Re: Ouran High School Host Club

Menin nyt sitten faniccaamaan Ouranista ja Azumangasta~ (-^^-)

-Amuse Call-

2.Käärmeruuhka.

As you enjoy everything,
always there can be more fun,
you could even turn a bear to a bunny,
and then turn it back again.

Jos olisimme seuranneet tuota lipasta edellisessä osassa sen pitkin jokien viemää, sen kanssa joutuikin täysin uuteen kaupunkiin- Aivan erilainen kuin tuo edellinen kaupunki, missä Yotsuba asui. Lipas ajelehti jokea pitkin kuin etana, joten oli hyvin selvää, että se saattoi jäädä kiinni patoihin. Outoa kyllä, se saattoi silloin painautua veden alle ja mennä siten padon läpi, ihankuin se olisi sukeltanut. Jos se saattoi olla menoillaan vesiputousta kohti, tipahtaen sen pilvenpiirtäjän mittaisista korkeuksista, se selviytyi siitä yleensä vahingoitumatta, vaikka se olikin niin vanha ja ruosteinen.Sillein se sitten matkasi monien kaupunkien ohitse, pitkä matka se kyllä oli.

Saavumme Bunkyoon, joka on tunnettu siellä olevien rikkaiden suosimasta lukiosta, Ouranista. Siellä asioissa ratkaisee suvut ensin, toisena raha. Rikkailla on paljon vapaa-aikaa, vielä enemmän kuin kukaan tavallinen ihminen voisi siitä kuvitella. Siksi siellä on muutamia kerhoja, mukaanlukien Host Club-kerho, jonka perustivat kuusi sikakomeaa- tai siis, bishounenia lukioilaismiestä, jotta he voisivat jakaa suuren vapaa-ajansa viihdyttäen siellä olevia lukioilaisnaisia.On heillä vielä yksi henkilö, joka parhaillaan ei voi olla murisematta.

****

"Ne rikkaat nuijat.. Olisivat voineet hakea nämä edes itsekkin… "

*KLING!*

Siniseen univormuun ja mustiin housuihin pukeutunut tummanruskeatukkainen henkilö tuli kaupan ovesta, paperipussissa muutama HesCafe-pikakahvi mukanaan. (Ja se HesCafe ei liity mitenkään Hesburgeriin.)
"Täytyisi kiirehtiä.. Jos olen myöhässä kerhosta, Tamaki varmasti nalkuttaa minulle."
Haruhi Fujioka, ahkera opiskelija Ouranilla, oli joutunut taas mennä Hitachinien kaksosten pirumaisesta pyynnöstä hakemaan lisää pikakahvia. Oli hänellä hyvä syykin tehdä niin, ja kaikkea muuta sen lisäksi.
Sillä hänen tullessaan ekaa kertaa Ouraniin, etsien hiljaista ja rauhallista huonetta lukeakseen, Haruhi oli avannut kolmannen musiikkihuoneen oven ja törmäsi siten Host Clubiin.Vaikka hän ei ollut ollenkaan vaikuttunut siellä olevien ihmisten kauneudesta, hän rikkoi sinne kuuluneen 8 miljoonan jenin vaasin vahingossa ja joutui siitä edes maksamaan velkansa, johon hänellä ei edes ollut varaa.(Ja siksi hän pitikin silloin isänsä villapaitaa ja silmälaseja.) Niinpä hänet pistettiin Host Clubin juoksupojaksi, jotta hän voisi maksaa velkansa.Pian huomattiin, että Haruhista oli ainesta muuhunkin kuin kahvinhakuun ja jäsenet lahjoittivat hänelle lukion koulupuvun.Silloin hänellä alkoi työ Host Clubin jäsenenä, viihdyttäjänä.On kuitenkin yksi seikka, jota Host Clubin jäsenet pitävät salassa- se, että Haruhi on oikeastaan tyttö. Ensin häntä luultiin pojaksi ulkonäön perusteella kun hän tuli lukioon, mutta pian Host Clubin "kuningas" Tamaki sai selville että että hän onkin tyttö, vaikkakin tosi myöhään, sillä Haruhi oli silloin viihdyttäjä ja saikin joitain ihailijoita. Niin Haruhi sai jatkaa velkansa maksuaan viihdyttäjänä, mutta nähtävästi ei juoksupojankaan rooli tainnut vielä väistyä..

