, ainakin kesäisin. Ja mukava on tulla poiskin. Vaikka juna olikin perillä kotipuolessa kolme varttia myöhässä. (Yllätys!!!!!) Morin porukka palasi vasta maanantaina. Pienen aikataulusekaannuksen vuoksi he tulivat Helsinkiin junalla, vaikka alkujaan oli tarkoitus että he lentäisivät. Hyvä että tuli sekaannus, sillä kävi ilmi että Mori tykkää kovasti junalla matkustamisesta. (Hikari, Jyukai.)
Tiistaina tulin vielä Hesaan opastelemaan seuruetta. Vapaa-aika meni ainakin Morin osalta lähinnä Akateemisessa kirjakaupassa. Kirjoja lähti postitse Japaniin miltei 30 kiloa, aihepiiri vaihteli sotajutuista ja historiasta arkkitehtuuriin (Alvar Aalto) ja ruuanlaittoon. Käsittääkseni sekä työtä että hupia varten. Mori oli jo alussa osoittautunut miellyttäväksi henkilöksi, mutta viimeistään tässä vaiheessa hän alkoi vaikuttaa ihastuttavalta. Kun hän vielä juuri ennen taksiin nousemista käväisi hotelli Tornin vieressä olevassa divarissa ostamassa aiemmin ikkunasta bongaamansa puukkokirjan ja kysyessäni myönsi pitävänsä veitsistä, toisenlaisissa olosuhteissa olisin saattanut kosia saman tien. (The Mercy Seat, Johnny Cash.)
Jos tahdotte katsella kuvia Morin ja kumppaneiden vierailusta, niitä löytyy Hartan twitter-valtakunnasta. Etsikää käyttäjää hartamanga. Kuvissa näkyvä paperihemmo on Aron morsianten kakkososassa jälkikirjoitukseen mukaan tuleva Pikku (jap. Mametan). Taisi olla jo Emmassakin apurina niissä hauskoissa loppuhöpinöissä. Twiittaukset ovat lähinnä japaniksi, mutta vierailun loppuosiosta löytyy Morin kuvapäiväkirjatekstien suomennoksia. Kandee katsoa.
Twitteristä puheen ollen. Mietin että voisin ryhtyä käyttämään tuota systeemiä pikaisiin, työhön liittyviin kiusaviesteihin, kun blogattua tulee harvoin. Jos moinen edes teoriassa kiinnostaa, käy tilaamassa. Mielikuvituksekas käyttäjänimi on Antti Valkama (@anttivalkama). Nykyisille kolmelle tilaajalle (paikallinen karateseura, baseball-joukkue Tampere Tigers ja tuoreimpana edellä mainittu Harta) en oikein jaksa selostaa manga-asioita, suomeksi. Jos tilaajia ilmenee niin oletan että kiinnostustakin on, ja yritän parhaani. Tai pahimpani. Tai jotakin vähän noita laimeampaa.
Ok, siinä se. Muistattehan täältä löytyvän kyselyn?
…hyvä, kunhan varmistin. Ensi kertaan. (News, Watanabe Misato.)
No voihan Hispanialainen hissihiisi sentään. Noh, ei voipi mitään. Miten on, millaisella viiveellä saatte sarjaa loppujenlopuksi ulos, jos sopinee kysyä? Onko turvallista olettaa että saamme Suomessa lukea uusimman pokkarin melko pian sen Japanilaisen originaaliversion ilmestymisen jälkeen?
Valitettavasti se ”toistaiseksi” tarkoitti tahdin jatkuvan siihen saakka kunnes joudumme hidastamaan lisää. Meillä uusin osa on 59 ja Japanissa 63. Saamme heitä kiinni myös nykyisellä tahdilla, joten jonkin ajan kuluttua suomi-Bleach alkaa ilmestyä joka kolmas kuukausi. Tämä on edessä ensi vuonna.
Hei, tämä ei liity kauhean paljoa (yhtään) blogipostiisi, mutta kyselisin Bleachin julkaisuaikataulusta.
Pokkarissa 57 ilmoitettiin tahdin muutoksesta (1 pokkari/kk -> 1 pok./2 kk). Samassa ilmoituksessa sanottiin myös että muutos olisi tilapäinen. Miten on, milloin saamme jälleen nauttia Ichigon seikkailuista kerran kuukaudessa?