Tärinöitä ja turinoita

20.1.2015

 

(Tsukiakari, Darker than black.)

 

Kampista lähdettäessä bussi pomppii kuin mangaernu ekassa conissaan. Kirjoitan kun tulee tasaisia pätkiä. Mitä mulperia!??

 

(Otome no Waltz, taas animesta jota en oo kattonu. En oo.)

 

Ja pysähdys liikennevaloihin. Kuski ei vielä ole ilmoittanut autossa mahdollisesti olevasta viasta, joten oletan että päästään turvallisesti vaikkakin pottuuntuneina perille. Ei meinaan meinaa pysyä läppärin näyttö pystyssä. Ja vihreiden krjaamisesssa kuluu aikaa. Kirveli soikoon.

 

(Afurete yuku no wa kono kimochi. Miten sattuukin miehekästä laatukamaa koko ajan. Mutta kappaleiden vaihtelun ja tekstin määrän suhde kertonee jotakin kyydistä.)

 

…nnnonnih. Yhä bussissa, mutta päivä on 22.1. ja kello aika vähän aamulla. Pokkarin lukeminen sentään onnistui silloin toissapäivänä melko hyvin, kun tärinän alkaessa muisti pitää jostain kiinni. Ilman tiukkaa turvavyötä takapuoleni ja penkin välille olisi parhaimmillaan syntynyt arviolta noin kahdeksan sentin etäisyys.

Jatketaan. (Come Unto the Light, Whitecross. Ei ole animepoppia nyt!) Työn alla on paraikaa Aron morsianten osa 5. Myyntiä oli riittävästi joten päätimme jatkaa ainakin seiskaan asti. Voisi tämä laatuun nähden paljon paremminkin myydä, mutta siinä ei ole mitään uutta. Tosin luulen, että vielä moni havahtuu sarjan upeudellisuuteen. Kääntäjän kannalta se on myös kiva, eri tavalla haasteellinen kuin toinen lemmikkini One Piece. Jälkimmäisessä pääsee kielikikkaloimaan runsaasti kun tekstiäkin on paljon ja jutut valmiiksi kummia tai humööristisia. AM taas luottaa yleensä paljon niukempaan tekstiin ja hienovaraisempiin sävyihin, joten tavallisessakin dialogissa mietin yksittäisiä sanavalintoja selvästi enemmän kuin OP:ssa.

One Piece 73 on vissiin ladottu ainakin puoliväliin. Naruto 67 myöhästyy eikä ehdi helmikuun alkuun. Maaginen suklaapuoti 10 on hyvin aikataulussa. Sekin jatkuu vielä parin osan verran, ainakin. Muista julkaisuista Kuroshitsuji 17 on toimittajalla riepoteltavana ja Chi’s Sweet Home 9 lähtee pijan painoon. Weedin osien 41–50 kannet lähetetään lähipäivinä Japaniin katsastettaviksi. (Doraemon no Uta, Lucky Starin porukka.) Ja Trinity Blood 16 on jo täysin painokuntoinen. Ja näitä miettiessäni tajusin että pitää lähettää myös Soul Eater 18:n kansi ja copyright-sivu pikapuoliin hyväksytykseen. Ei siis ole turhaa välillä miettiä töitään! Vaan onneksi ei joka päivä tarvitse. (Esimiehelle: juu kyllä, tuo oli ihan vain huumoria. Pelkkää huumoria. Ei mitään muuta kuin huumoria.)

Viime aikoina olen lukenut ja tykkäillyt seuraavia sarjoja: One Punch Man, Dr. DMAT, Shokugeki no Sooma (Food Wars). Myös Terra Formarsin humoristiset oheistarinat ovat aika lystejä. Ensiksi ja viimeksi mainittuja muuten pääsee lukemaan ihan maksutta tällä Tonari no Young Jump -sivustolla. Japaniksi toki. Lisäksi ovat kivoilta vaikuttaneet esmes Ayakashi Convenience ja Himooto! Umaru-chan. Olisiko jossakin noista ainesta suomijulkaisuun? Eniten pidän One Punch Manista, mutta siitä ei ole vielä kovin montaa osaa ja se saattaa jatkua pitkäänkin. Sama kyllä koskee Soomaa. Dr. DMAT olisi lääkärisarjiksena ihan uusi aluevaltaus, ja siinä on sopivasti seitsemän osan tarinakokonaisuus. Mutta ihka erilaisena ja ”aikuisena” se on myös riski. Onko mielipiteitä?

…sori. Täsmennän. Onko perusteltuja, hyviä mielipiteitä?

Yhdestä uudesta julkaisusetistä aloitin äskettäin keskustelut, mutta siitä ei vielä enempää kuin tämä kiusantekomaininta. (Mä silmät luon ylös taivaaseen, Samuli Edelmann.)

Muistattehan juuri ilmestyneen Koirasoturi Gamu 1:n? Vähän erilaista Takahashia. Ja kuun lopussa tulee myyntiin Mopsi tuli taloon 1. Aika hauska. Ihan oikeasti. Kuten paraikaa myynnissä – enää pari viikkoa Lehtipisteissä,osta äkkiä, osta tänään!! – oleva Kani nimeltä Mulko, sekin on yonkomaa eli neljän ruudun huumoristrippikamaa. Ja molemmissa on ihka oikeaa informaatiota eläinten kasvatuksesta. Mutta tyyli on aika erilainen.

