- This topic has 96 voices and 183 replies.
-
Posts
-
Jinmaru-chan
Sano sille pojalle, että hei, back off, mulla on jo seurustelukumppani!
Ja kyllä musta sun poikaystävän pitäisi ymmärtää asia, mikäli pojan toivottomat raukkautta pursuavat tunteet ovat yksipuoliset.totta… esimerkiksi ystäväni nykyinen näki että pyörin kaverini kanssa koulussa ja välillä sen jälkee ni sen mies otti nii kilarit et huh huh… kauhea musta sukkaisuus kohtaus vaan koska se on toisen pojan kanssa kaveri… siis voi että XD… sitten se siitä pari päivää soitti kaverini puhelimesta ja huusi että jättäisin sen rauhaan.. siis huh huh.
"viatonta viheltelyä" eihän mulla ole asian kanssa mitään tekemistä,ainakaan mulla EI oo mtn ihastusta ynnämuuta…
"katsoo ympärilleen toivoen että muut menevät lankaan" mutta eihän tässä ole mikään kiire…Seurustelu… voin sanoa, että ei ole kokemusta minkäänlaista. Ei edes "alax oleen" suhteista. Mielestän seurusteleminen on asia, jonka sitten ajan kanssa haluan aloittaa tosissani. En vain sillein… väkipakolla… Päässäni haluaisin tuntea sen seurustelemisen tunteen, eli rakkauden, koska en ole sitä ikinä tuntenut oikeasti. Mutta en halua kiirehtiä, en. Minulle oli jo sinänsä suuri askel se, että pääsin sujut seksuaalisuuteni kanssa, se asia oli minulle aika vaikeakin, että ei siinä niin mietiskellyt seurustelemisia, kun ei edes tiedä kenen kanssa seurustella… Mutta nykyään asiat ovat helpommin ja olen sujut itseni kanssa ja muut hyväksyvät meikäläisen sinä mitä minä olen!
Ja milloin seurustelemisen voi aloittaa, silloin kun kumpikin osapuoli on siihen valmis. Mitään tiettyä ikää ei ole sinänsä seurustelemisen aloittamiseen, mutta yleisesti suosittelen seurustelemista sellaisille 14 vuotiaasta ylöspäin. Riippuu hieman. ; )Tämä on iivuli keskusteluketju…. Tämä sai ajattelemaan kaikkea mitä tähän seurusteluun nyt liittyykään..
Muistin esim kun joskus pirteänä 13 weenä kävin habbossa ja siellä sitten tuli joku poika kysyyn että alaks. Olin sitten siinä vähän aikaa että en mutta se vaan jankkas ja lopulta suostuin ja se antoi kännykkänumeronsa.. XD Soitettiin sitten pikkusiskon kanssa siihen numeroon. Puhelimeen vastasi joku Aki, kuullosti joitain vuosia vanhemmalta kuin minä ja metallica soi taustalla. Suljimme puhelimen äkkiä ja sitten kikateltiin eikä soitettu koskaan enää uudelleen. Siinä kaikki kokemukseni siitä seukkaamisesta : DBtw On minullakin tällä hetkellä ihatus.. >_>
Mun seurusteluhistoria on olematon, mutta sen sijaan mä olen ollut aina superaktiivinen muiden ihmisten seurustelusuhteiden suhteen 🙄
Chiibi wrote:
Itse olen ollut ihastunut monta kertaa ja pettynyt rakkaudessa, joten päätin, että vasta aikuisena seurustelen, jos seurustelen.Ei kiinnosta yhtään.Naurettavaa, että 7. on jo muutama, jotka seurustelevat, lol 😉
Hmm… Seurustelu… Meidän luokalla kaikilla on muka sellainen "poika frendi" -,-’ Minusta se on aika höperöä tässä iässä. En ole seurustellut vielä ja jos seurustelenkin, teen sen vasta myöhään… (en viisikymmppisenä, mutta eipä ole kiirekään.) Ja kaiken lisäksi serkkuni on kuusitoista ja hänellä on poikaystävä, mutta vaikka he ovat olleet yhdessä ja päälle kolme vuotta, serkkuni sanoo ettei ole koskaan suudellut tätä… eikä edes halannut. Olen saanut varmaan tämän takia seurustelusta, yms., niin imelän käsityksen ettei mikään seurustelu voisi vähempää kiinnostaa. Siis tämähän on vain minun mielipiteeni, en pidä ketään romantikoita outoina vaikka seurusteleminen ei kiinnostakaan…
Itseäni ärsyttää toisinaan, kun jotkut random sukulaiset kysyy aina että jokos sitä poikaystäviä on. Ilmeisesti he ajattelivat että minunikäisellä pitäisi jo olla poika, kun nykyään seurustelu aloitetaan nuorena.
Ja kun olen yhdistyksessä, jossa valtaosa (vain minä ja kaverini ainoat tytöt) niin heti kotiväki ja sukulaiset aattelee että siellä mulla on joku poika jo. Pidän heitä kaikkia kavereina enkä ole kiinnostunut heistä sillä tavalla.
