Eräänä kauniina talvipäivänä (siis viime viikon maanantaina) klenkkasin kyynärsauvojen kanssa kirjastoon lainaamaan jotain äidinkielen tehtävää varten. Siinä samalla katsahdin mangahyllyn suuntaan ja näin Hellsingin ensimmäisen suomenkielisen osan paistattelemassa siinä. Totesin mielessäni että "Varmaan ihan kamalaa kuraa. Jotain väkivaltaista ja järjetöntä vampyyrisotkua taas… mutta ei saa tuomita lukematta, joten otanpa mukaani tutustuakseni." ja kotiin päästyäni aloitin lukemaan.
Heti ensimmäisen kappaleen jälkeen taisin olla jo aika koukussa. Se ei totta vie ollut mitään kuraa, ennemminkin verta.
Kahlattuani kirjan läpi lähes kymmenen kertaa, menin seuraavana päivänä lähimpään kauppaan viedäkseni mukanani kotiin Sarjan toisen osan muutamaa hassua lanttia vastaan. Ja heti alkoi lukeminen.
Sarja on todellakin mahtava. Olen aina haaveillut pääseväni lukemaan sarjaa, jossa olisi Alucardin kaltainen ihana ilmestys, niin raaka ja julma munchkin, mutta silti jotenkin lempeä. Rakastan sitä kun hän virnuilee~ <3 :3
Tarina menee koko ajan psykologisemmaksi, etenkin toisessa osassa, kun *Spoiler Alert* Alucard innostuu vahvasta vastustajasta, mutta pettyy verisesti kun tästä ei ollutkaan mihinkään. Alucard rakastaa tappamista, mutta hänellä ei ole ketään haastavaa vastustajaa, jota saisi raadella mielin määrin. Itsekin usein tekee mieli vain tapella, mutta kun ei voi satuttaa ketään… *End of Spoiler*
Juoni kulkee hiukan sekavasti, mutta siinähän päästään turhasta selittämisestä. Aina voi hiukan jäädä ajattelemaan niitä vähäisiä sanoja, mitä hahmot sanovat. Sitäpaitsi näin hyvän mangan lukee niin monta kertaa, että varmasti ehtii tajuta kaiken~ >x)
Milloin kolmas osa tulee~ ? :3 *Hyppelehtii malttamattomana ympäri huonetta~*
*Satuttaa nilkkansa, jonka unohti olevan yhä kipeä…*
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