Joo, siinä se tällä kertaa. Lopetukseksi Neko Yonjatta. Ei, en katsonut sitäkään animea. Tietenkään.

 

JK. Toimistolta vielä terveiset. Äsken kävi joukko kummia nuoria Kallion lukiosta kertomassa nuorten ja kirjallisuuden suhteesta. Terveiset heille! KirjaKallio-nimellä löytyy facebook-sivu. Tulipa opittua mm. se, että onneksi en ole nuori enää. Kovin. Ja sekin tuli ilmi, että melko moni kaipaa fantasian lisäksi lisää realistista nuortenkirjallisuutta. Ja kaikenlaisia ongelmia sopii käsitellä myös, kuulemma. Eli jos juuri sinulla on mielessäsi yksi tahi useampi kelpo manga, jossa on esillä sellaisia hilpeitä juttuja kuin kiusaamista, masennusta, syömishäiriöitä, geneerisiä henkisiä kasvukipuja tms. niin vinkkaa. Ongelmien ei tarvitse olla pääosassa ja mitään K-18 -kamaa en tartte, kun kohdeyleisönä ovat nuoret. Ja muutakin realistista nuortenkamaa sopii ehdottaa. Normaalit rajoitukset pätevät eli hehtaarisarjat ja juuri alkaneet ovat hankaloita.

5 kommenttia

  1. Fujiwara No Sai

    Voi, sua Valkaman setää…Luulin ettet koskaan kysyisi…. ^^

    Keiko Suenobu: Limit

    Luokan häijyttären hännystelijä kokee alennuksen arvossa, kun luokkaretkelle lähtenyt nuorisolauma syöksyy bussillaan jyrkänteeltä skuugeen ja luokan kiusattu pullukka Morishige alkaa kostaa huonoa kohteluaan pistämällä arvojärjestyksen uusiksi…

    Yoshitoki Ooima: Koe no katachi

    Kuuro Shoko vaihtaa ala-asteen lopulla koulua, ja joutuu heti rankan kiusaamisen kohteeksi, jota johtaa Ishida-niminen poika. kun tyttö vaihtaa koulua, koulun johto päättää syytää kaiken Ishidan niskoille ja kuulolaitteen korvausvaatimukset sekä koko luokan uudeksi silmätikuksi joutunut kundi menettää halunsa elää. muutama vuosi myöhemmin, anteeksipyyntöä varten viittomakieltä opetellut Ishida törmää Shokoon ja näin alkaa koskettava tarina menneisyyden haamuista, kiusaamisesta, ystävyydestä, kuuroudesta ja syyllisyydestä. N. 6-7 osaa pitkä…

    Menee ehkä vanhemmille, mutta…

    Inio Asano: Oyasumi punpun

    Viattoman oloinen kertomus lintuna kuvatusta Onodera Punpunista, joka kasvaa häiriintyneessä perheessä ja selviytyy kykyjensä mukaan läpi murrosiän, ensirakkauden kasvukipuineen. Ei ehkä kauheasti alle 16-vuotiaille…

  2. Joni P.

    Piti sitten luoda uusi tunnus tätä viestiä varten, mutta menköön. Mitäpä en päivitä sähköpostimuutoksia silloin kun vielä muistan salasanan..

    Aikuisten oikeesti ihmisiä raastavista ongelmista mieleen nousi edellisen käyttäjän mainitseman Limitin lisäksi Erica Sakurazawan työt. Noita julkaistiin aikanaan kyllä englanniksi Tokyopopin toimesta, mutta helpompi saatavuus nykyisin ei mua haittaisi.

    Sakurazawan jutuissa on se hyvä puoli, että tekijä on tehnyt paljon lyhyitä tarinoita. Kustantajan ei siis tarvitsisi tarttua kerralla suureen ja mittavaan projektiin. Lisäksi näissä rankemmanpuoleisissa aiheissa lyhyys on ollut ihan perusteltu. Tarinat kantavat hyvin eikä liiallista paikallaan poljentaa ole.

    Ja tämä toinen ei ole toive, mutta totean vain että Fruis Basketissa osattiin käsitellä erittäin hyvin tällaisia tavallisen nuoren ongelmia. Jos keksitte saman tyylisiä sarjoja niin lupaan ostaa.

    Aikuisten lääkärisarja? Hyh kun tuhmaa… Mutta kannatan tätä kokeilua vaikkei sarja tuttu olekaan.

  3. dididu

    Miten olisi Ai Yazawan Gokinjo Monogatari? Kauhean angstinen sarja ei tosin ole, mutta ehdottomasti yksi niistä realistisemmista shoujosarjoista.
    Sarjaa ei ole käännetty edes englanniksi, mikä saattaisi edistää myyntiä… osiakin vain seitsemän, eli ei ollenkaan paha.

Kommentoi

Sinun tulee kirjautua sisään kommentoidaksesi
Kirjaudu sisään