Kirjojen ahmiminen on ollut intohimoni kauan ennen sarjakuvaharrastusta ja se on pysytellyt tähän päivään asti tärkeimpänä harrastuksenani. Luin lapsena vanhoja klassisia lasten- ja nuortenkirjoja, joita talomme perintökirjahyllyssä seisoi monta riviä. Kuulun varmaan niihin harvoihin 90-luvulla syntyneisiin, jotka ovat lukeneet Enid Blytonia (mm. Viisikko- SOS- ja Seikkalu-sarjojen tuottelias kirjoittaja).
Esipuberteetti-iässä yritin lukea trendikkäitä nuortenkirjoja, kuten Animorphsia tai jotain, mutta inhosin niitä. Hakeuduin oikopäätä maailmankirjallisuuden klassikkojen pariin, ja olen löytänyt genren omakseni. Muun muassa Monte-Criston kreivi, Kolme muskettisoturia, Dorian Grayn muotokuva, Brideshead Revisited, Pariisin Notre Dame, Odysseia, Putkinotko (kotimainen!) ja Shakespearen näytelmät kuuluvat suosikkeihini.
Fantasiakirjallisuus on ollut kaksiteräinen miekka. Luin kaikki Harry Potter -kirjat ja pidinkin niistä. Michael Enden Tarina vailla loppua on mielikirjojani ja ihailen kovasti Diane Wynne Jonesin luomia fiktiomaailmoja. Toisaalta Tarua sormusten herrasta en pystynyt lukemaan ja monet muutkin fantasiateokset olen epätoivoisena laskenut käsistäni. Niitä on hyviä mutta niin kauhean huonojakin.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
