Shoojo ei pahemmin yleensä uppoa, mutta joitakin poikkeuksia kyllä löytyy. Ensinnäkin shoojomangan suurnaisen ja vanhan konkarin Riyoko Ikedan klassikkoteos 70-luvulta, historiallinen draama Rose of Versailles. RoVin juonikuviot osaavat olla kuin parhaimmastakin trilleristä poliittisine juonitteluineen jne. Mestarillisesti laaditut, mutta niin riipaisevan surulliset ihmiskohtalotkin kuuluvat sarjan parhaimpaan antiin, kuten myös vaikuttavat hahmot päähenkilö Oscarista juonitteleviin Jeanneen ja madame de Polignaciin.
Nanasta pidän myös, Yazawa vain osaa laatia niin vetävää draamaa ja luoda hahmoistaan mielenkiintoisia ja heidän elämistään viihdyttävää seurattavaa. Rahaa ei riitä tämän herkun ostoon ainakaan toistaiseksi, mutta onneksi kirjastosta Nanaa löytää, niin voi sitten lukea. Ja vaikka se taitaakin itse asiassa olla joseita, niin Nodame Cantabile on tehnyt tiensä yhdeksi suosikikseni verrattomalla komediallaan ja Nodamen kaltaisilla pöhköillä, mutta niin auttamattoman viehättävillä hahmoilla.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
