26.8.2013

No heipparallaa.

Kesälomailun aiheuttama työsuma on koko lailla purettu. Ei sillä että olisi ehtinyt kovin pitkään pysyä erossa töistä, sillä mangaa menee painoon joka kuukausi. Aina on jotakin väännettävää. Ja heinäkuussa piti hoitaa Animeconin valmistelu- ja myyntihommat. Toisaalta välillä rasittaa kun kovin monia juttuja ei voi kokonaan nakittaa muille edes loma-aikana. Toisaalta vaihteleva työ on kivampaa kuin vaihtelematon. Ja kun tekee kesällä ylimääräistä niin sitten voi laiskotellakin vastaavasti syksyllä.

Mitäkö menossa? Huomenna Tampereelle kouluttautumaan uuden foorumisoftan käyttäjäksi. Jep, Sangatsun foorumi menee syyskuussa uusiksi. Wordpress on päivän(?) sana. Kahtellaan sujuuko suuremmitta vaikeuksitta. Hiukan kätevämmältä kokonaisuudelta vaikuttaa kuin nykyinen. Kaikki käyttäjät , viestit ja kuvat siirretään uudelle foorumille.[TÄSTÄ SENRUSOITU JUTTUA UUDESTA FOORUMISTA JA KÄYTTÄJÄTUNNUKSISTA. PUHUIN EHKÄ PÖTYÄ, PITÄÄ SELVITTÄÄ ASIA JA SITTEN TIEDOTTAA UUDESTAAN. JOS EHDIT LUKEA, UNOHDA. JOS ET EHTINYT, HÄ HÄÄ.] (Ai niin. Nyt ”Cry No More” Blood plussasta.)

Tulevista sarjoista: Taannoin lupailemani CLAMPin sarja on siis Magic Knight Rayearth – Taikasoturit kuten kesäkuun Desuconissa paljastui. Kuusi osaa, kaksi kolmeosaista kokonaisuussa. Tarkoitus on julkaista eka osa 13.12. Ja Punaisen jättiläisen kamaa. Suominimi tulee siitä, että kymmenisen vuotta sitten animeversio pyöri televisiossa nimellä Taikasoturit. Kyllä, yritämme epätoivoisesti ratsastaa animen maineella! Kaikki nostalgikot, ostakaa! (Johnny Cashin ”Wayfaring Stranger” vaihtui juuri Samuli Edelmannin versioon virrestä 135.) Muuta uutta: Wolfull Moon, Yu(u) Tomofujin yhden pokkarin mittainen hirviöstoori. Kauhuotuksia ja romantiikkaa. Ei mitään k18-horroria, mutta muutama kohtaus joista herkemmät voivat saada pahoja unia. Ilmestyy lokakuun lopussa, toivottavasti. Kauhuvivahteista tykkäävien kannattaa tämän lisäksi testata Maaginen suklaapuoti, jonka ensimmäinen osa on kaupoissa viimeistään 3.9. Siinä ei veri lennä (yleensä) eikä meno ole erityisen väkivaltaista, ja lämpöä ja huumoriakin löytynee, mutta hiukan mielikuvitusta omaava lukija pääsee kyllä ihan kivoihin värinäfiiliksiin välillä. Toiveiden täyttymisellä on tosiaan hintansa, eikä se ole aina edullinen. Neiti Koume, tiikeriraita tulikin joskus mainittua facebookissa. Se on kissasarja, hyvässä ja pahassa. Jos kaikki herttaisuus inhottaa, ei kannata lukea. On ne niin söpöjä ne kissat taas. Jos taas ei inhota ja kissahuumori sekä ihmishuumori purevat, tämä on ihan hyvä valinta ostoskoriin tai lahjalistalle. (”Take the wave”, en muista mikä orkesteri.) Alkanee marraskuussa.

Loppuvuoden uutuudet eivät vielä olleet siitä, mutta parissa sarjassa pitää odottaa vielä sopimusta ennen paljastelua. Sitten on myös yksi yksittäinen Takahashi-julkaisu josta toivottavasti saadaan diili pian. Sen verran hehkutan, että Weedin ja Hopsun faneille kyseessä on ns. pakkohankinta. Varautukaa. Ja Hopsusta puheen ollen: Hopeanuolen 18 osaa tekevät uuden lehtipistekierroksen. Marraskuussa ilmestyy osa 1, joulukuussa osa 2 ja niin edelleen. Hinta on alhaiset 4,90 euroa ja myyntiaikaa kullakin osalla neljä viikkoa. Eli jos jokin puuttuu, ei kannata mietiskellä pitkään.