Haruhi käveli juuri St.Robelian Akatemian vierestä, kun hän näki kolme poikaa kiinnittämässä julisteita. Näilläkin oli uniformu, ja keskimmäinen niistä oli varmasti isoin.
Sillä oli hassusti muodoillut hiukset, sillä ne muistuttivat väritykseltään tomaatteja. Vihreätä latvoissa ja punaista lopuissa karvassa, ja aika tuuheita ne hiukset olivat.
Kaksi muuta poikaa näyttivät miltei samoilta; kummatkin olivat ruskeaihoisia ja heidän hiukset olivat kiharia, mutta toisen hiukset olivat mustat, toisen taas punaiset. He olivat sitäpaitsi aika ala-asteenlaisten kokoisia poikia. Mustahiuksisella oli muutenkin soikeat silmälasit.
"Noniin Lyo ja Kotsu, työ on varmaan valmista tältä päivältä." keskimmäinen sanoi, laittaen vasaroita ja nauloja takaisin työkalulaatikkoon. Mustahiuksinen poika äkkäsi Haruhin kuitenkin kaukaa. Haruhi huomasi myös hänet ja käänsi katseensa nopeasti muualle, ja mustahiuksinen poika unohti hänet nopeasti.
Haruhi kuitenkin huomasi läheisessä puussa julisteen, jossa luki:

-Circus Tejinami-
Tetsukonamien kiertävä sirkus saapuu nyt Bunkyolle!
Koe ja näe kaikki, mitä tiedät sirkuksesta:taikureita, leijonankesyttäjiä,trapetsitaiteilijoita, jönglöörejä ja nyt myös puhuvia papukaijoja! Mukana myös viidakkopoika!

Tänään Bunkyon keskustassa 21:00-23:00

"Aika yksinkertainen..Voisin kai mennä, mutta se on liian myöhään.." Haruhi mietti, mutta katsoi myös julisteessa olevaan pääsylippuhintaan, joka oli kallis.
"Eikä minulla ole varaa.." Hän lisäsi, nostaen toista kulmakarvaansa.

****

Samaan aikaan HYVIN kaukana Bunkyon toisella puolella, oli eräällä kaupungilla ruuhkaista, ehkäpä liiankin ruuhkaista.Ryouuka,toisin kuin rikkaitten asuttama kaunis Bunkyo, oli tavallinen japanilaiskaupunki Tokion sydämessä, juuri nyt täyttynyt audoista ja kaikenlaisista busseista. Ja niin arvata saattaa, että siellä kulkeneet ihmiset eivät päässeet perille yhtä hyvin kuin audotkaan.Siksi Ryouukan lukion oppilailla kesti- ja niin opettajillakin, sillä eräässä autossa kaksi opettajaa odotteli keskellä ruuhkaista tietä auringon noustessa ylös.
"Namo,miksi et voisi päästä tällä romulla nyt eteenpäin?! Jos minulla olisi auto, niin näyttäisin noille saastoille kakaroille! " Rouva Tanizaki, eräs Ryouukan lukion luokanopettajista, hiiskui kiukkuisena.
"Ja ihankuin voin tehdä mitään.. Ärsyttää minuakin tämänpäiväinen ruuhka." Rouva Kurosawa virkkoi takaisin.Hän toimii lukiolla liikunnanopettajana, mutta häntä ärsytti ruuhkan lisäksi myös Tanizakin pohjaton lapsekkuus, jonka takia hänen piti joskus katsoa häntä kuin äiti pikkulasta. Katsellen ympärilleen, hän huomasi että autot eivät vielä vähentyneet vähänaikaisesta.Ruuhka siis tulisi kestämään kauemmin. Rouva Kurosawa huokaisi kevyesti.
"Joudutaan odottamaan vielä kauemmin Yukari. Ruuhkathan KESTÄÄ aina kauan." Hän päivitteli harmissaan.

Lukiolla ei onneksi ollut pulaa oppilaista, sillä jotkut (onnekkaat) ehtivät kouluun ennen sen alkamista. Yksi niistä oli silmälasipäinen ja ahkera lukiolaistyttö Koyomi "Yomi" Mizuhara. Hän rynnisti pitkin luokkakäytäviä, sillä hän oli miltei myöhässä.
"Että se ruuhka oli hirmuinen! Mahdan miettiä mitä minä selitän kun tulen luokkaan-"
Koyomi avasi luokkansa oven hoppuisasti, ja kukapas hän sieltä löysi: hyperaktiivisen Tomon istumassa pulpetilla rikkinäiset koulukengät jalassa.
"Mi?! Miten tämä voi olla mahdollista?! En ole ikinä nähnyt sinua täällä ennen minua!" Yomi hämmästeli, sillä yleensä Tomo myöhästeli vielä pahemmin kuin kukaan koulussa.
"Ohhooh, ihmetyttääkö?? Eka kerta kun ollaan täällä ennen sinua?" Tomo sanoi ilkeillen. Ilmeisesti hän nautti siitä, että ekaa kertaa hänen luokkaystävänsä, joka aina saattoi voittaa hänet vaikka missäkin, häviäisi hänelle jopa myöhästymisessä. Tomon noustessa pulpetista vilkkaasti, Yomi kysyi häneltä miten hän muka pääsi kouluun niin aikaisin, kun silloin puolet luokasta tuli myös sisään.
"Onneksi ruuhka ei estänyt meitä tulemasta.."sanoi Kagura, luokkansa ja ehkäpä koko lukion parhaimpia urheilijoita, huokaisten helpottuneena. Hänen perässään tuli Chiyo, 12-vuotias ja söpö lapsinero, Ayumu "Osaka", luokan hajamielisin tyttö ja Sakaki, kookkain ja hiljaisin.
"Eikö ruuhkien aikana olla oltu puhuttu tiekarhuista? Ovatko ne niinkuin tiellä olevia karhuja?" Osaka kysyi hajamieliseen tapaansa.
Hiljaisuus täytti koko luokan.
"Silloinhan ne jäisivät auton alle, varmaan nytkin. Juuri nyt. Onhan ruuhka." Osaka sanoi, antaen tietämättään Sakakille pahoja väreitä, sillä Sakaki alkoi ajatella kuinka karhut saattaisivat jäädä auton alle. Niin viattomia he ovat muutenkin hänen mielestään, tai ainakin sillä tavalla että ne EI saisi jäädä auton alle. Ehkäpä hän saattaisi pelastaa yhden karhun ja saada sen ystäväkseen…
Mutta pian hänen mietteensä keskeytyi auton kovaan tööttäykseen, joka kuului kaukaa. Harmin paikka se juuri hänelle.
"Ehkä ei pitäisi tuollaisia miettiä- Tomo? Miksi kenkäsi ovat rikki?" Chiyo kysyi, katsoen Tomon kenkiin, josta pilkisti esiin valkoiset sukat.Kengät olivat myös hieman mustuneet, ihankuin tuli olisi niissä palanut.
"Hmm.. Juoksin tänne niin kovaa että kengät menivät rikki." Tomo vastasi, vaikka hän näytti hieman sarkastiselta. Muutkin tulivat tarkastamaan hänen kenkiä uteliaasti.
"Voisin varmaan kai uskoa, loppujen lopuksi olit täällä ensin… " Yomi sanoi silmiäänsä pyöritellen. Mutta silloin Osaka vaihtoi puheenaihetta kailottamalla: "Hei, arvaatka mitä minulle tapahtui?"
Luokka käänsi huomion häneen. Sitten hän kertoi:
"Kun heräsin viime keskiyönä, minä LOISTIN!"
Luokassa oli hiljaista, kunnes Kagura sanoi:
"Pääsit siis muka loistamaan koulussa? "
"Ja ihan kuin ikinä tuota voisi tapahtua.Unissasi varmaan." Tomo sanoi.
"En sillä tavalla, minä hohdin." Osaka korjasi. "Voisin vaikka hohtaa nytkin jos laittaisitte valot kiinni." hän lisäsi innostuneena.
Ensin kukaan ei ollut uskovinaan,kun juuri sitten luokkaan astuivat Kaori ja Chihiro.
"Ruuhka oli kamala. Oli kovakin työ kulkea suojatiellä." Kaori voihki väsyneenä, kävellen paikalleensa.Mutta kun hän käveli Sakakin vierestä, näytti siltä kuin hän olisi punastunut. Chihiro käveli myöskin omalle paikalleen,
"Miksi rouva Tanizaki ei muuten ole täällä?" Chihiro kysyi, sillä hän havaitsi että opettajia ei näkynyt. Osaka taas havaitsi ihan muuta.
"Hei, Chihiro, laittasitko valot pois?" hän kysyi.
Chihiro ihmetteli hieman, mutta sitten laittoi valot kiinni. Ja…

"…"

Mitään ei tapahtunut.
"Arvasinkin että jotain tällästä tapahtuisi. Osaka, olet varmaan taas omissa maailmoissasi." Yomi ärähti pimeydessä.

Kommentia~ (-^w^-)