Re: Kirjallisuus?

Kirjoista pidän, todellakin. Luen oikeastaan aika paljon.
Olen juuri alkanut tajuamaan, että minkälaisilla perusteilla valitsen kirjojani. Pidän paljon sellaisista kirjoista, jotka kertovat hirveistä tapahtumista, yleensä lapsille (kuulostaa…aika raa’alle). Orvot on aina in, sekä varkaat ja murhaajat. Vuoden alussa just luin kirjan "Kuin höyhen myrsytuulessa" ja se oli mielestäni mahtava. Siis kirjoittajan elämänkerta ikävuosilta 3-19, sijoittuu Mao Zedongin aikaan Kiinassa, ja tyttö on vielä sellaisesta "mustasta perheestä" joten ei elämä ole helppoa alkuunkaan…

Mutta en minä ainoastaan tuollaisia lue, pidän myös fantasiasta. Ajan Pyörä on ihan huippu, rakastuin ihan käsittämättömästi tähän sarjaan. Välillä vähän vaikea pysyä mukana siinä, kuka on kuka, kun niitä hahmoja riittää, mutta tarina on kyllä muuten loistava. (niin, jos ette tiedä, Ajan Pyörä on Robert Jordanin sarja, hän kuoli kun viimeinen osa oli vielä kesken, englanniksi osia on 12 ja suomeksi 25)
Fantasiakirjallisuudessa minua tosin suunnattomasti häiritsee se, kuinka lähes jokaikisessä sarjassa, oli tekijä kuka hyvänsä, on joku erikoinen vanha kieli (mutta sama asia pätee myös hahmojen nimiin), ja se kieli kuulostaa aina niin samanlaiselle keksitylle. Otan nyt häikäilemättä yhden Ajan pyörän kirjan sanastosta muutaman esimerkin, miltä ne sanat näyttävät: "cuendillar, damane, chiad, far dareis mai, sul’dam, tel’aran’rhiod, ta’maral’ailen" ei mitään parhaita esimerkkejä, mutta kyllä sitä kai tuosta ymmärtää…

Rikossarjoista en juurikaan pidä, mutta Harjunpää on poikkeus. Näitä luettuani kaikki sellaiset "siemaillaan viiniä terassilla ja setvitään rikosta takasta löytyneen kirjeen avulla" alkavat vaikuttaa naurettavilta. Harjunpää kirjoissa aivan muut asiat ovat tärkeitä. Niissä keskitytään lähinnä rikolliseen ihmisenä, sekä hänen motiiveihinsa. Monesti myös seurataan uhrien elämää. Poliisitkin ovat aivan tavallisia ihmisiä joilla on perhe ja tavallisia ongelmia.
Tosin joskus Harjunpää kirjoissa kielenkäyttö on vähän arveluttavaa.

1600-1800 -luvuille sijoittuvat tarinat ovat myös lähellä sydäntä. Jotenkin ne kaikki tavat ja muut vain kiinnostavat.
Nii, ja vaikuttaa siltä, että ennen rakkaus oli paljon mielenkiintoisempaa, kun oli kaikkia rajoituksia…Ai, nyt kun saisi juuri sellaisen ihanan rakkaustarinan luettavaksi…