Kun nyt Takahashi-jutuista puhutaan niin sekin tulkoon mainituksi, että valmistelemme kovasti kirjanmerkkiä osaan 25. Vielä pitää saada japanilaisilta lupa, mutta eiköhän se onnistu.  Hmm. Jotain muutakin oli vielä mielessä kun aloin kirjoittaa… Ai juu. Pitäähän uutuuksista mainita myös Dragon Ball 1 erikoisjulkaisu. Aitoa(!?) kultaa kansissa ja pokkareiden selkäkuvista koottu kaksiosainen juliste. Korkeutta ei ole kuin vajaan pokkarin verran mutta pituutta lähemmäs kaksi metriä. (Kuvat eivät olleet niin laadukkaita että niitä olisi voinut venyttää ihan älyttömästi. Puuro on aamupalaksi hyvää mutta painettuna ärsyttävää.) Sisuskalut ovat samat sensuroimattomat kuin siinä ekassa pahamaineisessa painoksessa. Paitsi että loppuun on vielä lisätty myöskin pahamaineisen Jari Lehtisen syvällinen analyysi Dragon Ballin tosiolemuksesta, ding an sich. Ilmestyy 1.10. Kyllä nyt kelpaa. Jonkun.

Ja sitten vielä Japania mangan avulla, tietenkin. Taas vaihteeksi tehdään jotain albumikokoista. Kaksiosainen kieliopas. Kuten nimestä voi päätellä, oppimisen apuna käytetään sarjakuvia. Saksalaista alkuperää on tämä teos. Ykkönen ilmestyy 27.9. ellei tule yllätyksiä. Siis lisää. Niitä on jo tullut ihan tarpeeksi. Ei kovin montaa, mutta yksikin riittää jos se on tarpeeksi iso. Tässä tapauksessa yllätyksenä oli se, että tekijät eivät sittenkään ole osanneet japania erityisen hyvin. Joo, ehkä tällaisia ei kannattaisi kertoa julkisesti, mutta kerron silti. Eikä tuo vaikuta suomenkieliseen versioon lukijan kannalta, sillä nöyrin mangamasterinne on aikaa, hermoja ja aivosoluja säästämättä korjaillut kieli- ja muut virheet ja lisännyt muutamia hyödyllisiä huomioita. Toisin sanoen suomenkielinen laitos on kelpo kieliopas, selvästi parempi kuin alkuperäinen. Joskus näinkin päin! (Niille nipottajille, jotka kysyvät miksi edes kannatti nähdä vaiva ja julkaista moinen teos, vastaan että enhän minä saksaa osaa, köntti vieköön. Selailin japaninkielisiä osia enkä niissä äkännyt pahemmin ongelmia. Ja joku saksantaitoinen luki ja piti hyvänä, mutta hän taas ei osannut japania…)       Muuta? Ei nyt tule mieleen. Nähdään Traconissa!

Eikun heikun. Jospa pidettäisiin, näin suomimangabuumin kymmenvuotisjuhlan kunniaksi, tutustumispäivä Sangatsun & Puniksen toimistolla Helsingissä? Pääkaupunkiseudun syyslomaa vietetään viikolla 42, siispä hyvä päivä olkoon perjantai 18.10. Homma toimii niin, että päivystän toimistolla kello 14-17. Kaikki, jotka tahtovat nähdä millaisissa luksusoloissa mangaa väännetään suomeksi, tulkoot tuona aikana kuikuilemaan osoitteeseen Korkeavuorenkatu 37. Opastettu kierros aina puolen tunnin välein, eli ensin 14, sitten 14:30 jne. ja lopuksi klo 17. jne. Jos porukkaa on liikaa kerralla niin osa joutuu odottelemaan, sori. Mutta kaikki pääsevät kierrokselle. Ja koska olisi hillittömän noloa jos ketään ei ilmaantuisi, taidan järkätä kaikille vierailijoille jonkin lahjusmangan. Vähän hävettää tällainen lahjominen, mutta onneksi vain vähän.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *