1. Tokyo mew mew – Minun kannaltani tuntuu, että tämä on ihan itsestäänselvyys. En vain jaksa katsoa suurisilmiäisiä, sokerisia, hedelmien nimillä varustettuja taikatyttöjä jotka "pelastavat maailman" ihmissuhdeongelmiensa ja itkemisiensä ohella pari kertaa päivässä.
2. YU-GI-OH GX, Beybladede yms. – Jaetulla sijalla ovat nämä etenkin veljeni suosimat animet, joista itse en pidä sitten lainkaan. En ymmärrä jatkuvaa korteilla leikkimistä ja taistelua vaihteeksi jonkun demonin karkoittamisen toivossa.
3. Digimon – versiot laidasta laitaan – Muksuiässä tutustuin ensimmäisenä luonnollisesti kaikkien tuntemaan Pokémoniin, mutta kun Digimon tuli kuvioihin, iski heti hirveä ällötys olo. Silloin oli sellainen; vähänkö matkittu – hyyi mitkä äänet! – fiilis päällä vähän väliä. Kai siitä on sitten jäänyt jonkinmoinen kammo päälle, kun pienenpänäkään ei sitä hyväksynyt.
4. Naruto – Jopa turhan pitkä minun makuuni. Jatkuva ninjailu yms. ei ole koskaan ollut omaan mieleeni. (vvoi, ei minua tunnu tällä hetkellä mikään miellyttävän.) En myöskään pidä siitä, että Naruto on nostettu niin isolle jalustalle fanittajien keskuudessa – joten tavallaan vieroksun animea, sillä massa tuntee sen vähän turhankin hyvin…
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