Seurustelu on ystäväni kautta ilmaantunut aika negatiivisena ainakin minua kohtaan.
Ennen kuin ystävä alkoi seurustella, me molemmat oltiin lapsellisia ikäisiksimme ja meillä oli aina tosi hauskaa. Sitten kun tämä ystävä alkoi seurustella yhden yhdistyksemme pojan kanssa puolitoista vuotta sitten, hän alkoi muuttua. Hänestä tuli aikuisempi ja kasvoi henkisesti TOSI nopeasti.
Mä jäin jälkeen, oon samalainen lapsellinen tyyppi kuin puolitoista vuotta sitten. Nyt meillä on tän ystävän kanssa paljon vähemmän yhteistä, eikä oo niin hauskaakaan. En ole ollut käynyt hänen luonaan sitten seurustelun alun, kun en halua tungeksia. (Ystävä asuu poikaystävänsä luona >_>)
Toki olen onnellinen, kun hän löysi seurustelukumppanin, mutta tuntuu niin ulkopuoliselta, eikä mulla hirveesti ole muita kavereita.Rakkaus näköjään vie aika hyvin mukanaan. Onhan se mukavaa, kun on joku rakas vierellä….
Mielenkiintoinen aihe. Vaikuttaa siltä, että meitä on moneksi, itsekään en ole kummemmin seurustellut.
Olen niitä ihmisiä, jotka ihastuvat hirvittävän helposti, ja osoitan myös ihastukseni kohteelle pitäväni tästä. Olen siis aloitteita tekevä, rohkea ihminen. Monet kerrat minut on torjuttu, mutta nyt en oikeastaan enää jaksa yrittää. Ja sitähän sanotaan, että rakkaus osuu kohdalle, kun sitä vähiten odottaa.
Mitä tuohon "seurustelun" aloittamisikään tulee, niin onhan se yksilöllistä. Ihmisen pitää ainakin olla fyysisessä mielessä kypsä, sekä kykeneväinen ajattelemaan muita kuin itseään. Mutta loppujen lopuksi, mitä me seurustelulla käsitämme? Onko se vain rentoa hengailua yhdessä, vai kiihkeä sukupuolisuhde? Ujostelua, vai rohekutta puhua toiselle? Milloin seurustelua voi pitää vakavana? Minkä ikäisenä voi sanoa, että seurustelee. Missä menee uskottavuuden raja?
Minun on lisäksi otettava kantaa myös tähän "rakastumiseen". Itse olen ainakin vahvasti sitä mieltä, että yksinkertaisesti peruskoululainen tai edes lukiolainen voi rakastaa ihmistä, sen perimmäisessä merkityksessä. Toki seurusteleva pari välittää toisistaan, haluaa olla toisen lähellä ja niin edelleen, mutta en sanoisi sitä vielä rakkaudeksi. Rakkaus on melko määrittelemätön käsite, joka tulee kokemuksen ja iän myötä. Todellista rakkautta voi tuntea ihmiseen vain, jos tuntee sen toisen ihmisen läpikotaisin, ja hyväksyy tämän huonotkin puolet. Mutta ennen kaikkea, on tärkeätä tuntea myös itsensä.
Mutta tämä olikin vain minun äärimmäinen mielipiteeni. Haluaisin herättää keskustelua tästäkin aiheesta :3
Someone wrote:
Minun on lisäksi otettava kantaa myös tähän "rakastumiseen". Itse olen ainakin vahvasti sitä mieltä, että yksinkertaisesti peruskoululainen tai edes lukiolainen voi rakastaa ihmistä, sen perimmäisessä merkityksessä. Toki seurusteleva pari välittää toisistaan, haluaa olla toisen lähellä ja niin edelleen, mutta en sanoisi sitä vielä rakkaudeksi.
Ei ole totta. Kaikki voivat rakastaa. Iällä ei ole väliä, sanon minä.
Tori wrote:
N’cha! Periaatteessa kummankin osa puolen tulisi olla kypsiä (täysikäisiä), jotta pysytään laillisuuden rajoissa… Mitä mieltä itse olette?
En osaa tuohon sanoa mitään, mutta sen verran sanon, että kaikki on suhteellista. Viisi vuotta ei tunnu missään, kun toinen on 30 ja toinen 35, mutta kun toinen on 15 ja toinen 20, se on vähän eri asia… 🙄
Jinmaru-chan wrote:
En osaa tuohon sanoa mitään, mutta sen verran sanon, että kaikki on suhteellista. Viisi vuotta ei tunnu missään, kun toinen on 30 ja toinen 35, mutta kun toinen on 15 ja toinen 20, se on vähän eri asia… 🙄
Ehkä tuo taas johtuu siitä että sen 15 vuotiaan ei uskota vielä ymmärtävän kaikkea tai olevan valmis.. tai jotain.. >///< Olen huono selityksissä. Siis esim. sillä 30 vuotiaalla nyt luulisi olevan jo jonkun verran kokemusta rakkaudessa toisin kuin sillä viisitoista vuotiaalla.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
