Re: Oman mangan aloitus/välineet, apua?

1. Miten kannattaa aloittaa?
– Tarinan suunnittelu alusta loppuun ja sitä kautta hahmojen luominen ovat tärkeimmät asiat sarjakuvan suunnittelua aloitettaessa. Mikäli alkaa vain heti piirtämään, eikä käytä aikaa juonen kunnolliseen miettimiseen, tulee mitä luultavimmin vastaan tilanne, jossa et tiedä enää mitä tarinassa pitäisi tapahtua. Myös sivujuonten ja muiden vähemmän tärkeiden tapahtumien sijoittelu pääjuonen sekaan on hankalaa, mikäli niiden osaa tarinassa ei ole mietitty alusta alkaen.

2. Miten käytetään rastereita?
– Rasterit ovat tarramaisia, osittain läpinäkyviä kalvopapereita, joissa on joko rasteripistekuvio, viivakuvio tai mikä tahansa tekstuuri. Rasteripaperia leikataan haluttuun muotoon (esim. vaikka varjostuksiksi tai vaatteen tekstiilikuvioksi), irrotetaan taustapinta (kuten tarroissa) ja liimataan sitten kiinni paperiin. Kun rasteri on saatu sopivaan kohtaan, se hinkataan kiinni paperiin niin, että se ei enää irtoa. Useimmiten nykyään mangan tuotannossa käytetään yhä kasvavissa määrin kuitenkin tietokoneella tehtyjä rasteripintoja. Sarjakuvien rasteroimiseen löytyy nimenomaan siihen tarkoitukseen kehitettyjä maksullisia tietokoneohjelmia, joissa on valmiina kymmenittäin erilaisia rastereita, ja joihin voi halutessaan lisäksi skannata ja lisätä omia rasterikuvioitaan. Valitettavasti näitä ohjelmia ei taida Suomen markkinoilta löytyä.

3. Mistä niitä saa ostettua? (rastereita)
Rastereita myydään yleensä A4-arkeissa tai hieman isompikokoisissa arkeissa, ja nykyisin niitä saa Suomessakin joistakin erittäin hyvin varustelluista kirjakaupoista sekä joistakin taidetarvikeliikkeistä. Valikoimat ovat kuitenkin tavattoman rajalliset, ja riippuvat yleensä täysin kaupasta. Yksityiset kirjakaupat ja taidetarvikeliikkeet saattavat ottaa valikoimiinsa rastereita, mikäli niitä kysytään tarpeeksi, mutta uskon, että ketjuliikkeet, kuten vaikkapa Suomalainen kirjakauppa, eivät voi lisätä valikoimaansa erityistarvikkeita halutessaan, koska joka myymälässä tulee olla yleensä samat tuotteet.

4. Minkälaisella kynällä mangaa kannattaa piirtää, jos haluaa lähteä tekemään asioita oikean mangakan kantilta (esim. G kynät, vai mitä ovatkaan…) Vai käyttävätkö kaikki tusseja?
Mangaa voi piirtää juuri sellaisella tekniikalla kuin itse haluaa, mutta yleisimmin tekotapa taitaa olla se, että aluksi tehdään luonnokset esimerkiksi lyijykynällä, sen jälkeen tussataan työ ohutkärkisellä tussikynällä tai piirtämiseen tarkoitetulla mustekynällä ja pullomusteella (esim. G-pen, joka on tietynlainen mangapiirtäjien suosima mustekynän terä). Lopuksi luonnostelujäljet poistetaan. Erittäin tarkkaan ja siistiin jälkeen pyrkivät ammattilaispiirtäjät voivat käyttää tussaamisen apuna valopöytää, jolloin he laittavat luonnospaperin alta valaistun himmeälasisen laitteen päälle, ja siihen päälle varsinaisen tussauspaperinsa. Tällöin lyijykynäjälkiä ei tarvitse kumittaa pois, vaan niitä käytetään ainoastaan apuna tussaamisessa, sillä ne kuultavat valon avulla läpi paperista. Lisäksi jotkut mangapiirtäjät voivat käyttää piirtämiseen myös tietokonetta, jolloin jälki on selkeää ja helposti muokattavissa.

5. Minkälaista ja kokoista paperia tarvitsee?
Kuten edellä jotkut ovat jo sanoneet, paperi voi olla juuri sen kokoinen, kuin itse haluat. Mikäli haluat tehdä sarjakuvan, joka periaatteessa voitaisiin myös julkaista, kannattaa käyttää suhteessa isompaa paperikokoa, kuin minkä kokoiseksi haluaisit työsi printattavan. Eli jos haluaisit tehdä vaikkapa A5-kokoisen pokkarin, voisi olla hyvä käyttää itse piirtämiseen vaikkapa A4-kokoista paperia. Tämä on kuitenkin täysin itsestäsi kiinni. Usein mangapiirtämisessä työ skaalataan lopuksi tietokoneella vähintään pienemmäksi 80%:iin alkuperäisestä, koska pienennys tekee piirosviivoista kauniimpia ja vähemmän rosoisia. Nyrkkisääntö voisi olla, että työtä on aina helppo pienentää, mutta suurentaminen on erittäin hankalaa, mikäli halutaan hyvää jälkeä. Paperin laatu riippuu sitten siitä, millaisia välineitä käytät. Usein tavallinen piirustus- tai kopiopaperi käy ihan hyvin lyijykynien ja tussikynien kanssa, mutta jos käytät vaikkapa musteterää ja pullomustetta, tussipiirtämiseen tarkoitettu hieman liukkaampi ja sileämpi paperi voi olla parempi vaihtoehto. Tällöin musteterä liukuu paperilla nätisti, eikä töksähtele ikävästi ja aiheuta rumia söhryjä viivaan. Itse käytän Schoellershammerin "Markerpapier" -paperia, joka on tarkoitettu tussipiirtämiseen. Se sopii hyvin myös väritykseen tarkoitetuille tusseille, esim. Copic-tyylisille tusseille. Kyseistä paperia löytyy aika monesta kirjakaupasta ja taidetarvikeliikkeestä.

6. Aloitetaanko mangan piirtäminen (esim. miten oikeat mangakat tekevät) vain tyhjälle paperille, johon tehdään ruudut, vai tehdäänkö siihen ensin jotain mittauksia jne.
Tunnen ainoastaan yhden japanilaisen mangapiirtäjän, joten en ole varma, mikä on yleinen käytäntö. Tämä mangapiirtäjä kuitenkin käyttää omalta julkaisijaltaan (Maagaretto- tyttöjen mangalehti) käyttöönsä saamiaan suurinpiirtein A3-kokoisia mangapiirustuspapereita, joissa on valmiina sinisellä värillä marginaalit, eli sivun reunarajat, sekä leikkuuvaramerkinnät. Lisäksi paperissa on apuviivoja ja paikat piirtäjä merkinnöille, esim. sivunumeroille tai muille huomautuksille. Nämä kaikki merkinnät ovat paperissa sinisellä värillä, koska kopioinnissa sininen väri ei tulostu. Lopputuloksessa apuviivat siis eivät näy, vaan pelkkä mustalla piirretty jälki toistuu tulosteessa. Mangapiirtäjien papereita ei valitettavasti Suomesta taida saada, joten itse tyydyn yleensä tekemään marginaalit ja leikkuuvaramerkinnät viivottimella ja lyijykynällä. Teen myös viivottimen avulla ruutujaon, jotta ruudut olisivat varmasti suorassa.

Tulipa pitkä posti. Toivottavasti saat näistä vinkeistä ainakin jotakin apua. 🙂