Itseäni ärsyttää toisinaan, kun jotkut random sukulaiset kysyy aina että jokos sitä poikaystäviä on. Ilmeisesti he ajattelivat että minunikäisellä pitäisi jo olla poika, kun nykyään seurustelu aloitetaan nuorena.
Ja kun olen yhdistyksessä, jossa valtaosa (vain minä ja kaverini ainoat tytöt) niin heti kotiväki ja sukulaiset aattelee että siellä mulla on joku poika jo. Pidän heitä kaikkia kavereina enkä ole kiinnostunut heistä sillä tavalla.
Seurustelu on ystäväni kautta ilmaantunut aika negatiivisena ainakin minua kohtaan.
Ennen kuin ystävä alkoi seurustella, me molemmat oltiin lapsellisia ikäisiksimme ja meillä oli aina tosi hauskaa. Sitten kun tämä ystävä alkoi seurustella yhden yhdistyksemme pojan kanssa puolitoista vuotta sitten, hän alkoi muuttua. Hänestä tuli aikuisempi ja kasvoi henkisesti TOSI nopeasti.
Mä jäin jälkeen, oon samalainen lapsellinen tyyppi kuin puolitoista vuotta sitten. Nyt meillä on tän ystävän kanssa paljon vähemmän yhteistä, eikä oo niin hauskaakaan. En ole ollut käynyt hänen luonaan sitten seurustelun alun, kun en halua tungeksia. (Ystävä asuu poikaystävänsä luona >_>)
Toki olen onnellinen, kun hän löysi seurustelukumppanin, mutta tuntuu niin ulkopuoliselta, eikä mulla hirveesti ole muita kavereita.
Rakkaus näköjään vie aika hyvin mukanaan. Onhan se mukavaa, kun on joku rakas vierellä….
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
