No, olen vältellyt jo pienen ikuisuuden ajan tähän topicciin kirjoittamista, eräistä -monista- syistä johtuen. Ja tämän tyylisiin sarjoihin tulee aina kirjoitettua pitkiä viestejä. No, here we go:
Luin Death noten pari vuotta sitten kun sitä ei vielä oltu suomennettu. Siskoni kautta kiinnostuin. Juoni ja piirrostyyli eivät oikein vaikuttaneet ihmeellisiltä, mutta siitä huolimatta paremman puutteessa aloin lukemaan DN:a. (Kuulostaa joltain elämänkertaromaanilta)
En oikein tiedä mitä sanoisin Death notesta. Ihmiset on piirretty loistavasti, ja kerrankin manga jossa ei ole lusikan kokoisia silmiä jne. Juoni on nerokas ja ällistyttävä, ja voisin luetella ties kuinka monta muuta saman tyylistä adjektiivia. Dialogi on myös hyvin moniulotteista.
Ongelman ydin sattuu olemaan se, että jollain tavalla kuitenkin -kaikkine hienouksineen- DN jättää minut kylmäksi. En voinut samaistua saati sitten rakastua yhteenkään henkilöön. Kaikki ne olivat omalaatuisia, ja mielenkiintoisia, mutta jotenkin kaikki liian epäinhimillisiä, ja vieroksuttavia.
Tuntuu siltä, juonessa ei ole ainuttakaan suvantoa, tai merkityksetöntä kappaletta, ja kokoajan on jonkin asteinen laskelmointi käynnissä.
Light joka on suht. tavallinen lukiota tvs. käyvä nuori mies, on lopussa aivan psykopaatti, joka ei muuta ajattele kuin jotain ihan käsittämättömiä ajatuksia maailman herruudesta ja siihen malliin.
Animea en ole nähnyt, mutta openingin, ja edit kyllä olen ottanut, ja on ensimmäisen op- ja ed- teeman ansiota, että j-rokkia kuuntelen. Kaunis kiitos siitä.
Ymmärrän hyvin, että miksi DN on niin suosittu,ja voin sanoa, että se on kaiken suosionsa ansainnut. Tämän tyylinen sarja ei vain ole minua varten. Minä pidän synkistä tarinoista eikä DN ole yhtään huono synkkä tarina, mutta en tarkalleen oikeastaan osaa sanoa, miksi minä vieroksun sitä.
Loppuun on vielä sanottava, että jos joku suosikkihahmo olisi pakko valita, niin se olisi varmaankin Mello.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
