Alku hyvä, toistaa itseään monta kymmentä kirjaa (tosin onhan joissakin väleissä tavallista parempia tarinoita) ja loppukaan ei ole kovin kummoinen. Mutta ihan kivaa luettavaa, varsinkin, jos haluaa jotain aivot narikkaan -viihdettä.
Itse tykästyin tähän aikanaan, kun satuin lukemaan englanninkielisen nelosalpan. Ukkosveljekset-tarinassa riitti toimintaa ja brutaalia menoa ja kauhupainotteinen Sielunpaimen-tarina oli mukavaa vaihtelua mättöön. Olipahan aika koskettavakin tarina. Inuski oli suoraan sanottuna minusta parempi juuri sellaisena, kuin se alussa oli: toimintaa ja kauhua sopivassa mittasuhteessa. Mutta kun meni mätöksi niin meni mätöksi.
Joka tapauksessa Takahashin töiden ystävänä (ja olihan tämä lisäksi ensimmäisiä lukemiani mangoja) Inuyashalla on silläkin meikäläisellä eräs tietty pieni paikka suosikkieni joukossa.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
