Re: Eläinten Darwin-palkinto

Pienjyrsijöistä on kyllä aina suunnatonta hupia. Aikoinaan kun minulla oli hamsteri se pääsi kerran irti ja kohta kun aloin sitä etsimään niin pakastimesta alkoi kuulumaan outoa rapinaa. Ei se ihan pakastimen sisään ollut päässyt mutta se juoksi pakastimen takaseinää pitkin hämähäkkimiehenä, siis aivan sivuttain. Sai kiinni pienistä rei’istä jotka olivat siinä metallilevyssä koska niistä puhaltaa koko ajan kuumaa ilmaa tuuletuksen vuoksi. Tämän metallilevyn päällä on aina toinen verkko jotta ihmiset eivät sörkkisi käsillään sitä tai juuri hamsteria hieman suuremmat eläimet eivät pääsisi sinne. Mutta hamsteri on hamsterin kokoinen enkä meinannut tietenkään saada sitä kiinni koska se vipelsi aina tuulen lailla kun pakomatka on kyseessä (muuten hidas kuin ontuva vanhus) enkä siitä kunnolla kiinni sen suojakehikon vuoksi. Lopulta minun piti vain lyödä se kahdella sormella alas ettei kärtsäisi itseään siellä ja tämähän tietenkin tarttui yhteen tuuletusaukkoon pienillä vaaleanpunaisilla sormillaan. Yritä niitä sitten vääntää irti siitä kun mittakaava on milli kertaa kaksi. Lopulta se sitten putosi itse alas ja tietenkin nenällen. Ja jouksi vielä kerran pois ja seuraavalla kerralla se olikin jo vanhassa vesiputken mentävässä reiässä (meillä on vanha talo). Olihan se oma kamppailunsa houkutella se sieltä pois, ihanaa lämmintä karhuntaljaa, aah, teräviä lasikuidun palasia mukana, eikö?
Hamstereilla on banaaneja aivojen tilalla. Jotka ne muuten söisivät jos pääisivät käsiksi.