Re: Elokuvat

Leffafriikki ilmoittatuu!

En väitä itseäni kummoiseksi elokuvaharrastajaksi, minä vain yksinkertaisesti pidän elokuvista ja katson niitä viihtyäkseni. Myös joidenkin elokuvien hienot tarinat kiinnostavat sen verran, että joskus tulee katsottua leffoja vain niiden takia. Melko paljon katson silti leffoja, yleensä ostan omaksi (Anttilan alelaarit in my heart like forevah, hienoja löytöjä sieltäkin saa ja parhaimmillaan jopa alle kympillä, kunhan vain jaksaa odottaa kärsivällisesti vaikkapa uutuuksia) mutta joskus on päästävä näkemään elokuva ihan teatteriin. Tänä vuonna leffassa nähtyjä ovat Tummien perhosten koti (ihan totta, se vielä pyöri Helsingin Kinopalatsissa helmikuussa!), Benjamin Buttonin uskomaton elämä sekä Mustesydän. Seuraavat ihan-pakko-nähdä-leffat ovat ehdottomasti tuorein X-Men, Harry Potter ja puoliverinen prinssi sekä Up.

Olenko muuten ainut, joka säästää leffalippunsa? : ) Minusta ne ovat ihan kivoja pikku muistoja ja niistä näkee, millaisia leffoja on tullut nähtyä teatterissa asti.

Periaatteessa melkein mikä tahansa genre käy, mutta ääretön väkivalta, kauhu, teinijenkkikomediat + kreisikomediat oavt sellaisia, jotka kierrän yleensä kaukaa. Suosikkeja taas ovat ehdottomasti musikaalit, animaatiot (esim. Disneyn klassikot ovat ihan mahtavia!), fantasia, draama ja draamakomedia. Tykkään jonkin verran myös action-leffoista, tosin se rajoittuu lähinnä sarjiksiin perustuviin elokuviin. Nolanin ohjaamat Batmanit ovat parhautta, Spidermanit kelpoa viidettä ja X-Meneistä tykkäsin myös yllättävän paljon. Pirates of the Caribbeanit ovt myös ihan katsottavia, tosin ne huononivat huomattavasti ensimmäisestä elokuvasta. Kolmos-PotC’ssä oli aivan liikaa materiaalia.

Suosikkielokuva on musikaali Moulin Rouge, sitä parempaa elokuvaa ei ole, piste. Vaikka juoni onkin kliseinen, on siinä kuitenkin jotain omaperäistä aina toteutuksesta alkaen. Ihana.

Lempinäyttelijöitä ei pahemmin ole, mutta olen huomannut etten niinkään enää fanita ihQsti joitain teini-idoleita, vaan tyksin hieman vanhemman polven näyttelijöistä, jos näin voisi sanoa. Niiltä sentään löytyy sitä karismaa! Gary Oldman on ihan ykkönen ja brittinäyttelijöistä pidänkin todella paljon muutenkin.

Lopuksi on pakko mainita pienestä pakkomielteestäni: minun on ihan pakko katsoa lopputekstit elokuvista. En osaa sanoa milloin tapa alkoi, mutta mukavaa se on silti : ) Leffateatterissa on pari kertaa käynyt niinkin, että jäin ihan yksin istumaan saliin kun lopputekstit olivat täydessä vauhdissa! : D Ehkä se täydentää elokuvan katsomista, tuleepahan istuttua salissa koko lipun edestä. Jonkinlainen "pyhä" toimitus siitäkin on tullut, kaverinikin osaa nykyään jäädä katsomaan lopputekstit kanssani, jos käymme yhdessä teatterissa.